Mies: mikä siinä puhumisessa on niin vaikeaa?

Arvaan ettei kukaan mies vastaa mitään =)

Sama ongelma meilläkin. Kaikkea harmitusta ja pahaa mieltä haudotaan ja ruokitaan pääkopan sisällä. Sitten, kun menee kestämättömälle tasolle, niin alkaa alkoholin tissuttelu. Ja kun siitä jatkuvasta ryypiskelystä huomautan, niin siitä tulee sota. Se oikea ongelma jää sit taas hoitamatta.

Tuohon ei ole oikeaa vastausta. Kun suhde on muuttunut sisko ja veli tyyppiseksi on puheet puhuttu. Alkuun vaimo yritti (riidellen, kiukulla, huutaen jne.) avata keskustelua ja kun se loppui minä havahduin ja oli minun vuoro, ihan tavallisella puheäänellä. Eipä auttanut sekään. Ero tuli ja hyvä niin, lapset oli sen verran isoja että sopeutuivat hyvin kahteen kotiin, eikä enää tarvitse kuunnella huutamista ja mykkäkoulua. Näin jälkikäteen asiaa ruodittuna molemmat teki toisilleen ihan samaa. Meillä ei ollut pettämistä ja läpsystä kumppanin vaihtoa, kummallakaan.

Juu, tiedän tunteen. Ex-mieheni ei pettänyt, mutta ryyppäsi. Kun yritin keskustella, hän valitti nalkuttamisesta ja jauhamisesta. Kun en enää yrittänyt keskustella, hän tarttui pulloon. Kun kerroin, että haluan erota, hän valitti, miksemme enää puhu. Kun olin vihdoin tehnyt lopullisen päätöksen vuosien tahkoamisen jälkeen, sieltä alkoikin tulla tekstiä, miten pahalta hänestä tuntui neljäs päivä heinäkuuta, kun käänsin sängyssä kylkeä ja kuudes marraskuuta, kun tuhahdin tympeästi hänen tyhmälle vitsilleen. Tuossa vaiheessa olin itse jo käsitellyt kaiken mielessäni eikä nuo asiat enää kiinnostaneet minua pätkääkään, vaan halusin ainoastaan pois mahdollisimman pian. 

Vierailija kirjoitti:

Tuohon ei ole oikeaa vastausta. Kun suhde on muuttunut sisko ja veli tyyppiseksi on puheet puhuttu. Alkuun vaimo yritti (riidellen, kiukulla, huutaen jne.) avata keskustelua ja kun se loppui minä havahduin ja oli minun vuoro, ihan tavallisella puheäänellä. Eipä auttanut sekään. Ero tuli ja hyvä niin, lapset oli sen verran isoja että sopeutuivat hyvin kahteen kotiin, eikä enää tarvitse kuunnella huutamista ja mykkäkoulua. Näin jälkikäteen asiaa ruodittuna molemmat teki toisilleen ihan samaa. Meillä ei ollut pettämistä ja läpsystä kumppanin vaihtoa, kummallakaan.

Et vastannut kysymykseen? Etkä vastannut vaimollesikaan. Varmasti yritti keskustelua ensin normaalisti, sitten kiukulla jne. Eikö olisi ollut parempi jutella ongelmat auki kuin erota?

Minä taas kysyisin, että mies, mikä siinä panemisessa on niin vaikeaa.

tuttu mies on tuhonut kaikki naisensa /suhteensa käytöksellään, nyt taas seuraava nainen vuorossa. nyt taas muka rakastunut,

Koska tyttöystävä haluaa puhua siitä miten on ongelma, ei siitä miten se ratkaistaan.

Plus tuon ongelman määrittää hän. Mitään vastakkaisia mielipiteitä/faktoja ei saa esittää, tai alkaa mökötys. Riita on näytelmä, jonka juonen hän on käsikirjoittanut mielessään tai pahimmassa tapauksessa keksinyt sen viihteen/taiteen/blogien/provojen/kavereidensa kokemusten pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Arvaan ettei kukaan mies vastaa mitään =)

Sä naulasit sen. Olin just tulemassa vastamaan - mutta tämä asenne. Kun toisen käyttäytymismalli on ennalta päätetty, niin turhaahan se puhuminen on. Ette te kuitenkaan kuuntele. 

Avatkaa korvanne naiset. Kyllä miehet puhuvat. Ette vain kuule heitä omalta mäkätykseltänne.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku mies omalta kohdaltaa kertoa, miksi ei puhu vaikka parisuhteen ongelmista. Miksi sulkeudut jos vaimo ottaa asian puheeksi tai miksi itse et ota puheeksi ikinä mitään.

Oma mies hautoi asioita päässään vuosia, kunnes ei enää jaksanut. Sitten petti ja jätti. Mun olis pitänyt olla joku ajatustenlukija?

Jospa et antanut itse suun vuoroa ollenkaan? Puhua pälpätit kuin papupata taukoamatta.

sit ulistaa kun ne akat jättää... ja lupaa itselleen seuraavassa suhteessa puhun.... senkun näkisi

Vierailija kirjoitti:

Avatkaa korvanne naiset. Kyllä miehet puhuvat. Ette vain kuule heitä omalta mäkätykseltänne.

Jättäisin tuon mäkätyssanan pois, mutta tavallaan komppaan tätä. Ihan muutama esimerkki omasta suhteesta. 

Puolisi kysyy, onko suhteessa ongelmia. Ajattelen, että nyt saan sanoa mielipiteeni. Ennen kuin olen viimeistellyt ensimmäistä lausetta, puoliso maksaa sohvalla kirkuen kyyneleet silmässä, että olen epäreilu - ja tämän huudon päälle on turha yrittää puhua. 

Puoliso aloittaa keskustelun hokemalla "Kerro, kerro..." - eli hänen osuutensa. Pidän noin vartin monologin. Puoliso alkaa hokea taas "kerro, kerro," - ihmettelen, että mitä. Puoliso "miehet eivät koskaan puhu".

Tämän päälle toki lista asioita kuten "minun ei tarvitse kuunnella, koska olen seurustellut aikaisemminkin ja tiedän miehistä kaiken", "minun ei tarvitse kuunnelle, koska olen vihainen" jne.

Olen siis se puhumaton mies. 

Suurin syy eroihin on kommunikaatio-ongelmat. Enkä yhtään ihmettele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku mies omalta kohdaltaa kertoa, miksi ei puhu vaikka parisuhteen ongelmista. Miksi sulkeudut jos vaimo ottaa asian puheeksi tai miksi itse et ota puheeksi ikinä mitään.

Oma mies hautoi asioita päässään vuosia, kunnes ei enää jaksanut. Sitten petti ja jätti. Mun olis pitänyt olla joku ajatustenlukija?

Jospa et antanut itse suun vuoroa ollenkaan? Puhua pälpätit kuin papupata taukoamatta.

Itse ainakin olen tuonut epäkohdat esiin sitä mukaa kun niitä on, ei tarvi toisen arvuutella miksi on pahalla päällä. Ei siihen tarvita taukoamatonta pälpätystä.

Vierailija kirjoitti:

Voisko joku mies omalta kohdaltaa kertoa, miksi ei puhu vaikka parisuhteen ongelmista. Miksi sulkeudut jos vaimo ottaa asian puheeksi tai miksi itse et ota puheeksi ikinä mitään.

Oma mies hautoi asioita päässään vuosia, kunnes ei enää jaksanut. Sitten petti ja jätti. Mun olis pitänyt olla joku ajatustenlukija?

Ongelmahan on siinä, kun mies yrittää viestittää joitain, niin viesti poistetaan, vähän kuin täällä AV-palstalla joka toinen viesti. Miten kuvittelet, että kommunikointi näin vääristyynessä suhteessa onnistuisi koskaan.

Hienoa yleistystä taas!

0/5

Miesten tulisi ottaa vastuu tunteistaan ja tunne elämästään ja kommunikoinnistaan. Ei sitä Miehen sydäntä ja ajatuksia voi lukea jos et puhu. Miehet tarvitsisivat apua kommunikoinnin opettelussa ja puhumisessa, että on hyvä purkaa mielipahoja ja loukkaantumisia ja kertoa mitä mielessä oikeasti on.

Toinen asia sitten naisten puolelta, mitä huomannu on  se, että monesti naiset ei kysy miehiltä, että miten menee tai mitä kuuluu tai mitä sydämessäsi oikeasti on?    Monet naiset puhuvat omista asioista paljon mutta sitten ei välttämättä kysy mieheltä, että mitäs sinulla on mielessä. Sitten Miehellä voi olla sellainen ajatus mielessä, että haluaako nainen kuulla mitä minulla on kerrottavana vai ei. Mies pysyy vaiti.

Punavihreät miehet puhuvat ehkä paremmin. Ovat yleensä enemmän sinut feminiinisen puolensakin kanssa.

Naisethan odottavat miehen lukevan ajatuksia.