Lue keskustelun säännöt.
Olen syömishäiriöinen teini
29.04.2018 |
Olen 14-vuotias tyttö, valtavan lihava sellainen. Minulla on bed, eli ahmimishäiriö. Tämä sairaus pilaa elämäni, avun hakeminen nolottaa ja ajattelen vain ulkonäköäni ja läskejäni 24/7, mieleeni ei mahdu mitään muuta. En tapaa kavereita ja kotoa poistun vain kouluun ja säälittäville kävelylenkeille.
Olen vihannes vartaloani päiväkodista asti, jolloin aloin lihoa. Nykyään painan yli 100kg.
Yritän laihduttaa koko ajan ja oikeastaan elämäni on ollut alle kouluikäisestä asti pelkkää laihduttamista ja peiliin tuijottamista.
Viime vuodesta olen laihtunut 10kg oksentamalla ja syömällä ulostuslääkkeitä jokaisen aterian jälkeen, mutta minulla on jo rytmihäiriöitä ja vatsa ei enää toimi ollenkaan ilman lääkkeitä. En voi hallita syömistäni millään. Kuolen kohta häpeään, toivoisin sairastuvani vakavasti ja laihtuvani, tai sitten vain kuolevani. Elämä ei ole elämisen arvoista tämän näköisenä ja kokoisena.
Kommentit (18)
Olen surullinen, koska olen menettänyt tämän takia niin paljon. En ole ikinä osallistunut kenenkään synttäreille, järjestänyt sellaisia itse, käynyt uimassa kavereiden kanssa, viettänyt muutenkaan aikaa kavereiden kanssa koskaan vapaa-ajalla, koska on kiire vetää p*skaa kaksin käsin kotona. Olen pilannut elämäni syömällä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään lapsen ei kuuluisi vihata kehoaan tai ylipäätään edes ajatella miltä se näyttää :(
Suosittelisin vahvasti hakemaan apua, mitä nopeammin, sen parempi. Mulla on myös BED, ja tiedän, että avun hakemisen kynnys on korkea, mutta sä olet noin nuori vielä, sulla on koko elämä edessä. Jos terkkarille/sairaanhoitajalle meno epäilyttää, Syömishäiriöliiton ( http://www.syomishairioliitto.fi/ ) toimintaan olisi hyvä tutustua. Heillä on paikallista toimintaa muutamassa kaupungissa ja sen lisäksi tukipuhelinnumero, johon voi soittaa. Ovat lempeitä ja auttamishaluisia ihmisiä.
Voimia ja tsemppiä, sä olet syömishäiriötä vahvempi!
Itsekin mietin miten olen itseni tähän kuntoon päästänyt, koen epäonnistuneeni ihmisenä. Koska tiedän, etten voi laihtua koskaan normaalipainoon ja ihoni jää kuitenkin roikkumaan, olen suunnitellut syöväni itseni hengiltä. Jospa joskus tukehtuisin olsennukseeni tai menisin diabeteskoomaan.
Ap
Minua arveluttaa nuo ryhmät, koska ne ovat yleensä täynnä niitä kauniita anorektisia tyttöjä, joita minä jumaloin. Tuskin siis tekisi hyvää minulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua arveluttaa nuo ryhmät, koska ne ovat yleensä täynnä niitä kauniita anorektisia tyttöjä, joita minä jumaloin. Tuskin siis tekisi hyvää minulle.
Ap
Jonkin verran ryhmiä on käsittääkseni myös BED-tyyppisesti oireileville. Sylillä on myös chatteja. Niissä ei näe, minkälaisia muiden kehot ovat.
Kiitos vinkistä. En voi millään käsittää, miten olen tähän päätynyt. Mulla ei ole ollut elämässä mitään vastoinkäymisiä koskaan, paitsi tämä oma lihavuus. Olen kai vaan laiska, saamaton ja ahne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekin mietin miten olen itseni tähän kuntoon päästänyt, koen epäonnistuneeni ihmisenä. Koska tiedän, etten voi laihtua koskaan normaalipainoon ja ihoni jää kuitenkin roikkumaan, olen suunnitellut syöväni itseni hengiltä. Jospa joskus tukehtuisin olsennukseeni tai menisin diabeteskoomaan.
Ap
Ei noin nuoren iho jää roikkumaan. Sinun pitää päästä ravitsemusterapeutille ja opetella syömään tunnollisesti terveellisesti. Älä ainakaan laihduta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkistä. En voi millään käsittää, miten olen tähän päätynyt. Mulla ei ole ollut elämässä mitään vastoinkäymisiä koskaan, paitsi tämä oma lihavuus. Olen kai vaan laiska, saamaton ja ahne.
Ap
Sinua en tietenkään tunne, mutta tuntemani BED:tä sairastavat eivät ole laiskoja, saamattomia tai ahneita. BED on sairaus siinä missä kuin keuhkokuumekin, siihen on olemassa hoitokeinoja ja muutakin apua. Nyky-Suomessa avun saanti voi olla vaikeaa (puhun kokemuksesta), mutta se ei tarkoita, etteikö kannattaisi edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että tämä kuulosta hullulta, mutta koen myös olevani todella vanha. Ja näytän mielestäni tanttamaiselta. Minua ahdistaa, etten voi olla kuin nuori, vaan minun täytyy pukeutua kuin eläkeläinen. En koe olevani nuori, vaan jo vanha, vartaloni vuoksi. Ajattelen pakonomaisesti vain ulkonäköäni, en ehdi keskittyä edes kouluun tai kavereihin, koska minulla on kiire etsiä vikoja ulkonäöstäni ja sen jälkeen syödä suruuni. Kerran huvikseni yritin tietoisesti olla ajattelematta ulkonäköäni, onnistuin olemaan niin ehkä 10 minuuttia. Sen jälkeen mietin taas, miten lihava ja lösähtänyt olen, enkä koskaan tule saamaan poikaystävää eikä kukaan tule koskaan rakastamaan minua. Sitten vaan jääkaappi tyhjäksi, sen jälkeen laksatiiveja ja sormet kurkkuun ja seuraava päivä pelkällä vedellä, pian taas tyhjennän jääkaapin ja sama meno jatkuu koko ajan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi rakas lapsi... :( Entä vanhempasi? Ovatko he molemmat mukana elämässäsi? Pystytkö keskustelemaan heidän kanssaan tästä ongelmastasi? Tukevatko he sinua?
Jos et saa heiltä tukea, niin hakeudu oman koulusi psykologille. Hän voi ohjata sinut jatkossa koululääkärille joka tekee lähetteen nuorisopsykiatrian pkl:lle. Tarvitset apua; ainakin terapiaa ja mahdollisesti myös lääkitystä. Olet nuori vielä, sinulla on kaikki mahdollisuudet saavuttaa vielä hyvä elämä!
T: 14v tytön äiti
Eihän tämä somen vika ole millään tavalla. Nykyään julkisuudessa on ainakin minun makuuni liian lihavia naisia, kuten esimerkiksi Kardashianit. Lihavia naisia ihannoidaan nykyaikana.
En kuitenkaan itse halua olla lihava ja häpeän sitä, koska se saa minut näyttämään rumalta ja vanhalta ja tulen yhteiskunnalle kalliiksi kun sairastun elintasosairauksiin. Tämä on ihan vain omaa laiskuuttani ja tyhmyyttäni, en ole mikään somen uhri.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat ovat mukana elämässäni, mutta toisaalta äitini on myös lihava ja hänelläkin on sama vaiva tunnesyömisen kanssa. Isä taas on normaalipainoinen. Syömme ihan tavallista kotiruokaa, mutta yleensä leivon yksin kotona ollessani jotain ja se on ehkä suurin ongelmani. Käymme myös uimahallissa äidin kanssa ja lenkillä. Yritetään siis tosi kovasti molemmat laihduttaa mutta jossain vaiheessa sorrutaan taas syömään sontaa. Meillä molemmilla on myös pcos, joka vaikeuttaa myös laihduttamista. Äiti ei tiedä että oksennan ja käytän ulostuslääkkeitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
tuntemani BED:tä sairastavat eivät ole laiskoja, saamattomia tai ahneita
En ole ap, mutta halusin kiittää tästä kommentista! Olen ollut jumissa häpeässä ja ajatellut itsestäni juuri näin, ja etten edes ansaitse apua, koska olen tällainen luuseri.. Tämä herätti! Kiitos. Olen jo tutustumassa syömishäiriöliiton toimintaan alueellani :)
Ota nyt pikimmiten äitisi kanssa puheeksi se, että ongelmasi on noin paha. Ehdota hänelle että hakeudut hänen tukemana koulupsykologin puheille. Älä salaa mitään, vaan kerrot realistisesti -kuten tässä, kuinka iso ongelma sinulla on. Tarvitsette ehdottomasti ulkopuolista apua.
Voi ap-rakas, haethan itsellesi apua! Syömishäiriöliitolla on esim tukipuhelin (päivystää maanantaisin) ja ryhmämuotoinen chat tukinetissä joka torstai. Syömishäiriöliiton toiminnassa vapaaehtoisin on mukana useampia ahmintatyyppisesti itsekin oireilleita. Joissain kaupungeissa, ainakin Tampereella, on ahmintatyyppisesti oireilevien vertaistukiryhmä joka toinen viikko. Moni yhdistys tarjoaa myös sähköpostivertaistukea.
Jos et vielä uskalla mennä juttelemaan esim kouluterkkarille, niin otathan yhteyttä Syömishäiriöliittoon? Sulla on oikeus saada apua ja hoitoa. Tsemppiä! <3
Vihannut, ei vihannes :D
Ap