Miten te perheelliset hoidatte illanvietot?

Lapset ovat aina syöneet samaa ruokaa mitä aikuisetkin. Tänä iltana on tarjolla alkuun skagenröraa, sillikaviaaria, graavilohta ja perunoita. Pääruuaksi possunfilettä uunijuuresten kera ja jälkkäriksi vaniljahyyrelö mansikoista tehdyllä tuorekastikkeella.

Uskon, että kaikki lapset tykkäävät ruuasta - pöydän ääreen istuu kuusi aikuista ja viisi lasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on paljon illallisia, illanviettoja ystävien kanssa mutta yleensä jos ollaan jonkun kotona lapset on olleet mukana. Isommat leikki keskenään ja pienimmät olivat lattialla viltillä vierekkäin:) Kun lapset väsähtivät heidät laitettiin vanhempien sänkyyn nukkumaan, hyvin harvoin toinen vanhemmista lähti aiemmin kotiin. Yleensä pienten lasten aikaan juhlat loppuivat puolen yön aikaan, mitään ryyppäjäisiä ei ole ollut koskaan  (rapujuhlat ainoat mitkä vain aikuisten kesken)

Kaikki soivät samaa ruokaa 1v lähtien joten ei ole tarvinnut tehdä mitään lastenruokia erikseen.

Alapeukuttajalta kysyisin, miksi teet niin? Ihan huvin vuoksiko vai Miksi?

Jos lapsi on ollut mukana, olen itse selvin päin autolla, ja lähden lapsen kanssa kotiin kun on syöty ja vieraat ovat vielä suunnilleen selvin päin.

Tai lapsenvahti.

Tai en ole lähtenyt ja vain mies on lähtenyt.

Meidän tutuilla ei enää niin nuoria lapsia joten sellaista lapsiperheiden yhteistä aikaa ei valitettavasti ole. Yhden perheen kanssa oli mutta mun mies vetää aina ns nupin turvoksiin joten loppui siihen.

Meillä on pitkä perinne ystäväoerheiden kesken; uudenvuodenaaton illallinen, vappubrunssi ja syyskauden avajaisillallinen. Viisi perhettä ja kiertävät vuorot.

Parhaimmillaan on ollut 20 henkeä pöydän ääressä. Ollaan joskus irroitettu ovi ja laitettu se pukkijalkojen päälle pöydäksi. Lapset ovat solahtaneet luontevasti mukaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on paljon illallisia, illanviettoja ystävien kanssa mutta yleensä jos ollaan jonkun kotona lapset on olleet mukana. Isommat leikki keskenään ja pienimmät olivat lattialla viltillä vierekkäin:) Kun lapset väsähtivät heidät laitettiin vanhempien sänkyyn nukkumaan, hyvin harvoin toinen vanhemmista lähti aiemmin kotiin. Yleensä pienten lasten aikaan juhlat loppuivat puolen yön aikaan, mitään ryyppäjäisiä ei ole ollut koskaan  (rapujuhlat ainoat mitkä vain aikuisten kesken)

Kaikki soivät samaa ruokaa 1v lähtien joten ei ole tarvinnut tehdä mitään lastenruokia erikseen.

Alapeukuttajalta kysyisin, miksi teet niin? Ihan huvin vuoksiko vai Miksi?

Ehkä tuo alapeukuttaja on kateellinen laajasta ja läheisestä ystäväpiiristä? Meiltä on tosiaan 7 perhettä  jotka ovat mieheni lapsuudenystäviä ja meidän 15 lastamme ovat kasvaneet tarhasta saakka yhdessä (ja oma suku lisäksi), melkein kuin sisaruksina:)

Tai nipottaja jonka mielestä aikuiset eivät saa elää normielämää ennen kuin lapsi on 18v ja muuttanut omilleen (tai mieluummin 24v).

Kaikkia ei voi miellyttää, tämä on meille kuitenkin hyvä elämä.

ed

Ihan hassu otsikko! Perheelliset hoitavat "illanvieton" yleensä niin, että kotiin tulee ystäviä tai itse mennään jonkun toisen perheen luo. Uskon, että näin toimitaan valtaosassa perheitä.

Lapset ovat mukana kunnes simahtavat ja lähtiessä vieraat kantavat nukkuvat lapset autoon tai taksiin tai yläkertaan kuten meidän naapurit tekivät eilen.

Kun isä kuoli ja äiti jäi yh:ksi, meillä alkoi olla tuollaisia illalliskutsuja. Toki vieraat oli sellaisia, jotka me lapsetkin tunnettiin ja osalla oli itselläänkin lapsia, jotka oli myös mukana meillä. Ruoka oli sellaista, jota lapsetkin söi. Kun ruoka oli syöty, meidän lasten piti lähteä pois, yläkertaan omiin huoneisiin, jotta aikuiset sai keskustella rauhassa. Jos vierailla oli myös lapsia, niiden kanssa lähdettiin yläkertaan leikkimään, pelaamaan jotakin tms. Vieraat lähti sitten jossain vaiheessa lapsineen koteihinsa. Jos vierailla ei ollut lapsia, me käytiin sitten siskon kanssa nukkumaan jossain vaiheessa ja äiti jutteli vieraiden kanssa. Vieraat lähti sitten joskus yöllä kotiinsa.

Meillä lapset on mukana. Viimeksikin muksuille tehtiin oma herkkupöytä ja muksut sai olla ja mennä. Usein he lähtevätkin koko porukalla pihalle kun ovat syöneet. On monta muksua kun kaikilla on lapsia. He ovat innoissaan ja puuhaavat omiaan. Aikuiset voivat aivan hyvin syödä pitkän kaavan mukaan. Siis muksut ei oo enään ihan pieniä, pieninkin on jo ekalla. Meillä porukalla toimii

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoista lähtien ollaan tavattu ystäviä niin, että lapset ovat mukana. Ei ole mitään sellaisia ruokia, joita lapset eivät söisi. Jos on vain yksi perhe kylässä, istutaan kaikki saman pöydän ääressä, jos taas useita perheitä, laitetaan lapsille joskus oma pöytä.

Ei ole kyllä koskaan ollut pienintäkään ongelmaa lasten läsnäolosta. Aterian jälkeen lapset yleensä leikkivät keskenään ja useimmiten väsähtävät jossain vaiheessa sänkyyn tai sohvalle.

Meillä esim paahtopaisti oli liian hienoa ruokaa lapsille. -aloittaja

Tässä selkeä esimerkki siitä että lapset kannattaa heti taaperosta totuttaa normiruokaan eikä pelkkään mauttomaan mössöruokaan (makaroni, jauheliha, ranskanperunat, nauravat nakit linjalle). Tottakai syödään ihan perusruokia arkena mutta myös esim graavilohta (kuopuksen herkku 10 kuukauden iässä), rapuja, hapankaalia, juustoja, erilaisia mausteisia etnisiä tai pataruokia, sieniä, kasviksia, kalaa ja lihaa eri muodoissaan jne. Koskaan kukaan ei ole sanonut yök ruualle.

Tosin paahtopaistissa ei taida se maku olla outo vaan sitkeys. Suosittelen kokeilemaan patapaistia ensikerralla, liha pysyy mureampana.

Mamma Rosa kirjoitti:

Meillä ei ole yhteisiä ystäviä joten näitä tapahtumia ei ole. Emme juo juuri lainkaan , emme ole absolutisteja mutta eihän sitä voi jurrissa/kankkusessa olla kun on useampi nuori lapsi. Silloinhan ei voi olla sellainen vanhempi mitä lapset tarvitsevat ja ansaitsevat.

Mutta olisi ihanaa jos tutustuttais samanhenkiseen lapsiperheeseen, silloin voitais esim. grillata ja kanssakäydä lapsineen kaikkineen. Ilman alkoa ja sopivaan aikaan tietty.

Meillä sama. Olisi ihanaa kun löytyisi samanlainen ystäväperhe :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoista lähtien ollaan tavattu ystäviä niin, että lapset ovat mukana. Ei ole mitään sellaisia ruokia, joita lapset eivät söisi. Jos on vain yksi perhe kylässä, istutaan kaikki saman pöydän ääressä, jos taas useita perheitä, laitetaan lapsille joskus oma pöytä.

Ei ole kyllä koskaan ollut pienintäkään ongelmaa lasten läsnäolosta. Aterian jälkeen lapset yleensä leikkivät keskenään ja useimmiten väsähtävät jossain vaiheessa sänkyyn tai sohvalle.

Meillä esim paahtopaisti oli liian hienoa ruokaa lapsille. -aloittaja

Tässä selkeä esimerkki siitä että lapset kannattaa heti taaperosta totuttaa normiruokaan eikä pelkkään mauttomaan mössöruokaan (makaroni, jauheliha, ranskanperunat, nauravat nakit linjalle). Tottakai syödään ihan perusruokia arkena mutta myös esim graavilohta (kuopuksen herkku 10 kuukauden iässä), rapuja, hapankaalia, juustoja, erilaisia mausteisia etnisiä tai pataruokia, sieniä, kasviksia, kalaa ja lihaa eri muodoissaan jne. Koskaan kukaan ei ole sanonut yök ruualle.

Tosin paahtopaistissa ei taida se maku olla outo vaan sitkeys. Suosittelen kokeilemaan patapaistia ensikerralla, liha pysyy mureampana.

Vaikka sanoisin, että meidän lapset syövät kohtalaisen monipuolisesti ja esikoinen on suorastaan hyvin ennakkoluuloton, ovat lapset silti sanoneet yök ruualle. Etenkin kuopus, joka on ennakkoluuloinen uusia ruokia kohtaan, vaikka meillä on aina monipuolisesti syötykin. Uusia makuja kyllä maistellaan, mutta sitä ei voi jatkuvasti vaatia. Lisäksi tällä kuopuksella on hyvin voimakas suhtautuminen inhoamiinsa ruokiin, esim. hapanmaitotuotteisiin. Jos hänen ohitseen kuljettaa piimäpurkkia, hän saa siitä vainun ja huutaa yök yök piimää! Toistaalta hänelle sitten maistuu vaikkapa mätitahna ja kylmäsavulohi.

Sanoisin, että ennakkoluuloisuus ruokaan on lapselle ihan luonnollista ja aikuisten pitää myös suhtautua siihen sellaisena. Esim. tälle meidän kuopuksellemme maistuvat kyllä kaikki tavallisimmat kasvikset ja vaikkapa intialaisesti maustettu ruoka, mutta hän ei koskaan ole innostunut maistamaan mitään uutta ja erikoista, tai vaikkapa uutta ja ihan tavallista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoista lähtien ollaan tavattu ystäviä niin, että lapset ovat mukana. Ei ole mitään sellaisia ruokia, joita lapset eivät söisi. Jos on vain yksi perhe kylässä, istutaan kaikki saman pöydän ääressä, jos taas useita perheitä, laitetaan lapsille joskus oma pöytä.

Ei ole kyllä koskaan ollut pienintäkään ongelmaa lasten läsnäolosta. Aterian jälkeen lapset yleensä leikkivät keskenään ja useimmiten väsähtävät jossain vaiheessa sänkyyn tai sohvalle.

Meillä esim paahtopaisti oli liian hienoa ruokaa lapsille. -aloittaja

Ette siis tarjonneet tätä lapsille? Vai mitä tarkoitit?

Kyllä meillä on aina lapset saaneet sitä mitä aikuisetkin. Viimeksi kun olimme ravintolassa, niin kummasti maistui minun pihvi lapsillekin. Valittettavan usein se lasten menu on pelkästään niitä nakkeja ja lihapullia.

Mutta sellaista ruokaa kotona ei ole mikä olisi "liian hienoa" lapsille. En oikein ymmärrä tätä kommenttia.

Meille kutsutaan kylään koko perhe, Jos ruoka on sellaista, että lapset eivät sitä syö, heille on omat ruuat. Tämä on taidettu tehdä yhden kerran, yleensä lapset syövät sitä mitä eteen kannetaan. Yhdessä syödään kaikki saman pöydän ääressä ja siten lapset yleensä lähtevät touhuilemaan omiaan näiden vieraana olevien kavereiden kanssa: pihalle, pleikalle, katosomaan leffaa tms. Kerran yksien juhlien aikana havahduin, että meillä oli 7 lasta (3 omaa ja 4 vierasta) saunassa, olivat laittaneet saunan päälle ja saunoivat keskenään. Tässä vaiheessa on varmaan hyvä kertoa, että lapset olivat tuolloin 9-15 vuotiaita, poikia kaikki, ennen kuin joku siitä inahtaa... Tämä on meidän lastenkin koti, ei heitä todellakaan suljeta mihinkään, kun meillä on vieraita. Vieraat ovat heidänkin vieraitaan. Ja miksi tarvittaisiin lastenvahti? Minä ja lasten isä olemme kotona. 

Ap:lla oli hyvä kysymys ja mielestäni olemme hoitaneet asian fiksusti. Eli meille kutsutaan ja meitä kutsutaan syömään. Kun lapset olivat pienempiä pidettiin huolta että oli varmasti jotakin "lapsille sopivaa" tai tuttua mutta muuten kannustettiin maistamaan kaikken. Nykyään tarjolla on enää sama meny kaikille, mutta pienimmät jättävät syömättä sitten jotakin. Näin on toimittu jo n. 15 vuotta. Alkoholin käyttöä ei myöskään ole mitenkään rajoitettu ja joskus on mennyt vähän yli jollakin mutta mitään vaaraa tai ahdistavia tilanteita ei ole tullut koskaan.

Ja kas kummaa tuttava piirissä on kasvanut fiksua (ja pärjäävät myös koulussa)  ja hyvät käytöstavat hallitsevia nuoria ja kohta jo aikuisia.

Meillä (siis lapsuudenperheessäni) lapset söivät aina samaa ruokaa kuin aikuisetkin, oli se kuinka hienoa tai erikoista tahansa. Saimme myös olla vapaasti aikuisten seurassa, mutta toki pienenä lapsena halusimme, minä ja sisarukseni, leikkiä omissa oloissamme. Jo ala-asteiässä osallistuimme välillä aikuisten keskusteluihinkin.

Omien kokemusteni perusteella kannatan lasten integroimista illanviettoon ruokailun ja vapaan seurustelun osalta paitsi silloin, jos aikuiset ovat illanvietossa voimakkaasti päihtyneitä (jolloin lapsille tulee järjestää hoitopaikka, lapsenvahti tai yhden aikuisen on pysyttävä selvinpäin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoista lähtien ollaan tavattu ystäviä niin, että lapset ovat mukana. Ei ole mitään sellaisia ruokia, joita lapset eivät söisi. Jos on vain yksi perhe kylässä, istutaan kaikki saman pöydän ääressä, jos taas useita perheitä, laitetaan lapsille joskus oma pöytä.

Ei ole kyllä koskaan ollut pienintäkään ongelmaa lasten läsnäolosta. Aterian jälkeen lapset yleensä leikkivät keskenään ja useimmiten väsähtävät jossain vaiheessa sänkyyn tai sohvalle.

Meillä esim paahtopaisti oli liian hienoa ruokaa lapsille. -aloittaja

Tässä selkeä esimerkki siitä että lapset kannattaa heti taaperosta totuttaa normiruokaan eikä pelkkään mauttomaan mössöruokaan (makaroni, jauheliha, ranskanperunat, nauravat nakit linjalle). Tottakai syödään ihan perusruokia arkena mutta myös esim graavilohta (kuopuksen herkku 10 kuukauden iässä), rapuja, hapankaalia, juustoja, erilaisia mausteisia etnisiä tai pataruokia, sieniä, kasviksia, kalaa ja lihaa eri muodoissaan jne. Koskaan kukaan ei ole sanonut yök ruualle.

Tosin paahtopaistissa ei taida se maku olla outo vaan sitkeys. Suosittelen kokeilemaan patapaistia ensikerralla, liha pysyy mureampana.

Meillä ei kyllä syöty makaronia, eikä nauravia nakkeja/ nakkikastiketta, kotiruokana oli esimerkiksi italialaisittain tehtyä spahgettia, tai lammaspataa, erittäin harvoin oli meillä ranskalaisiakaan, lähinnä synttäreillä... mutta paahtopaisti, ravut, graavilohi oli liian hienoa ja kallista ruokaa lapsille, niitä en päässyt syömään ennen teini-ikää. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoista lähtien ollaan tavattu ystäviä niin, että lapset ovat mukana. Ei ole mitään sellaisia ruokia, joita lapset eivät söisi. Jos on vain yksi perhe kylässä, istutaan kaikki saman pöydän ääressä, jos taas useita perheitä, laitetaan lapsille joskus oma pöytä.

Ei ole kyllä koskaan ollut pienintäkään ongelmaa lasten läsnäolosta. Aterian jälkeen lapset yleensä leikkivät keskenään ja useimmiten väsähtävät jossain vaiheessa sänkyyn tai sohvalle.

Meillä esim paahtopaisti oli liian hienoa ruokaa lapsille. -aloittaja

Ette siis tarjonneet tätä lapsille? Vai mitä tarkoitit?

Kyllä meillä on aina lapset saaneet sitä mitä aikuisetkin. Viimeksi kun olimme ravintolassa, niin kummasti maistui minun pihvi lapsillekin. Valittettavan usein se lasten menu on pelkästään niitä nakkeja ja lihapullia.

Mutta sellaista ruokaa kotona ei ole mikä olisi "liian hienoa" lapsille. En oikein ymmärrä tätä kommenttia.

Minulla ei ole lapsia. Tarkoitan, että vanheme eivät tarjonneet meille. Olen koko aloituksen ajan puhunut omasta lapsuudestani. -aloittaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluajoista lähtien ollaan tavattu ystäviä niin, että lapset ovat mukana. Ei ole mitään sellaisia ruokia, joita lapset eivät söisi. Jos on vain yksi perhe kylässä, istutaan kaikki saman pöydän ääressä, jos taas useita perheitä, laitetaan lapsille joskus oma pöytä.

Ei ole kyllä koskaan ollut pienintäkään ongelmaa lasten läsnäolosta. Aterian jälkeen lapset yleensä leikkivät keskenään ja useimmiten väsähtävät jossain vaiheessa sänkyyn tai sohvalle.

Meillä esim paahtopaisti oli liian hienoa ruokaa lapsille. -aloittaja

Ette siis tarjonneet tätä lapsille? Vai mitä tarkoitit?

Kyllä meillä on aina lapset saaneet sitä mitä aikuisetkin. Viimeksi kun olimme ravintolassa, niin kummasti maistui minun pihvi lapsillekin. Valittettavan usein se lasten menu on pelkästään niitä nakkeja ja lihapullia.

Mutta sellaista ruokaa kotona ei ole mikä olisi "liian hienoa" lapsille. En oikein ymmärrä tätä kommenttia.

Minulla ei ole lapsia. Tarkoitan, että vanheme eivät tarjonneet meille. Olen koko aloituksen ajan puhunut omasta lapsuudestani. -aloittaja

*vanhempanne

ihan taaperot on tietty hankalia "siinä sivussa", koska heidän turvallisuus vaatii olemaan valppaana ja vahtimaan. Silloin istujaiset siis väkisin lasten ehdoilla tai lapset mummolaan. 

Mutta sanoisin ,että yli 5-v ovat meillä voineet olla kyllä ns. mukana menossa, leikkiä keskenään/valvoa myöhempään/ syödä herkkuja/katsella lasten ohjelmia tms. Ei tulis mieleen lukita mihinkään erilliseen huoneeseen. En juo itseäni koskaan humalaan, joten siinä mielessä turvallisuus on hanskassa. Saavat myös osallistua aikuistenkin keskusteluihin, ei tarvitse olla hiljaa eikä vailla mielipiteitä. Usein kuitenkin lapset haluavat häipyä pöydästä melko vauhdikkaasti...

mitä tulee ruokiin, niin en näe mitään tarvetta siihen, että aina olisi tarjolla spagetti bolognesea, kyllä ne muutakin syö. 

Vierailija kirjoitti:

ihan taaperot on tietty hankalia "siinä sivussa", koska heidän turvallisuus vaatii olemaan valppaana ja vahtimaan. Silloin istujaiset siis väkisin lasten ehdoilla tai lapset mummolaan. 

Mutta sanoisin ,että yli 5-v ovat meillä voineet olla kyllä ns. mukana menossa, leikkiä keskenään/valvoa myöhempään/ syödä herkkuja/katsella lasten ohjelmia tms. Ei tulis mieleen lukita mihinkään erilliseen huoneeseen. En juo itseäni koskaan humalaan, joten siinä mielessä turvallisuus on hanskassa. Saavat myös osallistua aikuistenkin keskusteluihin, ei tarvitse olla hiljaa eikä vailla mielipiteitä. Usein kuitenkin lapset haluavat häipyä pöydästä melko vauhdikkaasti...

mitä tulee ruokiin, niin en näe mitään tarvetta siihen, että aina olisi tarjolla spagetti bolognesea, kyllä ne muutakin syö. 

Me ei saatu osallistua aikuisten keskusteluun koska aikuiset puhui aikuisten juttuja joihin lasten mielipidettä ei kysytty. Minäkin olin semmoinen utelias joka kysyi jatkuvasti mitä joku sana mitä en ymmärtänyt tarkoitti.