päästäisitkö 8v tytön tämmöiseen reissuun

Ei noin nynnyjä vanhempia voi oikeasti olla olemassakaan :-)

Päästä se nyt jo helmoistasi että pääsee vähän kasvamaan :-D.

Partiossa on vastuuntuntoisia ohjaajia vaikka ovatkin nuoria.

Minä ainakin päästäisin.

meillä oli jo ala-asteella suunnistus/retkipäiviä, ja opet pistivät meidät 10-vuotiaat ihan YPÖYKSIN metsään suunnistamaan moneksi tunniksi. Ja arvaa mitä, vielä eksyinkin parini kanssa, ei ollut kuule kännykkää eikä mitään. Vähän aikaa levättiin ja sitten lähdettiin kävelemään yhteen suuntaan, ajateltiin että kun tarpeeksi pitkään menee samaan suuntaan tulee johonkin, ja kappas vaan, niin kävi, löydettiin tie ja tie vei takaisin kylälle. Että kyllä sitä lapset selviää ilman niitä riippakiviäitejäänkin

Vierailija:

Yhdeksän eka-tokaluokkalaista tyttöä, 18-vuotias POIKA ja 15v tyttö ohjaajina, ei siis ketään aikuista tai ammatti-ihmistä mukana. Menevät metsään ja ovat siellä 5 tuntia, mukana puukot ja tulenkin kanssa tuuskaavat.

Vai 18v POIKA!! Hän on kuule aikuinen ihminen. Mitä eroa ap on 18v POJALLA ja 18v tytöllä?

Tottakai päästäisin! 5tuntia!

Yhdyn tähän, itse aloitin partion 7v ja koskaan sattunut retkillä mitään isompaa. Mukana aina vetämässä täysi-ikäinen. Mitä puukkoihin tulee, sormeeni vedin kerran minäkin, mutta eipä sitä harjottelematta opi.

Ap: eivät ne partiossa päästä ketä tahansa lasten kanssa menemään, ole huoletta vaan ja anna tytön kerätä kokemuksia.

Minäkin olen harrastanut partiota jo pitkään. Kun olin 15v. johtaja, kukaan ei kyseenalaistanut taitojani pitää huolta lapsista. Vedin viikonloppuretkiä (1-2 yötä) omalle vartiolleni vuotta nuoremman apulaiseni kanssa, silloin kun ei vielä ollut kännyköitä.

Nykyisin, kun 15v. lähtee porukkansa kanssa retkelle, niin vanhempien painostuksesta mukaan on lähdettävä yöksi myös aikuinen (yli 18v). Myös 15v. saattaa joutua pulaan ihan vartioiltoja vetäessään (kerran vk 1½h kerrallaan), kun vanhemmat eivät uskaltaisi päästää lapsiaan.

Minä kiellän kännykät retkellä, koska:

- ne voivat hävitä/kastua/pudota ja syy on johtajissa

- niillä voi myös pelata, jos esim. suunnistuskoulutus ei nappaa

- lapselle tulee koti-ikävä ja hän soittaa äidille, joka lupaa hakea lapsen heti kotiin. Tästä taas seuraa se, että myös niille 20 muulle tulee koti-ikävä...



Tuo koti-ikävä on ehkä se suurin syy, miksi minä joko kiellä kännykät kokonaan (yhden yön retkillä) tai kerään ne pois (pidemmillä leireillä). Jos kännyt on kerätty pois, niin päivästä on tietty aika, jolloin voi soittaa. Mutta se aika ei ole silloin iltamyöhällä, jolloin on eniten ikävä kotiin. Jos vanhemmilla on asiaa, niin johtajalle voi soittaa/jättää soittopyynnön.

Koti-ikävä iskee monelle lapselle illalla ja siitä useimmiten selvitään juttelemalla, satua lukemalla, kävelyllä tms. ja lapsi on seuraavana päivänä ylpeä siitä, että uskalsikin olla yötä. Usein vanhemmalle soittaminen pahentaa sitä ikävää, joten haluan ensin jutella lapsen kanssa, ennen kuin hän soittaa kotiin.

Minä ja veljeni olemme saaneet aivan pienestä pitäen mennä läheiseen pieneen metsään, kiipeillä puissa sekä opetella puukon ja muiden työkalujen (sahan, vasaran ja naulojen jne.) käyttöä. Ja vieläpä ilman vanhempia - taisin olla 6-vuotias ja veljeni 5, kun samanikäisten kavereiden kanssa rakennettiin sinne metsään majaa - ihan itse siis ja puukot ja sahat sun muut olivat käytössä. Isä tuli katsomaan siinä vaiheessa, kun monen päivän puurtaminen oli takana ja maja valmis:)



Perussäännöt oli opetettu: eläviin puihin ei saa hakata nauloja, luontoa pitää kunnioittaa, sammalta ei saa repiä. Puukko kädessä ei juosta.



Haavojakin tuli - kerrankin silpaisin nimettömän kärjen melkein halki, siitä on arpi vieläkin. Mutta voi voi - äiti ei siitä hätkähtänyt tai ryhtynyt leikkejä kieltämään. Se kun kuuluu elämään ja tekemiseen, että joskus sattuu. Meihin luotettiin aina, ja olimme ylpeitä siitä, että olimme luottamuksen arvoisia. Ehkä siksi sekä veljestäni että minusta on kasvanut tosi vastuullisia ja omatoimisia aikuisiakin.



Partiossa emme olleet, mutta opimme omin päin monia partiotaitoja, kun metsässä leikkiminen muuttui vuosien myötä isompien lasten majanrakentamiseksi ym. Vanhemmat saattoivat joskus tulla tsekkaamaan uuden majan - niistä opittiin tekemään vesitiiviitä, " oikeaoppisia" jopa yöpymiseen ja tulentekoon (ja maanomistajan lupa oli, kyllä:).



Kuten huomaatte, rakkaita lapsuusmuistoja. Mistä teidän lastenne muistot muodostuvat - pleikkaripeleistä ja äidin kielloista, kun aina voi sattua jotain kamalaa (kärjistys tietysti, mutta kuitenkin)?



No juu, saa nähdä, miten osaan itse suhtautua asioihin, kun omat lapset tulevat siihen ikään, että pitäisi osata päästää... Mutta yritän pitää tämän mielessä silloinkin!

Vierailija:

Jos kännykät saisi olla mukana, niin sitten päästäisin noin 12-vuotiaan. Mitä tahansa saattaa sattua, esim yksi lapsista eksyy yksin metsään, niin mistä hän sitten soittaa itselleen apua.

Parempi varautua kuin katua jälkeenpäin...

Kännykkäriippuvaisia taitavatkin olla vanhemmat, eivät lapset.

Meidän lapsi on ollut partiossa 6-vuotiaasta ja käynyt samanlaisilla retkillä useasti ja ollut kahdella kesäleirillä (4 päivää) ja 5 viikonloppuleirillä. Kännykkää ei millekään reissulle ole saanut ottaa mukaan mutta emme kyllä olisi sitä miehen kanssa edes antaneet tytölle. Loistavasti on silti sen ajan pärjännyt ilman äidinkin hoivaa. Itse olen ollut 6-vuotiaasta partiossa ja hyvin olen myös itse pärjännyt leirit ilman kännykkää. Ja tietty omassa lapsuudessa leiriteltat olisikin täyttynyt jo pelkästään niistä ARP:eista, että ne oli kai siksi kielletty... :)



Veikkaanpa, että tämäkin POIKA on lapsesta asti itse harrastanut luonnossa liikkumista ja ohjannut ryhmiä jo aikaisemminkin. Siellä sitä oppii käytännössä " tulella leikkimään" ja puukoilla vuolemaan. Partio on kiva harrastus ja luonnossa liikkuminen yleensäkin tosi antoisaa. Se on vaan tosi monelle lapselle (ja vanhemmille) aika vieras ja pelottavakin asia nykyään...

voin vain sanoa, että partiossa on reilu suhde puukkoon: kun aloitetaan, niin haavoja tulee ja ne laastaroidaan. Niitä tulee aina ja kun rauhallisesti aloitetaan, niin ei ne ranteisiin taikka sydämeen taikka keuhkoon osu.



Päästäisin siis lapseni.



JK. Varmista, että omalla lapsellasi on TERÄVÄ puukko: sillä tulee vähempi havereita kuin tylsällä.

" kännyköitä ei saa pitää edes päällä "

Itse kielsin lastani menemään seurakunnan ns: kymppileirlle joka kesti lähes viikon ja kännyköitä EI SAANUT olla mukana. Uskomatonta touhua

N. 10-12 vuotiaat vartiolaisethan tekevät viikonloppuretkiä (yöpyvät kämpillä, teltoissa tai avotulilla laavuissa) N. 15-16 vuotiaiden johtajien kanssa.



Itse olen ollut moneen kertaan 7-9 vuotiaiden lasten kanssa viikonlopun kestävillä metsäretkillä ja meitä johtajia oli 3 kpl (15, 17 ja 18 vuotiaat).



Koskaan kukaan vanhemmista ei kyseenalaistanut meidän pärjäämistä lasten kanssa (Tää oli vielä ajalla kun kännykät oli tosi harvinaisia ja hyvin pärjättiin ilmankin). Aina tultiin hengissä ja yhtenä kappaleena iloisin mielin kotiin. Mukavia kokemuksia lapsille.



Antakaa lasten lähteä partioreissuille - kyllä niistä pidetään hyvää huolta!

(Ja lisäkommenttina - musta on huvittavaa kun joidenkin mielestä esim. 15 v. ei voi olla yön yli lastenvahtina, kun me lähdettiin vastaavassa iässä ison tenavalauman kanssa metsään viikonlopuksi...)

Partiotouhu on ihan villiä länttä, kukaan ei takaa ohjaajien pätevyyttä.

Meidän 8v. tyttö käy partiossa ja turvallisesti ja hyvin ovat reissut aina menneet.

Ovat olleet yönkin leirillä enkä pidä sitä kamalana asiana.

Siellä on paljon kavereita ja tervehenkistä tekemistä.

Mieheni oli sen ikänen kun mentiin naimisiin.

Kyllä päästäisin.

Eikä kukaan tuonikäinen lähde huvikseen metsään lapsilauman kanssa, vaan tietää kyllä vastuun ja velvollisuudet.



Relaa jo ap!