Ärsyttää tuttu, joka korostaa jatkuvasti laihuuttaan/pienikokoisuuttaan

Ja just tää että laiha kaveri arvostelee läskeiksi melkein samankokoisia ihmisiä kuin itse olen (olen normaalipainon ylärajalla) tyyliin "ällöttävän näköinen". Tuntuu tosi kivalta. Ja antaa ymmärtää että en ole ihan hänen tasollaan koska en ole anorektinen tikku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi tällaista.

Olen kerran ollut risteilyllä toisen kanssa. Never again. Koko ihminen keskittyy hoikkuutensa ympärille ja jauhaa ja korostaa sitä koko ajan.

155 senttiä ja 47 kiloa ei muuten edes ole kovin pieni... tyttäreni on 164 ja 46 ja hän on pieni.

Tyttäresi on siis 9 cm isompi kuin tuo toinen.

Kas. Osaat laskea.

Kyllä. Tyttäreni on 9 senttiä pidempi, kilon kevyempi. Lyhyt ja hyvin hoikka.

Niin eli millä logiikalla hän on pieni mutta tuo nainen ei...?

Hän on lyhyt ja hyvin hoikka. Kokoa xs. Petite.

Tuo 155 senttiä ja 47 kiloa on vain lyhyt.

kyse on lapsesta ja vielä tytöstä. ei 164-senttinen ole mikään pieni tai petite!!

On alle keskipituuden. Lyhyt.

Pienuus vaatii pienuutta. Ei esim Tanhupallo ole pieni. On vain lyhyt.

164-senttinen on kyllä suunnilleen keskimääräisen pituinen suomaliseksi naiseksi.

Ei ole. On alle keskipituuden. 😂Ja ikäluokassaan on vielä suhteessa sitäkin lyhyempi.

No jos suomalainen nainen on keskimäärin 165 senttiä, niin okei, on hän sitten todella lyhyt 164-senttisenä, sovitaan niin.

Hän on 16. Hänen ikäluokassaan keskipituus om huomattavasti enemmän kuin 165. Koko hänen luokallaan ei ole ketään joka olisi samanpituinen tai edes suunnilleen samanpituinen. Hän on lyhyt. On surrutkin asiaa kovasti. Mut hei hienoa että täällä musta muuttuu valkoiseksi.

Alkuperäiseen avaukseen liittyen; tällä palstalla on tullut törmättyä äitiin, joka korostaa ja hokee tyttärensä pienuutta kyllästymiseen asti.

Itse olen 157cm ja painan 44kg, tiedän paljon mua sirompia ja pienikokoisempia joiden rinnalla tunnen itseni isommaksi ja paksummaksi, silti moni sanoo mua pieneksi vaikka en itseäni pieneksi mielläkään. Jos painaisin alle 40, sitten olisin ehkä riittävän kokoinen noilla sanoilla kuvattavaksi. Mutta tuohan on paljolti katsojasta kiinni miten kokee ja näkee asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on siis 155-senttinen ja painaa 47 kiloa (jatkuvasti hokee siis myös mittojaan...). Eli ei siis oikeasti edes alipainoinen.

Joku sanoo, että onpa täällä kuuma.

-> "mulla ei kyllä ole koskaan kuuma, kun olen näin pieni"

Koulussa on hänen mielestään pahaa ruokaa

-> "mulla ei olis kyllä yhtään varaa olla syömättä, kun olen muutenkin näin laiha"

Joki lyö päänsä lamppuun

-> "onneksi noin ei voi tapahtua mulle, kun olen tällainen hobitti"

Argh...

Oijoi, tunnen samanlaisen. Hänenkin pitää joka tilanteessa korostaa juuri tuota pienuuttaan ja pituuttaan ja ahtaa itsensä joka bileissä johonkin kenkälaatikkoon tai keksipurkkiin, että muut pääsisivät nauramaan ja ihastelemaan sitä kuinka pieni hän on. Ei tossa nyt satunnaisesti mitään vikaa ole, mutta joka ainoassa tapaamisessa toistuvana alkaa hieman ärsyttää ja ihmetyttääkin, on kuitenkin jo aivan aikuinen. 

Nauroin tälle :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi tällaista.

Olen kerran ollut risteilyllä toisen kanssa. Never again. Koko ihminen keskittyy hoikkuutensa ympärille ja jauhaa ja korostaa sitä koko ajan.

155 senttiä ja 47 kiloa ei muuten edes ole kovin pieni... tyttäreni on 164 ja 46 ja hän on pieni.

Tyttäresi on siis 9 cm isompi kuin tuo toinen.

Kas. Osaat laskea.

Kyllä. Tyttäreni on 9 senttiä pidempi, kilon kevyempi. Lyhyt ja hyvin hoikka.

tyttäresi on hyvin laiha mutta ei pieni

Hän on lyhyt ja hoikka. Pieni.

154 ja 47 on kokoa s tai m. Ei ole pieni. Vain lyhyt.

164 ei ole lyhyt, vaan lähellä keskipituutta. Laiha hän toki on. 155 on pieni. Ja ihan eri tilanteessa. Yltäminen paikkoihin esim on huomattavan vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen kaksi tällaista.

Olen kerran ollut risteilyllä toisen kanssa. Never again. Koko ihminen keskittyy hoikkuutensa ympärille ja jauhaa ja korostaa sitä koko ajan.

155 senttiä ja 47 kiloa ei muuten edes ole kovin pieni... tyttäreni on 164 ja 46 ja hän on pieni.

Tyttäresi on siis 9 cm isompi kuin tuo toinen.

Kas. Osaat laskea.

Kyllä. Tyttäreni on 9 senttiä pidempi, kilon kevyempi. Lyhyt ja hyvin hoikka.

tyttäresi on hyvin laiha mutta ei pieni

Hän on lyhyt ja hoikka. Pieni.

154 ja 47 on kokoa s tai m. Ei ole pieni. Vain lyhyt.

Voit toki itse ajatella mitä ajattelet, mutta 164cm ei ole suurimman osan mielestä lyhyt/pieni, vaan keskimittainen. Kukaan ei ole eläessäni kommentoinut minua lyhyeksi ja olen vain sentin tyttöäsi pidempi. Hoikka tyttäresi kyllä on, laiha oikeastaan.

Kyllä minuakin harmittaisi, jos olisin tuollainen kääpiö

Olen keskimittaista pidempi ja olin nuorena hyvin hoikka. En omasta tahdostani, vaan yritin aina lihoa. Silloin ei kukaan sanonut pieneksi, vain laihaksi. Ärsytti kuitenkin se kaksinaismoralismi, että toisten laihuutta sai vapaasti päivitellä ja nimitelläkin vaikka miksi. Lihavuuttahan ei saanut mainita asiallisestikaan.

Olen edelleen hoikka, mutten enää huomiota herättävästi. Silleen että olen jo aivan tyytyväinen itseeni. Mutta nyt sitten olen yhtäkkiä saanut kuulla parista suusta olevani pieni!! Niin että sanoja on kummassakin tapauksessa ollut ainakin 10-15cm lyhempi kuin minä! Toinen oli yhtä hoikkakin (suhteessa siis, eli todellisuudessa paljon pienempi), puhui meistä "tällaisina pieninä" tai jotenkin "samankokoisina". Olin kyllä ällikällä lyöty. Toinen näistä on normaalipainoinen, ikäisekseen jopa hoikka, mutta valittelee jatkuvasti "läskejään". Käytän esim. M-koon housuja, paidat mallista riippuen S-M, joten en nyt ihan niin pienenä itseäni pitäisi. Ymmärtäisin, jos joku vastaavasti itseäni isompi sanoisi mua pieneksi.

Itse olen sitä mieltä, että pieni on ensisijaisesti lyhyt. Tai joka suhteessa pieni. Samoin iso on joka suhteessa iso (ei välttämättä lihava, voi olla myös raamikas). Pitkät ja laihat on vain pitkiä, ja lyhyet ja tukevat/leveät lyhyitä. Lihavat on lihavia ja laihat laihoja. Kaikki kuitenkin ihmisiä.

Kannattaa muistaa, että jokaiselle voi just se oma "poikkeavuus" olla arkakin paikka, vaikka sama olisi toiselle tavoite. Ei siis kannata kovin korostaa toisen kokoa mihinkään suuntaan edes kehumistarkoituksessa. En jaksa itse häiriintyä siitä, jos joku kommentoi omaa kokoaan, olipa se realistista tai ei. Mutta en tykkää, jos vetää siihen muita mukaan.

Tunnen erään, joka mielellään korostaa, miten ottaa teinityttärensä pieneksi jääneitä vaatteita omaan käyttöön. Tekisi mieli sanoa, että onko tullut mieleen, että tuo voi tuntua aika pahalta siitä tytöstä. Uskomattoman typerää käytöstä murrosikäisen äidiltä korostaa olevansa normaalipainoista tytärtään hoikempi, kun tuon ikäiset tuppaavat olemaan niin herkkiä kehonsa suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän on siis 155-senttinen ja painaa 47 kiloa (jatkuvasti hokee siis myös mittojaan...). Eli ei siis oikeasti edes alipainoinen.

Joku sanoo, että onpa täällä kuuma.

-> "mulla ei kyllä ole koskaan kuuma, kun olen näin pieni"

Koulussa on hänen mielestään pahaa ruokaa

-> "mulla ei olis kyllä yhtään varaa olla syömättä, kun olen muutenkin näin laiha"

Joki lyö päänsä lamppuun

-> "onneksi noin ei voi tapahtua mulle, kun olen tällainen hobitti"

Argh...

Oijoi, tunnen samanlaisen. Hänenkin pitää joka tilanteessa korostaa juuri tuota pienuuttaan ja pituuttaan ja ahtaa itsensä joka bileissä johonkin kenkälaatikkoon tai keksipurkkiin, että muut pääsisivät nauramaan ja ihastelemaan sitä kuinka pieni hän on. Ei tossa nyt satunnaisesti mitään vikaa ole, mutta joka ainoassa tapaamisessa toistuvana alkaa hieman ärsyttää ja ihmetyttääkin, on kuitenkin jo aivan aikuinen. 

Tulee mieleen Anna Abreun somepostaukset...

Lopettakaa nyt tuo mikä on oikeaoppisesti pieni -jankkaus. Se riippuu täysin asiayhteydestä. Esim. huonekaluosastolla 150 cm pitkä ihminen on pieni, vaikka painaisi 100 kg, ja tuo pienuus voi vaikuttaa huonekalujen ja esim. auton valintaan. Pelastusliivejä ostaessa 50 kg ihminen on pieni, vaikka olisi 140 cm pitkä ja pulskan näköinen. Yhtä lailla pelastusliivejä ostaessa 175 cm / 50 kg on pieni, vaikka onkin pitkä.

Näin yleisesti ottaen arjessa voidaan ajatella, että se on porukasta pienin, joka kannattaa laittaa keskelle, jos takapenkillä on kolme aikuista. Pienuus on yhdistelmä pituutta ja ympärysmittoja. Keskelle ei kannata automaattisesti laittaa 180 cm pitkäsäärtä, vaikka tämän BMI olisi 17, eikä myöskään lyhyttä ja leveälanteista.

En ymmärrä mikä tarve on julistaa, onko joku ihminen absoluuttisesti pieni vai ei. Tietysti joku 153 cm / 35 kg on selvä keissi, mutta muutoin se riippuu niin asiayhteydestä. Pienuudestaan jankkaajat ovat kyllä hemmetin raskasta seuraa, sitä ei käy kiistäminen.