Miten päästä yli miehen isän alkoholismista?

Mies kertoi heti suhteemme alussa että isänsä juo ja en tiennyt että tilanne on niin paha kuin vasta viime jouluna: menimme anoppilaan joulukyläilylle ja appiukko vetää viinaa kaksin käsin lattialla. Aloin itkemään ja joulu meni täysin pilalle, sillä se oli valehtelematta yksi surullisimmista ja kauheimmista asioista mitä olen koskaan nähnyt ja kamalaa on se, että mieheni ja hänen sisaruksensa ovat todistaneet samaa melkein koko lapsuutensa. Omassa lapsuudessani alkoholi ei ollut maisemissa niin siksi tämä oli niin kova pala itselle.

Oikeastaan tämä on johtanut siihen että en halua mennä enää kyläilemään. Jouduimme pari päivää sitten poikkeamaan heillä, onneksi miehen isä ei ollut kotona. Vaihdoin siinä muutaman sanan miehen äidin kanssa ja oloni oli todella vaivaantunut, tuntui että en osaa enää olla normaalisti. Tunnen itseni ulkopuoliseksi. Mielessä pyörii vain joulun tapahtumat ja en tiedä miten olla jos joskus joudun ja varmaan joudunkin kohtaamaan appiukon. Olen yrittänyt mieltää että se ryyppääminen on vain huono puoli ja se ei pilaa koko ihmistä. Tuntuu että se silti on pilannut koko ihmisen ja välini mieheni perheeseen.

Miten pitäisi jatkossa toimia? Mennä vaan miehen mukaan kyläilyille ja olla niinkuin kaikki olisi taas hyvin. En tiedä miten reagoisin jos hän pyytäisi anteeksi juomistaan. En siis ole joulun jälkeen nähnyt häntä. Tuntuu siltä, että tämä homma on päässäni kääntynyt niin päin että minä tässä olen se paha. Todella surullinen ja vaikea tilanne :(