Miksi sinkkuus nähdään huonona asiana?

valtaosa ei todellakaan ole sinkkuna omasta tahdostaan.

Suurin osa ihmisistä pelkää yksinoloa ja kokee itsensä kelvottomaksi, mikäli sitä parisuhdetta ei ole. Niin moni määrittelee itsensä vieläkin muiden ihmisten kautta. Nämä asenteet heijastuvat sitten mm. sinkkujen säälittelynä ja aggressiivisena naittamisena, kun ei ole perspektiiviä ymmärtää, että muut ihmiset eivät koe asioita samalla lailla. Yleensäkin tietoisuus omista motiiveista, kipukohdista ja elämänarvoista on useimmilla ihmisillä aivan lapsenkengissä. Joskus voisi olla ihan hyväkin keskittyä oman navan ympärillä pyörimiseen, koska muuten sitä henkistä kypsymistä ja itsetuntemuksen kehittymistä ei koskaan tapahdu.

Oletko sinkku?

ylänuoli = kyllä

alanuoli = ei

JOS OLET SINKKU, oletko sinkku omasta tahdostasi?

ylänuoli = kyllä

alanuoli = ei

(Älä vastaa, jos et ole sinkku.)

Pelkäätkö yksinoloa ja koetko itsesi kelvottomaksi, jos sinulla ei ole parisuhdetta?

ylänuoli = kyllä

alanuoli = ei

Pomo minua arvosteli, kun valitin vapaa-aikani heikkoa laatua, johtuen osittain työajoista mutta pääosin muista hankaluuksista, että kuinka kehtaan valittaa kun minulla ei ole perhettäkään. Mitäs siihen sitten sanoa... olis kai pitänyt kysyä, että vaihdetaanko pysyvästi osia.

Vierailija kirjoitti:

valtaosa ei todellakaan ole sinkkuna omasta tahdostaan.

Kyllä on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

valtaosa ei todellakaan ole sinkkuna omasta tahdostaan.

Kyllä on

se että on sinkku koska ei löydä sitä omaa christian greytä ei tarkoita, että on sinkku omasta tahdostaan.

En usko että sentään valtaosa sinkuista on sitä omasta tahdostaan. Omasta tahdostaan sinkkuja on kyllä varmasti enemmän kuin mitä yleinen puhe antaa ymmärtää.

Ihminen voi tosiaan olla sinkku (naimaton) ja elämäänsä täysin tyytyväinen, kuka mistäkin johtuen. Esim. kristinuskossa naimattomana pysyminen on jopa parempi, suositeltavampi vaihtoehto kuin naimisiin meneminen, jos ihminen on siis tullut uskoon naimattomana; tästäkin puhutaan hyvin vähän kristittyjen keskuudessa, mutta näin Raamatussa sanotaan.

Naiset varmaan on sinkkuina omasta tahdostaan koska eivät kelpuuta ketään miestä.

Mutta monilla miehillä se tilanne on sellainen että kukaan nainen ei osoita vastakaikua.

Olen miettinyt samaa kun ap. Olen kauan aikaa sitten  (avio-) eronnut ja onnellinen ilman parisuhdetta. Kauhulla katselen menoa kavereiden avioliitossa.  Toisilla ei ole seksia ja lainkaan, mutta yksi rouva pettaa miestaan kahden eri tyypin kanssa, yksi mies haipyy miesten 'fillarointi-lomille' pitkin Eurooppaa useamman kerran vuodessa..  Monista naisista huokuu tyytymattomyys elamaan ja parisuhteeseen, miehet juo kaljaa, ehka samasta syysta. 

Sinkku on uhka kaikille liitoille.

Ei sinkkuja säälitellä, ne ajat ovat takanapäin. 

Monet suhteet eivät perustu rakkauteen, luottamukseen. Sellaisia suhteita voisi sääliäkin. 

Kun etsii ihmistä, jonka kanssa on kivaa, joka on uskollinen, joka on turvallinen jne., siihen saattaa mennä aikaa, mutta se ajankäyttö kannattaa.

Sinkut ovat kyllä suuremmassa yksinäisyysriskissä ja tarvittaisiin lisää mahdollisuuksia helppoon kohtaamiseen ja yhdessä tekemiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkku on uhka kaikille liitoille.

Niin.. olenhan minäkin ihastunut varattuun, mutta ei teippiä saa nypättyä seinästä, ellei kulma rakoile.

Ensinnäkin yksinäisyys ja yksinolo ovat eri asioita. Osa ihmisistä viihtyy luonnostaan omissa oloissaan keskittyen ja nauttien harrastuksistaan ja arkisista askareistaan ilman että he kaipaisivat koko ajan viereen jotain kommentoimaan tekemisiään. Olen muiden ihmisten seurassa suhteellisen vilkas ja ulospäinsuuntautunut ja otan mielelläni kontaktia vieraampiinkin ihmisiin, mutta sen vastapainoksi viihdyn hyvin myös ihan omassa rauhassani. Ainakin minussa on olemassa sekä introvertti että ekstrovertti puoli, eli nautin toisaalta siitä että voin tehdä asioita keskittyneesti omilla ehdoillani ja toisaalta siitä että voin jutella hyvässä seurassa erilaisista kiinnostavista asioista. En ole siis  mikään hiljainen hissukka, vaikka olenkin aina selvinpäin, mutta jatkuva "viihdyttäminen" olisi rasittavaa ja tuntuisin itseni pinnallisemmaksi ihmiseksi, jollen voisi olla myös omissa oloissani.

Joskus tuntuu että osa ihmistä on turhankin epäitsenäisiä aivan kuin muitten pitäisi keksiä heille tekemistä: lue joku hyvä kirja, käy juoksulenkillä, siivoa asuntosi, katsoa joku jännä elokuva, kuuntele keskittyneesti mielimusiikkiasi, kokeile jotain uutta ruokalajia tai tee joku vanha suosikkiruokasi kuten spaghetti bolognese, jne.  Maailmassa riittää kaikenlaista tekemistä, ja jos hankkii vaikka kissan, niin se voi olla vastuullisella omistajalla noin 15 vuoden projekti kehdosta hautaan. 

Vierailija kirjoitti:

Sinkku on uhka kaikille liitoille.

No voin kertoa ettet ole pätkääkään uhka yhtään sen enempää kuin muutkaan sinkut jos suhde on hyvä :)

Olen ollut sinkkuna käytännössä koko ikäni jos jotain parin kuukauden säätöjä ei lasketa. Enkä suinkaan omasta tahdostani, päinvastoin. Noilta "exiltä" katsoin läpi sormien jos jonkinlaista, mutta eipä auttanut sekään eikä kukaan ole sen koommin ollut enää kiinnostunutkaan. Viimeisin miessuhteen tapainen oli joskus 2005 tms. Mutta sääliä en suostu kerjäämään!

Vierailija kirjoitti:

Naiset varmaan on sinkkuina omasta tahdostaan koska eivät kelpuuta ketään miestä.

Mutta monilla miehillä se tilanne on sellainen että kukaan nainen ei osoita vastakaikua.

Siinä mielessä olet oikeassa että mies saa erittäin harvoin naisten tekemiä aloitteita, tai jos saakin ei mies tajua että häntä yritetään iskeä.

Olen jo alle 10-vuotiaana päättänyt ja tiennyt, etten koskaan mene naimisiin.

Se on ollut jotenkin itsestään selvää, ja ajatus sitoutumisesta kauhistuttaa todella.

Tarvitsen paljon tilaa ja omaa aikaa. Etsiydyn seuraan silloin kun haluan.

Minun suvussani on vuosikymmenien ajan ollut naisia, jotka ovat omasta halustaan jääneet naimattomiksi. silti pärjänneet elämässä hyvin. Mm. eräs äitini täti perusti kaupan johon otti työntekijöitäkin. Ja tämä aikana kun vanhapiikuus oli häpeä, 

Aivoistani kai puuttuu kokonaan se alue, missä rakastuminen ja pari muodostuksen tarve asuu. En kaipaa sitä todellakaan. Olen hyvin tyytyväinen enkä sietäisi koskaan minkäänlaista sitomista tai kontrolli!

En ole yksinäinen, mutta asun ja viihdyn yksin.

Olen nainen ja omasta halustani sinkku nyt, ja onnellinen. Olen ollut parissa vakavammassa seurustelusuhteessa ja niissä on käynyt sen verran huonosti etten enää halua tai jaksa yrittää uudestaan. Olen myös huomannut olevani onnellisempi kun saan omassa kodissani päättää omista asioistani miten haluan, ei tarvitse koskaan kinastella siivouksesta, erilaisesta mausta sisustuksen suhteen, erilaisista ajanviettotavoista jne. Iso osa kavereistani/sukulaisista roikkuu huonoissa suhteissa koska pelkäävät yksinoloa. Nuo samat onnettomat ihmiset päivittelevät sitten miten "en löydä miestä"...