Gallup: helppo vai vaikea vauva-aika?

Voi myös kertoa miksi oli helppoa/rankkaa.

Jos olisi ollut vielä yksi vaihtoehto, jotain siltä väliltä. Pääsääntöisesti oli ihan helppoa, mutta oli vaikeitakin aikoja.

Kaikki kolme lastani ovat olleet hyvin helppoja minun mielestäni. Toinen lapsi syntyi 2 vuotta 2 kk ekan jälkeen, kolmas 2 vuotta 9 kk tokan jälkeen ja elämä oli ihan leppoisaa. Emme ole mieheni kanssa muutenkaan mitään nipottajia ja stressaajia, ja lapset tuntuvat olevan samanlaisia iloisia höpöttäjiä vielä nyt teineinäkin.

Kummankin lapsen kanssa vauva-aika oli ihan kamala. Oli siellä toki hyviäkin hetkiä, mutta ne jäivät melkolailla väsymyksen ja synnytysmasennuksen jalkoihin. Helpotus alkoi siinä kummankin lapsen lähennellessä vuoden ikää. Kumpikaan ei ollut ns. helppo vauva.

Suurimmaksi osaksi helppo, mutta valehtelisin jos väittäisin, ettenkö olisi ollut väsynyt ja sen ansiosta pienikin vastoinkäyminen saattoi tuntua maailmanlopulta. Ilman väsymystä (ja lapsen tuomaa huolta) pala herkullista kakkua.

Up

Kaksi lasta, kumpikaan ei nukkunut ensimmäisen vuoden aikana juuri ollenkaan. Kuopus oli vielä pahempi, otti vartin torkkuja ja siinä se. Ja sitä kesti 2v 6kk ikään saakka. Ihan helvetti. 

En muista kummankaan lapsen vauvavuodesta yhtään mitään, keskityin siihen että pysyn hengissä (unta revittävä paloissa yhteensä 4 tuntia, enempää ei saanut) ja lapset hengissä.

Helppoa oli, vauva nukkui alusta asti hyvin ja oli terve ja rauhallinen.

up

Rankkaa. En tajunnut että vauvoja pitää koko ajan kanniskella ja että ne nukkuvat 20 min pätkissä!

Esikoisen vauvavuosi oli kamala. Aivan hirveä, alkoi helpottaa vasta vauvan ollessa noin 10kk ikäinen. Nukkui vain maksimissaan 20min pätkissä, mikään muu ei kelvannut kuin syli (ei sitteri, vaunut, rattaat, kantovälineet...), ja aina kun näytti että tilanne alkaa helpottua, tulikin jokin uusi vaihe, hampaita tai muuta. Vaativa hän on vielä kolmevuotiaanakin, aikamoinen sylissä roikkuja, tarkka rutiineistaan, kova oma tahto.

Kuopuksen vauvavuosi oli helppo. Nukkui jo synnärillä vähintään 2h pätkiä. Nukahti kotonakin helposti itsekseen kun väsytti. Ei roiku sylissä kuin väsyneenä, viihtyy omissa touhuissaan eikä vielä yksivuotiaana ole niin kovin tarkka rutiineista ja järjestyksestä. Tahtonsa kyllä ilmaisee muttei vedä mitään tunnin itkupotkuraivareita kuten tuo toinen.

Juu, samat on vanhemmat vaan niin erilaiset vauvat/taaperot :).

Välillä oli raskasta, usein mukavaa ja aika helppoa. Vauva oli ja on temperamenttinen, tahtoi olla koko ajan sylissä ja nukkui päivisin vain lyhyitä pätkiä. Raskainta oli silloin kun mies sairastui, mikä vei monta kuukautta. Siitä selvittiin mutta ymmärsin että yksinhuoltajana olisi tosi rankkaa.

Molempien lapsien kohdalla vauvavuosi oli helppo. Rauhallisia, hyvin nukkuvia ja syöviä lapsia. Nukkuivat melkein heti yöt läpeensä. Lasten serkku on samanlainen. Saa nähdä millaista on jos vielä saadaan joskus lapsia.

Laitoin helppo, vaikka ei se nyt täysin helppo ollut. Mutta en ylitsepääsemättömän vaikeana ajatellut. Kaksi lasta lyhyellä ikäerolla, rintaruokinta onnistui molemmilla. Ekalla oli enemmän vatsavaivoja ja illalla saattoi kestää kauankin että saan nukkumaan. Tuossa oli mukana kokemattomuuttakin. Kyllä ne vaikeudet tulivat vasta myöhemmin. Aspergerin oireyhtymä tuo jonkun verran haasteita.

Esikoiseni oli kamala. En vieläkään tajua miten se ei nukkunut yhtään? Huusi, huusi, vikisi... Hän nukkui ensimmäisen täyden yön lähes 5-vuotiaana.

Neuvolan mukaan "normaali lapsi". Aha.

Tämä lapsi vei terveyteni, mielenterveyteni, työpaikkani ja parisuhteeni sekä kaikki sosiaaliset kontaktit kun en vuosiin jaksanut mitään. Mies muutti ensin toiseen huoneeseen nukkumaan ja pian sen jälkeen kokonaan pois että saa olla rauhassa.

En suosittele äitiyttä kenellekään.

Rankka. On maito- ja muuta allergiaa yhdistettynä vatsavaivoihin ja voimakkaaseen temperamenttiin. Ei ole taaperonakaan mikään helppo tapaus. On sellaisiakin päiviä, jolloin ei huudeta räkä poskella kymmentä kertaa päivässä, mutta harvoin.

Kai tämä helpottaa sitten, kun osaa ilmaista puhuen mikä milloinkin vaivaa.

Unettomuus (oma, ei vauvan. Sehän nukku ku porsas synnäriltä lähtien). Yli vuosi max 4h unta/pvä. Ei edes putkeen. Synnytyksen jälkeinen masennus, jolle kukaan ei tehnyt mitään. Yksinäisyys. Mies reissuhommissa. Neuvolassa ei minun asiat kiinnostanut. Muutto toiselle paikkakunnalle, jossa yksinäisyys syveni vielä lisää. Vain yksi auto, joten vauvan kanssa jumitettiin neljän seinän sisällä. Kylälle matkaa, eikä julkisia. Minulla ei edelleenkään ole täällä ketään eikä mitään. Vauva 11kk iässä hoitoon ja itse pääsin töihin. Johan alkoi elämänhalu kohentua. 4kk töissäolon jälkeen vakipaikka. Olin loppuvuodesta niin henkisesti hajalla, että jos töitä ei olis löytyny, niin lataamo olis meikäläistä kutsunu.

Minua ärsytti ihmiset, jotka tuli joulukuussa lässyttämään, että eikö ooki kurjaa, kun vauvavuosi on ohi. Totesin "V****, mitä paskaa." Ja tajusin, ettei tälläista voi kukaan ulkopuolinen ymmärtää, jos sitä ei ole itse kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Voi myös kertoa miksi oli helppoa/rankkaa.

Lapset nukkuivat hyvin yönsä jo aivan pienestä, kun heidät siihen opetti, ja olivat erittäin terveitä. Toisaalta kahden vanhimman väliä oli vain vuosi ja eka vuosi kahden pienen kanssa oli melko työläs ihan sen takia. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset nukkuivat hyvin yönsä jo aivan pienestä, kun heidät siihen opetti, ja olivat erittäin terveitä.

Lapsia ei voi opettaa nukkumaan hyvin. Lapsi nukkuu,jos nukkuu. Useimmat enimmäkseen ihan hyvin, jotkut eivät melkein yhtään. Ja siihen ei vanhemmilla ole vaikutusvaltaa, jos eivät tahallaan lapsen unta häiritse esim.herättelemällä turhaan. Ihan sama kuin sanoisi opettavansa lapsensa punahiuksiseksi tai koivuallergiseksi. Ihmiset,siis myös ne vauvat, ovat erilaisia, miksi se on niin vaikea tajuta?

Liian rankka :( raskaus ja synnytys pilasivat kropan ja terveyden pysyvästi. Vauvan kanssa oli vaikeaa kun se ei suostunut syömään eikä nukkumaan. Olin kuoleman väsynyt pari ensimmäistä vuotta ja ensimmäinen vuosi meni lisäksi helvetillisissä tuskissa kropan paranteluun. Laihduin sairaalakuntoon. Parisuhde kärsi pahasti. Toista lasta ei todellakaan tehdä.