Lue keskustelun säännöt.
Epävakaa persoonallisuushäiriöinenkö?
Epis
27.04.2018 |
Tunnistan itseni suurimmasta osasta häiriön piirteistä. Hakeuduin pari kk sitten työterveyteen ajoittaisen ahdistuksen takia, sitten kävin tt-psykologilla muutaman kerran ja olen nyt hakemassa apua mt-ongelmiin tk:n kautta.
Joku aika sitten luin ko persoonallisuushäiriöstä ja kuvaus kyllä täysin osui ja upposi. Tuntui helpottavalta, kun oloni on ollut niin epämääräinen: välillä ahdistunut muttei aina, välillä masentunut muttei aina.
Kannattaako lääkäriin mennessä sanoa epäilevänsä olevansa persoonaltaan epävakaa? Ehkä listata tunnistamansa oireet valmiiksi? Vai olla sanomatta epäilyistään mitään?
-vene keikkuu suhteettoman paljon puolelta toiselle isosta ja pienestä syystä ja myös täysin ilman ulkopuolista ärsykettä.
-ahdistuksen lievittäminen viiltelemällä (enemmän tein tätä teininä mutta vielä näin kolmikymppisenäkin välillä).
-rajojen ja sääntöjen kunnioittamisen vaikeus ja niiden jatkuva rikkominen impulssien perässä. Ja impulsiivisuus ylipäätään joka näkyy myös mm holtittomana seksuaalikäyttäytymisenä ja semmosena että on pakko olla vapaus tehdä mitä haluaa silloin kun haluaa. Tämä piirre ollut lapsesta asti vahva.
-vihantunteiden näyttäminen vaikeaa, mieluummin käännän vihan itseäni kohtaan. Joskus kun maltti on kuitenkin mennyt, olen ottanut sen todella raskaasti ja haukkunut itseäni raivohulluksi pitkään sen jälkeen.
-myös impulsiivinen käyttäytyminen usein kaduttaa ja hävettää jälkikäteen.
-usein olo on hyvä ja tuntuu että hyvinhän mulla oikeastaan menee enkä tarvi apua, vaikea samaistua siihen tilanteeseen jossa on aivan epätoivoisen surullinen ja masentunut, vaikka se olis viimeksi tapahtunut muutama päivä sitten.
-pelko joissain tilanteissa, etten hallitse tunteitani ja aiheutan taas jotain draamaa, vaikken haluaisi.
-lapsuudessa traumoja.
Nämä nyt mitä ekana tuli mieleen.
Ihmissuhteeni kyllä ovat vahvoja mutta draamaa niistäkin useissa aina välillä on, välillä paljonkin. Olen työkuntoinen mutta poissaoloja ahdistuskohtausten vuoksi on ollut ja itkukohtauksia töissä. Kanssani on pääsääntöisesti helppo tulla toimeen, olen ulospäin aika pidättyväinen enkä esim äkkipikainen. En tiedä minkälainen epävakaasta p.häiriöstä kärsivä käytännössä on, että kuinka paljon oireiden "kuuluu" näkyä ulospäin ja "täytyykö" ihmissuhteiden ja koko elämän olla yhtä myrskyä? Itse olen kuitenkin toimintakykyinen, mutta todella hankalaa kyllä välillä itsensä ja muiden kanssa on.
Kommentit (8)
Epävakaat on tukahduttamassa koko psykiatrisen hoitojärjestelmän. Kun mikään ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue Tommy Helstenin kirjat Virtahepo olohuoneessa ja Elämän lapsi. Noin niinkuin aluksi. Voimia elämääsi ja kohti toipumista❤
Minulle unohti psykiatri mainita, että olin nepsyltä saanut ko. diagnoosin. Tästä oltiin väännetty 10 vuotta, yksi lääkäri totesi, toinen kumosi. Terapeutti oli 3v sitä mieltä, että en ole epävakaa pershäiriöinen, vaan dissosiaatiohäiriöinen. Noh, nyt sitten taas olen. Onneksi saan tähän vaivaan räätälöityä hoitoa, dialektistä käyttäytymisterapiaa.
Minulla on impulsiivinen häiriötyyppi.
Lähinnä tyhjyys, ahdistuneisuus, vakava masennus, ärtyisyys ja sos. tilanteissa tietty ulkoa opitti kaavamaisuus omalta osaltani ovat raskaimpia juttuja. Ja lyhyt pinna.
Itsellänikin tyhjyys ja myös tylsyys yhdistettynä stressinsietokyvyttömyyteen - näiden välillä koitan palloilla, että olisi just sopivasti tekemistä ja ohjelmaa, etten tylsistyisi ja masentuisi tyhjyydentunteeseeni, mutta kuitenkin niin vähän, etten ahdistuisi ja stressaantuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako lääkärille kertoa siitä, että epäilee itsellään ko. sairautta vai olla sanomatta?
Sanoisin että kannattaa antaa lääkärien tehdä johtopäätökset itse. Kerrot vaan avoimesti kaikki tuntemuksesi ja kokemuksesi ja oireilut jotka haittaavat elämääsi.
Itselläni diagnosoitiin estynyt, vaativa ja ties mitä pershäröjä yli 5v sitten ja nyt on alettu epäillä aspergeria. :D Monestihan noita diagnooseja lätkitään ihan hutiammuntana.
Ja vielä lisäys aloitukseen, että menettämisen pelko todella voimakas ja helposti kuvittelen esim kavereiden toivovan että lähtisin yhteisestä illanvietosta pois ja epäilen olevani vain riesa muille, vaikkei se olisi ollenkaan totta. Ylitulkitsen muita ja aina pelkään jonkun olevan vihainen minulle ja kysynkin esim poikaystävältä helposti, että oletko vihainen. Minun on hyvin vaikea kestää kritiikkiä ja taistelen sitä vastaan.