Millaista on asua kerrostalossa lapsiperheenä?

Helppoa mutta hieman ahdasta, ainakin Helsingissä. Meillä kaksi aikuista ja neljä lasta välillä 3 - 15 vuotta 100 neliössä.

Mainitsemiesi kysymysten kanssa ei ole ollut meillä ongelmia, ääntä meiltä varmasti välillä lähtee, mutta eipä ole naapurit valittaneet. Normielämän äänet nyt kuuluvat kerrostaloon.

Ehkä eniten rassaa ja kekseliäisyyttä vaatii tässä tilassa tämän porukan kausivaatteiden ja harrastusvälineiden säilytys ja logistiikka. Kuitenkin olemme kokeneet tärkeämmäksi asiaksi läheisyyden työpaikkoihin ja palveluihin, sekä kerrostaloelämän helppouden. Kun tämäkään kämppä ei meinaa pysyä kuosissa, miten koskaan selviäisimme omakotitalosta? :D Ei pysty kykenemään.

Niin, ja siis Helsingin hinnoilla ei nykytilanteessa ole oikein tältä etäisyydeltä isompaan kerrostalokämppään varaa, joten näillä mennään.

Siis mitä? Asuuko kerrostalossa lapsiperheitäkin?

Melu stressaa naapureita

Lapsen rääkyminen kuuluu joka nurkkaan

Lapsi ei saa nukuttua viikonloppuisin kun toiset juhlivat

Lapsen on vaikea päästä aina ulos

Oman tilan puute tulee jossain vaiheessa vastaan

Naapurit paheksuvat lasten itkua

lapsiperheet eivät kuulu kerrostaloihin! 

Vierailija kirjoitti:

- Oletko naapurina kokenut ikävyyksiä lapsiperheen takia?

Täällä on sen verran hyvä seinäeristys että naapureista harvoin kuuluu ääniä. Tottakai pihalla leikkivistä lapsista lähtee ääntä, mutta minua se ei häiritse, ennemminkin ilahduttaa. :)

Hämmästynyt kirjoitti:

Siis mitä? Asuuko kerrostalossa lapsiperheitäkin?

Haha. Good one. Kehä III:n ja isojen kaupunkien ulkopuolelta se varmaan tuolta näyttääkin.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005659946.html

Vierailija kirjoitti:

Melu stressaa naapureita

Lapsen rääkyminen kuuluu joka nurkkaan

Lapsi ei saa nukuttua viikonloppuisin kun toiset juhlivat

Lapsen on vaikea päästä aina ulos

Oman tilan puute tulee jossain vaiheessa vastaan

Naapurit paheksuvat lasten itkua

tää on niin totta!

Paljon helpompaa kuin rivi- tai omakotitalossa. Ei tallaa naapurin nurmikkoa, kavereita paljon kaikilla lapsilla, lyhyt matka kouluun ja päiväkotiin, jossa samat kotipihan kaverit. Meitä ainakin helpotti!

Meillä on yksi kolmevuotias ja 100 neliötä Helsinkin kantakaupungissa. Taloyhtiössä on kahta lajia asukkaita, eläkeläisiä ja lapsiperheitä, joilla pienet lapset. Meneillään alueella siis sukupolvenvaihdos. Mummot tykkäävät lapsista ja itsestään niistä ei ääntä lähde. Lapsiperheitä ei satunnainen rapussa huuto hetkauta, koska se voisi hyvin olla omakin lapsi. Taloyhtiöstä löytyy säilytykseen normi häkkivarastot, mutta harrastusvälineille on isot varastot erikseen. Lähin leikkipuisto on tien toisella puolella ja päiväkotiin on matkaa viiden minuutin kävely. Ruokakauppa on naapurissa. 

Me viihdyttiin hyvin. Koko lasten lapsuusikä asuttiin kerrostalossa, viisi lasta meillä. Hyvin mahduttiin, neliöitä oli 135 ja talossa oli paljon varastotilaa. Kaksi lapsista harrasti myös pianonsoittoa. Koskaan ei kukaan valittanut mistään asiasta eikä itsellemme mikään tuottanut ongelmia. Kun lapset kasvoivat isoksi, muutettiin rivitaloon, jonne muutti vain nuorin meidän kanssa ja täällä ei viihdytä ollenkaan niin hyvin kuin kerrostalossa, ei edes kuopuksemme, vaikka on oma piha ja oma rauha.

Ollaan asuttu kerrostalossa lapsiperheenä jo 15 vuotta. Mikäs siinä sen kummempaa? Lapsia ei ole tarvinnut paljon kuskailla, kun asutaan lähellä kaikkea.

Meillä on alle 85 neliötä neljälle hengelle, joten nyt teini-ikäisten kanssa alkaa olla ahdasta ja joskus toivoisi, että olis joku autotalli/ullakko/terassi, minne voisi paeta itse kukin vuorollaan, kun tuntuu ahtaalta.

Lapset on opetettu pienestä pitäen ottamaan huomioon myös naapurit: pallopelit ja hyppelyt pihalla, hiljaisuusaikaan ei juoksentelua sisällä, legoleikit ym. maton päällä jne.

Meillä on rauhallinen talo eikä meistä ole ikinä valitettu. Lapsiperheitä on ollut naapurina, mutta nyt naapurien lapset jo omillaan ja osa perheistä muuttanut pois. Äänieristys on täällä huono ja otamme toisemme huomioon tässä talossa. Ei ongelmia. Ollaan asuttu niin pitkään, että kaipa naapurit ovat meihin tottuneet. Emme valvota muita öisin, joskin ääntä meistä on päässyt aika ajoin.. eri elämänvaiheissa eri syistä. Nyt on teiniangstit vuorossa.

Näin vuorotyöläisenä tuppaa usein ketuttamaan naapurin lapset, jotka

a) leikkivät rappukäytävässä kolistellen kaiteita niin, että koko käytävä kumisee

b) laitetaan vanhempien toimesta jäähylle rappukäytävään ja sitten ne huutoitkee mun oven edessä portailla (olen tosi aikuismaisesti käskenyt pitää turpansa kiinni kerran. Sori siitä, mutta hittoku ärsyttää!)

c) ovat karmeita kanta-astujia ja tömisteleevät su aamua klo 8 yläpuolellani, kuin itse perkeleen norsut, niin että herään niihin ääniin ja taas ketuttaa (voi olla toki aikuisiakin!)

Ärsyttää joskus myös naapurin kuurot mummot ja papat, jotka kuuntelee telkkaria/radiota naapurissa niin lujalla, että kuulen selkeästi omaan kotiini juontaako surkeeta kuskia nykyään mäkkäri vai ettala.

Ja naapureita ihan varmasti ärsyttää, että työvuoroni saattavat olla mihin vuorokauden aikaan tahansa ja suihkuun on päästävä myös klo 3 yöllä, kun töistä kotiin pääsee.

Mutta summa summarum: kunhan et ole vitjan urpo ja käyttäydyt niinkuin tavallinen ihminen, ja opetat myös lapsillesi, että rappukäytävässä ei huudeta tai kolistella kaiteita sekä myös että kävellä voi oikeesti muutenkin, kun tuhannen auringon voimalla kantapää edellä (niin, että alakerran naapuri luulee sieltä pian marssittavan niskaansa), niin aivan hyvin pärjää ja sopii kerrostaloonkin asumaan.

Kiitos vastauksistanne! Ap

Minusta stressaavaa ja ahdistavaa. Meillä lapset 3v ja 5v, kolmiossa asutaan ja neliöitä n. 60.

Lapsista lähtee paljon ääntä ja en halua kenenkään siitä häiriintyvän. Onneksi asutaan 1 kerroksessa... mutta meillä lapset voi herätä aamu kuudelta, ennenkin eikä meno aina ole hiljaista. Annan joskus asioita periksi kun en uskalla "huudattaa" lapsia.

Seinät kaatuu päälle,siltä joskus tuntuu. Oma piha olisi kiva etenkin näin kesällä. Kanankopin kokoisella parvekkeella kiekuvat ja roikkuvat lapset on kaikkea muutakuin rentouttavaa tai käytännöllistä.. aina pitää lähteä ulos ulos jos haluaa kesällä ulkona olla. Roikkua jossain puistoissa päivästä toiseen.. ei niin kivaa aina.

Melkein unohdin yhden asian, joka raivostutti kerrostaloasumisessa: parveketupakointi. Alakerran naapuri veti tupakkaa ketjussa ja kesät olivat tukalia, kun ei voinut pitää parvekkeiden ovia auki, ei edes öisin, koska naapuri tuprutteli öisinkin. - 10

Jos se on sellainen alue jossa on paljon lapsiperheitä niin turha murehtia mitä naapurit tykkää. Varsinaisten lasten vihaajien luulisi asuvan jossain muualla. Tietty turhaa melua täytyy välttää kuten vuorotyöläinen jo tuossa vinkkasi mutta normaalit elämisen äänet kuuluvat asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Näin vuorotyöläisenä tuppaa usein ketuttamaan naapurin lapset, jotka

a) leikkivät rappukäytävässä kolistellen kaiteita niin, että koko käytävä kumisee

b) laitetaan vanhempien toimesta jäähylle rappukäytävään ja sitten ne huutoitkee mun oven edessä portailla (olen tosi aikuismaisesti käskenyt pitää turpansa kiinni kerran. Sori siitä, mutta hittoku ärsyttää!)

c) ovat karmeita kanta-astujia ja tömisteleevät su aamua klo 8 yläpuolellani, kuin itse perkeleen norsut, niin että herään niihin ääniin ja taas ketuttaa (voi olla toki aikuisiakin!)

Ärsyttää joskus myös naapurin kuurot mummot ja papat, jotka kuuntelee telkkaria/radiota naapurissa niin lujalla, että kuulen selkeästi omaan kotiini juontaako surkeeta kuskia nykyään mäkkäri vai ettala.

Ja naapureita ihan varmasti ärsyttää, että työvuoroni saattavat olla mihin vuorokauden aikaan tahansa ja suihkuun on päästävä myös klo 3 yöllä, kun töistä kotiin pääsee.

Mutta summa summarum: kunhan et ole vitjan urpo ja käyttäydyt niinkuin tavallinen ihminen, ja opetat myös lapsillesi, että rappukäytävässä ei huudeta tai kolistella kaiteita sekä myös että kävellä voi oikeesti muutenkin, kun tuhannen auringon voimalla kantapää edellä (niin, että alakerran naapuri luulee sieltä pian marssittavan niskaansa), niin aivan hyvin pärjää ja sopii kerrostaloonkin asumaan.

Tämähän se on! Kunhan käyttäytyy muut naapurit huomioon ottaen, säilyy varmasti naapurisopukin hyvänä.

Lasten kanssa ok-talo paras vaihtoehto. Kerrostalossa teidän on pakko pitää vähempää melua sillä ihmiset valittaa taatusti muuten.

Mitään kohtuutonta melua ei tarvitse naapurin sietää.

Ehkä kannattaa odottaa vielä koska kyllä teidän lapset on vielä pieniä.

Musta lasten kanssa on paljon helpompaa olla kerrostaloalueella kuin ok-taloalueella. Ensinnäkin pihalla on aina muita lapsia ja se piha on yhteinen. Lähellä on puistot, jossa on enemmän härpäkkeitä kuin raaskisi kotipihalle ostaa. Kauppaan ja muualle on lyhyet matkat. Näkee toisia ihmisiä ja ihmiset viitsii nähdä vähän enemmän vaivaa, ovat ahkerampia ja hoikempia, kaikkialle kannattaa kävellä (koska parkkipaikkaa ei saisi kuitenkaan). 

Omakotitaloalueilla kaikki ovat ominensa ja tyytyväisiä siihen, ettei tarvitse kenellekään sanoa edes päivää. Lapset ovat omalla pihalla, jos puistoja on, siellä käy vain nuoret rikkomassa omaisuutta ja nistit piikittämässä. Tai nistit ja nistit, ne nuoret, jotka ovat ajautuneet huumeiden käyttöön. Mitään tekemistä ei nuorille tietenkään ole. Eikä mitään kunnan yhteisiä tiloja. Kaikki "huvitukset" ovat kaukana ja jos haluaa lapsille hiekkalaatikon, se pitää itse rakentaa ja laittaa. Keinu samaten. Jos lapsen kaveri asuu tyyliin kahden kadun ylityksen päässä, eivät lapset varmana toisiaan tapaa ollenkaan (ennen kuin ovat koululaisia). Omakotitaloelämä on sellaista sisällä kökkimistä ja autolla ajoa joka paikkaan. Bussit ei tietenkään kulje ja elämä pyörii jonkun Prismaan lähdön tahdittamana.

Puolella naapureista on juuri ja juuri rahaa pitää taloa kunnossa, joten kaikki rapistuu rakentamisen jälkeen silmissä. Lämmittämiseen ei ainakaan ole rahaa, joten sitten poltetaan jotain kitkerän hajuisia roskia ja biojätettä.

Ehdottomasti kerrostalo, lapsillekkin paras vaihtoeho.

Meillä iso piha leikkivarusteineen, grillikatoksineen ja aikuistenkin keinuineen.

Leikkipuisto, päiväkoti, koulut, kaupat kivenheiton päässä.

Lapsille kavereita riittää.

Olen onnellinen omien lasteni puolesta koska itse vietin surullisen yksinäisen lapsuuden omakotitalossa maalla.