En jaksa enää tätä tylsää ja ankeaa oloa

Elämä on jatkuvaa oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Kauheinta on ehkä huomata, etten välitä läheisteni tunteista enää ollenkaan. Nyt kohtelen heitä hyvin, jotta itselleni ei tule syyllinen olo. Ei kiinnosta yhtään, mitä heille tapahtuu kuolemani jälkeen. Kiinnostaa vain omat tunteeni, kaikki muu on turhaa, sillä kaikkien ihmisten elämät ovat turhia. Nyt tunnen tästäkin syyllisyyttä, koska olen niin itsekäs.

Itsekkyyttä ei ole se, että uppoaa omiin tunteisiin masentuneena. Se on itsekeskeisyyttä - putkinäkö iskee, kun voimat ovat vähissä ja ne on keskitettävä. Se ei ole osoitus huonosta moraalista, vaan masentumiseen liittyvä fakta.

Se sen sijaan on itsekästä, että ajattelet, että muiden elämät ovat turhia vaan omasi ei. No joo, sekin on tietysti tavallaan kuitenkin pelkkää itsekeskeisyyttä. Mutta on siinä tietty looginen ristiriita. Jos muiden elämä ei ole tärkeä, sitten ei ole omasikaan. Ja niinhän sinä yrität päätellä, vaikka itsesuojeluvaisto kuitenkin käskee toisin.

Mutta voit päätellä oman elämäsi olevan ihan yhtä turha kuin muidenkin, ja sen ei silti tarvitse johtaa joko haluun tai velvollisuuteen kuolla. Päinvastoin. Voit ihan yhtä hyvin olla olemassa, koska kaikkien elämä on lopultakin samaa.

Ja kas, kun luovut järjettömästä syyllisyydestä ja alat katsella maailmaa faktojen kautta, itsekeskeisyytesi voi alkaa hellittää. Voit surra asiat joita vaille olet jäänyt, ja alkaa miettiä, mitäpä tällä ainoalla elämällään voisi sittenkin tehdä. Kas, sillä voi tehdä hyviä asioita. Pikkuisen kerrallaan. Ja alkaa opettaa itselleen ansaittua tyytyväisyyttä, kun on tehnyt jotain hyvää. Ensin ehkä ympäristölle, ja kun itseinho alkaa helpottaa, niin aina enemmän myös itselle. Tai toisinpäin, mikä nyt luontevammalta tuntuu.

Samoin kuin laihduttaja, jonka pitäisi syödä se jälkiruoka kiitollisena ja hyvillä mielin, ja opettaa itselleen oikeat tunteet syömisen suhteen. Sitten vasta tulee kohtuuden vuoro, kun on lopetettu itsen ja muiden ruoskiminen.

Sulla ei ole tarpeeksi tekemistä. Työssäkäyvä ei ehdi tylsistyä.

Vierailija kirjoitti:

sama, yritin jo itsemurhaa, turhaan, kukaan ei tue eroa miehestäni joka narsisti uhkaileva paska, jäisin aivan yksin...

Sähän olet jo yksin. Et tarvitse kenenkään tukea eroamiseen, senkun hommaat kämpän ja lähdet. Ei se voi sen kamalampaa olla kuin sun nykyinen elämä, joka on ajanut sut itsariyrityksiin?!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sama, yritin jo itsemurhaa, turhaan, kukaan ei tue eroa miehestäni joka narsisti uhkaileva paska, jäisin aivan yksin...

Sähän olet jo yksin. Et tarvitse kenenkään tukea eroamiseen, senkun hommaat kämpän ja lähdet. Ei se voi sen kamalampaa olla kuin sun nykyinen elämä, joka on ajanut sut itsariyrityksiin?!!

ei rahaa, joudun maksamaan nykyisestä kämpästä lainakuluja ja laskuja ja ruokaa, mitään ei jää säästöön meillä. Miten voisin kämpän hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Elämä on jatkuvaa oppimista.

Saisi se elämä edes joskus olla kivaakin.

.