Olen tullut siihen tulokseen että apua ei löydy eikä saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ei jaksa kuunnella. Niiden mielestä terapeutti on sitä varten,

Tämä on aivan totta. Mutta siihen on syynsä. Yhä harvempi ihminen elää täysin ongelmatonta elämää. Ihmisillä on siis itselläänkin huolia ja murheita. Aivan kuten on lähes kaikilla heidän läheisilläänkin. Lisäksi nykypäivän ongelmat eivät parane läheisten kuuntelulla vaan ovat sellaisia, joihin tarvitaan jo asiantuntemusta psykologiasta ja psykiatrista. Tällaista osaamista taas ei ole ilman alan koulutusta. Omien ongelmiensa keskellä ihmiset eivät jaksa kuunnella muidenkin ongelmia, joille he eivät voi yhtään mitään. Tämän päivän ongelmia ei voi ratkaista millään konkreettisilla teoilla. 

Mitkä ovat mielestäsi ongelmia, joihin vaaditaan psykiatria? Mikä ongelma ei ratkeaisi aidolla läsnäololla, välittämisellä ja pienillä teoilla, jos nämä tehdään ajoissa? Minusta sellaisia on tosi asiassa hyvin vähän. Lähes kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa tai ainakin lievitettävissä rakastavan keskustelun avulla. Tähän pystyy vain läheinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ei jaksa kuunnella. Niiden mielestä terapeutti on sitä varten,

Tavallaan se on kai totta, että läheisten kuormitusta tulisi pyrkiä välttämään, koska terapeutin tehtävä on auttaa. Kuitenkin usein läheiset haluavat itse auttaa, joskus vähän liiankin kanssa ja omaan uupumukseen asti. Eikö sinulla olisi kuitenkin läheistä, joka ymmärtäisi (tai edes yrittäisi)? Läheisen kanssa keskusteleminen nimittäin ihan tutkimustenkin valossa auttaa eniten, kunhan sitä ei tee liian usein. Muistathan aina kertoa rehellisesti, jos läheinen kysyy vointiasi. Silloin hänellä on aikaa ja resursseja puhua. Läheisiin ei myöskään saa tukeutua liikaa. Omilla aivoilla tulee aina pyrkiä ajattelemaan. En sano, ettet ajattele vaan tämä vain yleisenä huomiona, sinun tilanteestasi en tiedä mitään.

Pystyin yhden läheisen kanssa juttelemaan ja se auttoi, mutta enää ei jaksa kunnella. Varasin sitten ajan terapeutilta mutta hänkään ei oikein jaksanut kuunnella. Sain vaikutelman että halusi minusta eroon. Jotenkin tuntuu että kohdallani on vain liian myöhäistä kaikin puolin.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika on siinä, että yhteiskunnan tarjoama apu on sirpaloitunutta. Olen jo pitkään miettinyt, että kansalaisille täytyisi olla jokin yksi palvelu, jossa osattaisiin ohjata hakemaan apua niiltä tahoilta, joiden tehtäviin tietyt asiat kuuluvat. Mieluiten tietysti niin, että avun saisi yhdestä paikasta, mutta se ei ole oikein mahdollista. 

Olen samaa mieltä. Pitäisi olla joku keskuspaikka, jossa annetaan yksilöllistä tietoa kansalaisen tilanteesta ja vaihtoehdoista sekä neuvotaan tarvittaessa oikeiden viranomaisten tai auttajien pakeille, varataan ajat yms.

Sellainen on olemassa. Googlaa www.suomi.fi

Häpeää ei voi ratkaista, itselläni häpeä läsnä joka päivä.

Palsta takkuilee

Vierailija kirjoitti:

Häpeää ei voi ratkaista, itselläni häpeä läsnä joka päivä.

Mistä koet häpeää? Itsekin koen mm. näistä mt-ongelmista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeää ei voi ratkaista, itselläni häpeä läsnä joka päivä.

Mistä koet häpeää? Itsekin koen mm. näistä mt-ongelmista

mm. mielenterveysongelmistani, jotka aika pahoja, olen tehnyt todella tyhmiä temppuja, mm. itsemurhayritys jne....naapurit pitää varmaan alkkiksena ja hulluna ja kaikkena pahana.

itselläni ei kyllä tuota päihdeongelmaa, mutta työttömyys on erittäin paha ja työpaikan löytäminen tässä kunnossa lähes mahdotonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ei jaksa kuunnella. Niiden mielestä terapeutti on sitä varten,

Tämä on aivan totta. Mutta siihen on syynsä. Yhä harvempi ihminen elää täysin ongelmatonta elämää. Ihmisillä on siis itselläänkin huolia ja murheita. Aivan kuten on lähes kaikilla heidän läheisilläänkin. Lisäksi nykypäivän ongelmat eivät parane läheisten kuuntelulla vaan ovat sellaisia, joihin tarvitaan jo asiantuntemusta psykologiasta ja psykiatrista. Tällaista osaamista taas ei ole ilman alan koulutusta. Omien ongelmiensa keskellä ihmiset eivät jaksa kuunnella muidenkin ongelmia, joille he eivät voi yhtään mitään. Tämän päivän ongelmia ei voi ratkaista millään konkreettisilla teoilla. 

Mitkä ovat mielestäsi ongelmia, joihin vaaditaan psykiatria? Mikä ongelma ei ratkeaisi aidolla läsnäololla, välittämisellä ja pienillä teoilla, jos nämä tehdään ajoissa? Minusta sellaisia on tosi asiassa hyvin vähän. Lähes kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa tai ainakin lievitettävissä rakastavan keskustelun avulla. Tähän pystyy vain läheinen ihminen.

Kaikki sellaiset ongelmat, joihin ei ole mitään varsinaista syytä. Myös kaikki sellaiset ongelmat, joille on syy, mutta syylle ei voi tehdä yhtään mitään eikä henkilö pysty pääsemään yli tapahtuneesta. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka avioeron tai läheisen kuoleman. Osalle ihmisistä puhuminen auttaa ja nk aika parantaa. Vuoden päästä suru on edelleen olemassa, mutta menetystään ei enää ajattele joka päivä. Elämä voittaa ja aletaan katsoa menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät pääse koskaan yli erostaan tai läheisensä kuolemasta. Eroa tai kuolemaa ei voi perua eli ongelman aiheuttajaa ei voi poistaa. Vuoden päästä tapahtuneesta henkilö on täsmälleen samassa jamassa kuin tapahtumahetkelläkin, vaikka olisi ollut 10 kuuntelijaa. Samoin kahden, viiden, kymmenen vuoden päästä. Ongelmaan ikäänkuin jäädään jumiin eikä tavallisella pulliaisella ole mitään keinoa saada tällaista ihmistä siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen. 

Jaa ettei apua saa muka mistää. Pieniin ongelmiin apu löytyu Alkosta ja isoihin rautakaupan köysiosastolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ei jaksa kuunnella. Niiden mielestä terapeutti on sitä varten,

Tämä on aivan totta. Mutta siihen on syynsä. Yhä harvempi ihminen elää täysin ongelmatonta elämää. Ihmisillä on siis itselläänkin huolia ja murheita. Aivan kuten on lähes kaikilla heidän läheisilläänkin. Lisäksi nykypäivän ongelmat eivät parane läheisten kuuntelulla vaan ovat sellaisia, joihin tarvitaan jo asiantuntemusta psykologiasta ja psykiatrista. Tällaista osaamista taas ei ole ilman alan koulutusta. Omien ongelmiensa keskellä ihmiset eivät jaksa kuunnella muidenkin ongelmia, joille he eivät voi yhtään mitään. Tämän päivän ongelmia ei voi ratkaista millään konkreettisilla teoilla. 

Mitkä ovat mielestäsi ongelmia, joihin vaaditaan psykiatria? Mikä ongelma ei ratkeaisi aidolla läsnäololla, välittämisellä ja pienillä teoilla, jos nämä tehdään ajoissa? Minusta sellaisia on tosi asiassa hyvin vähän. Lähes kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa tai ainakin lievitettävissä rakastavan keskustelun avulla. Tähän pystyy vain läheinen ihminen.

Kaikki sellaiset ongelmat, joihin ei ole mitään varsinaista syytä. Myös kaikki sellaiset ongelmat, joille on syy, mutta syylle ei voi tehdä yhtään mitään eikä henkilö pysty pääsemään yli tapahtuneesta. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka avioeron tai läheisen kuoleman. Osalle ihmisistä puhuminen auttaa ja nk aika parantaa. Vuoden päästä suru on edelleen olemassa, mutta menetystään ei enää ajattele joka päivä. Elämä voittaa ja aletaan katsoa menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät pääse koskaan yli erostaan tai läheisensä kuolemasta. Eroa tai kuolemaa ei voi perua eli ongelman aiheuttajaa ei voi poistaa. Vuoden päästä tapahtuneesta henkilö on täsmälleen samassa jamassa kuin tapahtumahetkelläkin, vaikka olisi ollut 10 kuuntelijaa. Samoin kahden, viiden, kymmenen vuoden päästä. Ongelmaan ikäänkuin jäädään jumiin eikä tavallisella pulliaisella ole mitään keinoa saada tällaista ihmistä siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen. 

Totta, olen jäänyt elämässäni useamman kerran tällaiseen jumiin tai muut johtuivat siitä ensimmäisestä luulen 

Vierailija kirjoitti:

Tiedättekös, missä se vika oikeasti on? Siinä, että ihmiset nojaavat ensisijaisesti valtioon ja yhteiskuntaan, jonka pitäisi olla se VIIMEINEN keino, kun kukaan muu ei auta. Nykyään ei perhe tai suku pidä yhtä, vaan huoletta potkitaan vanhemmat ja lapset muiden niskoille kun itse ei jakseta hoitaa. Eikä se mikään ihme ole, ettei jakseta, kun muu suku ei auta hoitamisessa. Aina sanotaan, että hoida itse lapses tai vie päiväkotiin. Kyllä se vaan niin on, että perhe ja lähisukulaiset, isovanhemmat, enot, tädit, sedät ja serkut, ovat kaikki erittäin tärkeitä voimavaroja, ja aika harva vanhempi oikeasti jaksaa yksin lapsensa hoitaa. Ihminen on laumaeläin, eikä pysty hoitamaan kaikkia asioita, vaikka kyse olisi pelkästään yhden ainoan ihmisen, hänen itsensä, tarpeista. Valtion tarjoama apu on aina melkoisen byrokratian päässä ja avunhakijan jaksaminen yleensä torppaantuu itse prosessiin. Usein riittäisi vain se, että joku tulisi ja auttaisi ilman, että vaatisi papereita ja korvausta ja näyttöä siitä, että avun tarve on oikea. Kyllä, olen katkera, että äitini joutui yksin minut elättämään ilman apua keneltäkään, aina välillä leipäjonoon joutuen. Ja piti teeskennellä, että kaikki on hyvin, jotta kukaan ei paheksuisi.

Summa summarum: se, että valtio voi nykyään huolehtia kaikista ihmisen tarpeista on johtanut siihen, että ihmiset eivät enää ota vastuuta toistensa hyvinvoinnista.

Varmasti jossain määrin ihan oikeaan osuva analyysi. Toisaalta voidaan kysyä, kantavatko ihmiset riittävästi huolta toisistaan yhteiskunnissa, joissa ei ole hyvinvointipalveluja.

Kyynärpää taktiikka toimii.  Sitä käytän näin vertauskuvallisesti erityisesti juuri valtion virastoja vastaan. Huomasin jo aikapäivä sitten, että olen sodassa. Vertauskuvallisesti työkkäri ja kela ampuvat tykillä, mut täältä pesee aina takaisin. Välillä tulee turpiin, mut ku on sinnikäs, niin voitto tulee. Monta virkamiestä on hävinnyt mulle taistelun. Yksi työkkärin kusipää joutui jopa rikostutkintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vika on siinä, että yhteiskunnan tarjoama apu on sirpaloitunutta. Olen jo pitkään miettinyt, että kansalaisille täytyisi olla jokin yksi palvelu, jossa osattaisiin ohjata hakemaan apua niiltä tahoilta, joiden tehtäviin tietyt asiat kuuluvat. Mieluiten tietysti niin, että avun saisi yhdestä paikasta, mutta se ei ole oikein mahdollista. 

Kansalaisneuvonta.fi

Vierailija kirjoitti:

Terapiassa ei nykyään jaeta neuvoja vaan kannustetaan tekemään omat päätökset itse. Joskus tämä saa ajattelemaan, ettei apua saa. Etenkin jos on taipuvainen etsimään muilta ratkaisuja omiin ongelmiinsa. Se juuri on sitä apua, ettei kerrota sulle suoraan, mitä tehdä tai ajatella.

Nimen omaan! Ihmiset menee terapiaan ja psykologille ja olettaa että sieltä tulee vastaus kuin kaupan hyllyltä. Ei tarvitse muuta kun pyytää mitä tarvitsee!

Jospa se menisikin niin. Mutta kun ei mene. Terapiasta saatava apu on nimen omaan sitä, että saa tukea ja apua availla itse omat solmunsa. Ei kukaan muu voi mennä toisen mieleen ja tehdä siellä tarvittavat korjaukset. Työ on tehtävä itse, ja usein se on kipeää ja rankkaa.

Ei ole myöskään olemassa ihmepilleriä jonka ottamalla muutuu kauniiksi ja suosituksi ja rikkaaksi. 

Se on tosi, että avun saanti on kiven takana. Se taas ei ole lääkäreitten, hoitajien tai psykiatrian vika. He eivät päätä kuinka moni saa apua. Päätökset tehdään muualla, alas ajo tehdään muualla ja rahat jaetaan muualla. 

Mitä lähimmäisten ja ystävien apuun tulee, itse olen jo ajat sitten heittänyt typerät odotukset siihen suuntaan. Yhteiskunnasta on tullut kylmä ja julma. Kyllä se niin on, että heikot sortuu elontiellä. Oma napa on kaikilla lähinnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset ei jaksa kuunnella. Niiden mielestä terapeutti on sitä varten,

Tämä on aivan totta. Mutta siihen on syynsä. Yhä harvempi ihminen elää täysin ongelmatonta elämää. Ihmisillä on siis itselläänkin huolia ja murheita. Aivan kuten on lähes kaikilla heidän läheisilläänkin. Lisäksi nykypäivän ongelmat eivät parane läheisten kuuntelulla vaan ovat sellaisia, joihin tarvitaan jo asiantuntemusta psykologiasta ja psykiatrista. Tällaista osaamista taas ei ole ilman alan koulutusta. Omien ongelmiensa keskellä ihmiset eivät jaksa kuunnella muidenkin ongelmia, joille he eivät voi yhtään mitään. Tämän päivän ongelmia ei voi ratkaista millään konkreettisilla teoilla. 

Mitkä ovat mielestäsi ongelmia, joihin vaaditaan psykiatria? Mikä ongelma ei ratkeaisi aidolla läsnäololla, välittämisellä ja pienillä teoilla, jos nämä tehdään ajoissa? Minusta sellaisia on tosi asiassa hyvin vähän. Lähes kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa tai ainakin lievitettävissä rakastavan keskustelun avulla. Tähän pystyy vain läheinen ihminen.

Kaikki sellaiset ongelmat, joihin ei ole mitään varsinaista syytä. Myös kaikki sellaiset ongelmat, joille on syy, mutta syylle ei voi tehdä yhtään mitään eikä henkilö pysty pääsemään yli tapahtuneesta. Esimerkkinä voisi ottaa vaikka avioeron tai läheisen kuoleman. Osalle ihmisistä puhuminen auttaa ja nk aika parantaa. Vuoden päästä suru on edelleen olemassa, mutta menetystään ei enää ajattele joka päivä. Elämä voittaa ja aletaan katsoa menneisyyden sijasta tulevaisuuteen. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät pääse koskaan yli erostaan tai läheisensä kuolemasta. Eroa tai kuolemaa ei voi perua eli ongelman aiheuttajaa ei voi poistaa. Vuoden päästä tapahtuneesta henkilö on täsmälleen samassa jamassa kuin tapahtumahetkelläkin, vaikka olisi ollut 10 kuuntelijaa. Samoin kahden, viiden, kymmenen vuoden päästä. Ongelmaan ikäänkuin jäädään jumiin eikä tavallisella pulliaisella ole mitään keinoa saada tällaista ihmistä siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen. 

Totta, olen jäänyt elämässäni useamman kerran tällaiseen jumiin tai muut johtuivat siitä ensimmäisestä luulen 

Läheisen kuuntelemisessa pitäisi mielestäni muistaa sellainenkin asia, että varsin moni kokee toisen ongelmistaan kertomisen pyynnöksi keksiä jokin ratkaisu. Ja kun ei pysty ratkaisemaan toisen ongelmaa tai toinen ei oikeastaan edes halua mitään ratkaisuehdotuksia, tunnetaan avuttomuutta. Tai ärsyyntymistä, jos on ehdotettu kymmentä eri ratkaisua, mutta yksikään niistä ei kelpaa. Pitäisi siis osata valita kuuntelija oikein saadakseen haluamansa lopputuloksen. 

Mä luulen, että aika moni meistä on yksinkertaisesti vain huono kuuntelija. Ei ymmärretä, että toinen haluaa vain puhua. Ei hän halua neuvoja (koska tietää ihan itsekin, mitä hänen pitäisi tehdä). Mulla on läheinen ystävä, jonka mies juo ja kännipäissään lyö vaimoaan. Alussa yritin antaa neuvoja, mitä hänen tai miehensä pitäisi tehdä. Koskaan hän ei tehnyt mitään vaan miehen juopottelu ja lyöminen jatkui. On jatkunut jo toistakymmentä vuotta.  Lopulta ymmärsin, että hän haluaa vain puhua eikä suinkaan, että hänen ei tarvitsisi enää kärsiä miehensä juopottelusta ja lyömisestä. 

Mulla on sellaisia kokemuksia, että apua saa, mutta kun se ei ole mieleistä tai sitten kun pitäisi itse alkaa hommiin eli avaamaan niin kipeitäkin mielen solmukohtia, niin jätetään homma sikseen ja sanotaan, että apua ei saa.

Mielen ongelmat ei vaan ole sellaisia, että joku toinen ne voi näppärästi hoitaa. Lääkkeistä voi saada ensiavun, että olo paranee vähän ja sitten on enemmän voimia siihen omaan työstöön.

En tarkoita, että ap olisi tehnyt näin, mutta yllättävän yleistä tuntuu olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika on siinä, että yhteiskunnan tarjoama apu on sirpaloitunutta. Olen jo pitkään miettinyt, että kansalaisille täytyisi olla jokin yksi palvelu, jossa osattaisiin ohjata hakemaan apua niiltä tahoilta, joiden tehtäviin tietyt asiat kuuluvat. Mieluiten tietysti niin, että avun saisi yhdestä paikasta, mutta se ei ole oikein mahdollista. 

Kansalaisneuvonta.fi

Kuinka henkilökohtaista neuvontaa tuolta voi saada? Onko kellään kokemusta? Haluaisin ottaa yhteyttä sinne.