Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te kumppanillenne se maailman kaunein nainen?
28.04.2018 |
Onko tällaiset asiat suhteessa kuinka tärkeitä, siis että onko ulkonäkö vain yksi asia muiden joukossa ja olisi tietysti toivottavaa että toinen pitää hyvännäköisenä, mutta onko monikaan kuitenkaan kumppanilleen se kaikista paras/kaunein/seksikkäin?
Aloin miettimään tätä, kun eräs vuosien takainen ihastus (joka on aina osoittanut vuolaasti miten olen se hänen "ykkönen") kertoi että ajattelee edelleen että olen hänelle se kaikista kaunein. Oma kumppani taas silloin tällöin arvostelee vartaloani, keksii siitä kaikenlaista parannettavaa jne. vaikka hänkin pitää minua toki kauniina ja hyvännäköisenä. En usko, että hänestä olen kuitenkaan mikään "täysi kymppi" vaan ulkonäöltäni "riittävän hyvä" ja luonne sitten kompensoi. Meillä kuitenkin synkkaa kaikki muu, henkiset asiat ja yhteensopivuus. Ainakin olen niin ajatellut, koska on paras suhteeni tähänastisista. Tuli vain vähän haikea olo, että hetkinen, miksi tällaiset sanat eivät tule omalta rakkaaltani? Miksi itsetuntoani nostattaa eniten vieraan sanat ja oma kumppani ei ole samaa mieltä, tai ainakaan kerro sitä?
Kuulostan varmaan tosi turhamaiselta, nuorelta ja naiivilta. Nuori toki olenkin, ja siksi kai haluaisin kuulla teiltä viisaammilta että semmoista se elämä on ja kaikkea ei voi saada. Pitäisikö olla tyytyväinen siihen että joku sentään ajattelee ulkonäöstäni noin, ja toinen taas näkee luonteen kauniimpana. Onko näin? Näen itse oman kumppanin tietysti komeimpana, kun hän on se oma rakas enkä edes osaa katsoa häntä mitenkään objektiivisesti. Minusta tuntuu, että mieheni kuitenkin arvioi ulkonäköäni (ainakin suhteen alussa) nimenomaan pinnallisemmin/esineellistäen eikä sen meidän välisen tunteen kautta. Hänelle ne ovat kai kaksi eri asiaa. Onko muilla samaa?
Kommentit (50)
En varmasti ole, koska en ole mitenkään erityisen kaunis. Silti olen hänen elämänsä The one and only.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun rakastaa aidosti toista, rakastaa toista sellaisenaan kuin toinen on. Haluaa toista sellaisenaan kuin toinen on noin perimmiltään.
Toki mies kiihottuu visuaalisesti, ja nainen emotionaalisesti noin kärjistäen, ja molemmat toistepäin myös, kyse on vain painotuksista.
Kun rakastaa rakastaa ihmistä itseään, rakastuu persoonaan, luonteeseen, yhteisiin asioihin, jotka yhdistävät ihmisinä. Rakastuu toiseen miehenä/naisena, tuntee vetoa ja viehättyy kerta toisensa jälkeen toisen miehekkyydestä/naisellisuudesta.
En vertaa kumppaniani muihin miehiin, miksi vertaisin? En ole kilpailuttamassa miestäni. Olen rakastunut ja valinnut hänet, ja hän minut.
Esim toisen vanheneminen ei merkitse ulkonäöllisesti mitään (lähinnä surettaa vaivat/sairaudet).
Olisi todella kummallista, jos olisin miehelleni maailman kaunein nainen viiskymppisenä vähän jo pullakoituneena ja rupsahtaneena - ikä tehnyt tehtävänsä. Ihmissuhteita ei kannata rakentaa tuollaisten maailman kaunein- odotusten varaan, se kääntyy absurdiksi myöhemmin. Henkinen yhteensopivuus, samanlaiset arvot ja kiintymys, rakkaus, välittäminen on kaiken a ja o, myös nuorena. Ulkonäkäseikat vasta sen jälkeen.
Kuulemma. Ihan varauksetta en usko, vaikka kuulemma olin maailman kaunein myös raskaana ollessani, kun itse tuntin olevani maailman rumin, turvonnein ja rupsahtanein.
Kyllä olen.
Meille molemmille on selvää, että en voittaisi Miss Universum -kisaa, enkä edes Miss Suomi -kisaa, mutta silti olen mieheni silmissä aivan eri tasolla kaunis kuin muut naiset. Samoin hän minun silmissäni. Tämä johtuu siitä, että tunnemme toisemme syvällisesti ja rakastamme toisiamme hyvin paljon, ihmisinä. Se, miten koen mieheni persoonallisuuden, vaikuttaa siihen miltä hän ulkoisesti silmissäni näyttää. Pystyn halutessani kiinnittämään huomioni hänen erilaisiin kauneusvirheisiinsä, mutta ne tekevät hänestä silmissäni vain entistäkin komeamman ja vetoavamman. Täydellisinkään miesmalli ei ole mitään niihin virheisiin verrattuna - virheettömyys on suorastaan tylsää. Miksi haluaisin katsella virheetöntä kehoa ja kasvoja, kun saan niin mielettömät mielihyvän aallot mieheni kaksoisleuan, vinojen hampaiden ja karvaisen keskivartalon näkemisestä?
:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaankaan ole eikä pidäkään olla. Mulle riittää tieto että olen just se jonka kanssa mieheni haluaa olla vaikken olekaan täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmastikaan, mutta henkinen yhteys ratkaisee. Ei minun miehenikään ole mielestäni mikään ultimaattinen adonis, "hyvännäköisyys" muutenkin on terminä aika outo. Mutta hän on fiksu, hauska ja kaikista ihanin ja rakkain tyyppi, seksikäskin tietysti ja se ainoa minulle. En vaihtaisi vaikka nuori Johnny Depp tulisi kolkuttelemaan ovelle.
Aloituksessa pisti silmään kumppanin kritisointi. Se tappaa tunteet pitkällä aikavälillä.
Ei, ei tarvitse pitää maailman kauneimpana. Ei tarvitse kehua jatkuvasti. Mutta kritisoinnista ei seuraa mitään hyvää.
Muutenkin kritiikki ulottuu kaikkialle, ei se jää vain ulkonäköön. Jossain vaiheessa tulet vain huomaamaan, että olet vähän huono, osaamaton ja vajavainen aika monessa asiassa,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan vielä, että se tuntuu erityisen kivalta kun olemme vaikka juuri tulleet saunasta, tai olen jostain syystä itkenyt naamani punaiseksi ja silmäluomet turvoksiin, ja mies vain ihailee suunnatonta, ylimaallista kauneuttani. :D
t. 6
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen.
Meille molemmille on selvää, että en voittaisi Miss Universum -kisaa, enkä edes Miss Suomi -kisaa, mutta silti olen mieheni silmissä aivan eri tasolla kaunis kuin muut naiset. Samoin hän minun silmissäni. Tämä johtuu siitä, että tunnemme toisemme syvällisesti ja rakastamme toisiamme hyvin paljon, ihmisinä. Se, miten koen mieheni persoonallisuuden, vaikuttaa siihen miltä hän ulkoisesti silmissäni näyttää. Pystyn halutessani kiinnittämään huomioni hänen erilaisiin kauneusvirheisiinsä, mutta ne tekevät hänestä silmissäni vain entistäkin komeamman ja vetoavamman. Täydellisinkään miesmalli ei ole mitään niihin virheisiin verrattuna - virheettömyys on suorastaan tylsää. Miksi haluaisin katsella virheetöntä kehoa ja kasvoja, kun saan niin mielettömät mielihyvän aallot mieheni kaksoisleuan, vinojen hampaiden ja karvaisen keskivartalon näkemisestä?
:)
Minkälaisten miesten annoit baarin jälkeen panna sinua ennen nykyistä suhdettasi? Valitsitko virheellisiä miehiä (lyhyitä, hinteliä, rumanaamaisia)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En varmastikaan, mutta henkinen yhteys ratkaisee. Ei minun miehenikään ole mielestäni mikään ultimaattinen adonis, "hyvännäköisyys" muutenkin on terminä aika outo. Mutta hän on fiksu, hauska ja kaikista ihanin ja rakkain tyyppi, seksikäskin tietysti ja se ainoa minulle. En vaihtaisi vaikka nuori Johnny Depp tulisi kolkuttelemaan ovelle.
Noo... suurin osa naisista pettää jossain vaiheessa, joten voisi sinunkin mielesi muuttua sopivan johnnydeppin todella tullessa juttusille kivan ravintolaillan lomassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa ahdistavaa olla parisuhteessa miehen kanssa, joka pitäisi minua maailman kauneimpana naisena. Voisin kyseenalaistaa miehen todellisuustajun sekä tuollainen jalustalle nostaminen ulkonäköseikkojen vuoksi toisi kamalat paineet pysyä kiiltokuvana ja muuttumattomana jos niin onnekkaasti olisikin, että olisin kamalan kaunis. Mitä jos jonain päivänä en enää olisikaan se kaikkien kaunein maailmassa hänen mielestään?
Pitäisi olla tai pitäisi ainakin saada sinut tuntemaan niin että olisit, niin kuin miehenkin tulisi olla se maailman komein omalle naiselleen.
Älkää nyt ihmiset hyvät tyytykö muuhun!
Ei ihminen joka arvostelee sinua ja saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi, ole yhdessä olemisen arvoinen.
Otsikko suomennettuna: Kuinka kova valehtelija kumppanisi on?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen.
Meille molemmille on selvää, että en voittaisi Miss Universum -kisaa, enkä edes Miss Suomi -kisaa, mutta silti olen mieheni silmissä aivan eri tasolla kaunis kuin muut naiset. Samoin hän minun silmissäni. Tämä johtuu siitä, että tunnemme toisemme syvällisesti ja rakastamme toisiamme hyvin paljon, ihmisinä. Se, miten koen mieheni persoonallisuuden, vaikuttaa siihen miltä hän ulkoisesti silmissäni näyttää. Pystyn halutessani kiinnittämään huomioni hänen erilaisiin kauneusvirheisiinsä, mutta ne tekevät hänestä silmissäni vain entistäkin komeamman ja vetoavamman. Täydellisinkään miesmalli ei ole mitään niihin virheisiin verrattuna - virheettömyys on suorastaan tylsää. Miksi haluaisin katsella virheetöntä kehoa ja kasvoja, kun saan niin mielettömät mielihyvän aallot mieheni kaksoisleuan, vinojen hampaiden ja karvaisen keskivartalon näkemisestä?
:)
Ihan sama tilanne.
Toki minun mies on minua yli 10 vanhempi ja painaa minua 50% enemmän,.
Mies kyllä aidosti joka päivä kehuu ulkonäköäni ja sanoo että olen hänen sydämensä kaunein nainen. Hän tarkoittaa sillä, että olen hänelle kaunein koska rakkaus. Myös juuri synnytyksen jälkeen, kun olin aivan poikki, turvonnut ja hikinen, tukka liimaantuneena päässä synnytyssalissa, hän otti kädestäni kiinni ja sanoi: minun, pieni, urhea, kaunis vaimoni ja katsoi syvälle silmiini. Olin hänelle kaunein nainen juuri siinä.
Itse luulen vahvasti tavismiehenä että en tule koskaan saamaan sellaista naista jota voisin pitää omasta mielestäni kauneimpana tai edes peruskauniina.
Realistisesti ajateltuna tulen tyytymään jossain vaiheessa sellaiseen "jotenkuten ok" naiseen.
Tätä jos kritisoi niin saa kertoa vapaasti miten sellaisen todella kauniin naisen voi saada. Itse en ainakaan ole ollut lähelläkään. Aina kun käy treffeillä niin ne on lähinnä ne kaikista vähiten kauniit naiset jotka osoittavat vastakaikua.
Vierailija kirjoitti:
Otsikko suomennettuna: Kuinka kova valehtelija kumppanisi on?
No en sinusta tiedä, mutta kyllä se ihastuminen/rakastuminen ihmisen luonteeseen saa pitämään myös toisen ulkonäöstä. Sama toimii myös toisinpäin. Kyllä itse ainakin olen pitänyt ihmisiä joista pidän niin kauniimpina ja komeimpina, kuin joitakin random tyyppejä, jotka varmasti universaalin kauneusihanteeseen paremmin istuvatkin. Myös eleet ja olemus ja jotkin tietyt piirteet saavat ihmisestä todella komean tai kauniin.
En ole maailman kaunein nainen puolisoni mielestä, eikä minun tarvitse ollakaan. Tuntuisi kohtuullisen oudoltakin sellainen analyysi, koska olen ihan tavallinen keski-ikäinen matami, en mikään parikymppinen missi. Maailman rakkain nainen varmasti hänelle olen, mutta olisi epärealistista ja ennen kaikkea täysin tarpeetonta edes alkaa tekemään mitään ulkonäkövertailuja muihin naisiin.
Eipä tuo miehenikään mikään kalsarimalli ole enkä sellaista koskaan ole kaivannutkaan. Emme kumpikaan pidä ulkonäköä erityisen tärkeänä asiana onnistuneen ja onnellisen parisuhteen kannalta. Tämä toki tarkoittaa myös sitä, että emme arvostele toinen toistemme ulkonäköä saati tee mitään erityisiä parannusehdotuksia.