Onko täysin turn off miehelle jos naisella on päänsä kanssa ongelmia?

En minä halua mt ongelmaista naista niin kuin ei varmasti moni normi nainen mt ongelmaista miestä...

Näin se vain menee. Valitettavasti se markkina arvo laskee jos tommosia diagnooseja on ei voi mitään

Up

Kaksi masentunutta yhteen. Siitä tulee yhteensä jo melkein yksi ehjä ihminen.

Mä oon ainakin aivan tööt päästäni ja kaikenlaista epätoivoista vonkaajaa pyörii koko ajan kimpussa.

Uskoisin että valtosa terveistä ihmistä ei todellakaan halua seurustella mt ongelmaisen kanssa.

Miehet ovat usein ennakkoluuloisia ja lapsellisia joten voi masentuneella naisella olla aika hankalaa löytää ns. Normimies

En todellakaan usko, että kukaan terve haluaisi mt-ongelmaista puolisoa. Ei taida tollasen mt-diagnoosin jälkeen olla mahkuja kuin toiseen mt-ongelmaiseen tai johonkin ihme hippitaiteilijaan..

Mutta haluan siis normaalin ja terveen miehen. En masentunutta tai muista mt ongelmista kärsivää.

T. Ap

Iso turnoffi jos on alapään antamisen kanssa ongelmia

Vierailija kirjoitti:

Mutta haluan siis normaalin ja terveen miehen. En masentunutta tai muista mt ongelmista kärsivää.

T. Ap

Niin, aina voi haluta, on eriasia toteutuuko. Mahkut on vissiin aika pienet.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa miehistä on niin epätoivoisia, että varmasti kelpaa.

Mutta kun sellaista en haluaisi, epätoivoisesta haluan eroon juuri. Kaipaan tasavertaista suhdetta mutta näköjäön mahdotonta omalla taustallani. ;(

ap

Se ei ole tasavertainen suhde jos sinulla viiraa päästä ja miehellä ei.

Vierailija kirjoitti:

Mutta haluan siis normaalin ja terveen miehen. En masentunutta tai muista mt ongelmista kärsivää.

T. Ap

Minäkin tahtoisin rikkaan ja seksikkään lakinaisen Eiran ytimestä.

t. pölyinen maajussi

Voi teidän kanssa! Reilusti yli puolella ihmisistä "viiraa" jossain vaiheessa elämää. Tarkoitan neuroottisen tason mielenterveysongelmia kuten masennusta, ahdistusta, pakkoajatuksia jne. Miten määrittelette terveen? Ei sellaista ole! Armahtakaa nyt itseenne ja toisianne ja lopettakaa tuo lokerointi ;).

Itse salaisin masennuksen alussa, ja tunnustelisin ja tiedustelisin hyvin varovasti suhteen edetessä, että onko miehellä jokin ennakkoasenne mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä kohtaan. En heti kättelyssä alkaisi avautumaan miehelle masennuksestani, ja minä olenkin hyvä peittämään tämän puolen itsestäni. Suhteen pikkuhiljaa kehittyessä, ottaisin asian esille. Istuisin miehen kanssa alas keskustelemaan kasvotusten tästä asiasta ja jos vastaanotto ei olisi kannustava, tukeva ja positiivinen, suhde päättyisi siihen. En voisi elää miehen kanssa, joka ei ymmärrä ja jolla ei ole empatiaa ja myötätuntoa masentunutta ihmistä kohtaan. Mitä tahansa ei suhteen toiselta osapuolelta tarvitse sietää, masennus ei ole tekosyy esimerkiksi huonolle käytökselle ja vastuuttomuudelle.

Vierailija kirjoitti:

Mutta haluan siis normaalin ja terveen miehen. En masentunutta tai muista mt ongelmista kärsivää.

T. Ap

tää ei ole mun laittama viesti mutta joo siis masentunut puoliso käy jos huolehtii kaikin puolin itsestään ja käy hoidossa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla tilanne että olen jo aika "vanha" ja lapsiakin on. Tosin ovat jo isompia. Haluaisin vielä kokea rakastumisen en kehenkään liian vanhaan tai epätoivoiseen mieheen. Ja haluan tuntea olevani haluttu, nyt en sitä tunnetta tässä suhteessa saa.

ap

Oleellinen pontti onnistuneessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa on se, ettei määrittele omaa arvoaan toisen käytöksen tai toisen ihmisen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tilanne että olen jo aika "vanha" ja lapsiakin on. Tosin ovat jo isompia. Haluaisin vielä kokea rakastumisen en kehenkään liian vanhaan tai epätoivoiseen mieheen. Ja haluan tuntea olevani haluttu, nyt en sitä tunnetta tässä suhteessa saa.

ap

Oleellinen pontti onnistuneessa ja tasa-arvoisessa parisuhteessa on se, ettei määrittele omaa arvoaan toisen käytöksen tai toisen ihmisen kautta.

nyt en ymmärtänyt, voitko selittää? Miten määrittelen oman arvoni toisen kautta?

ap

up

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kelpaa normaalille ja kunnolliselle miehelle.

Sinulle tuo on varmasti vaan hassu heitto kesken tylsän päivän, sille sairautensa kanssa kipuilevalle ei. No maailma saattaa potkaista sinuakin naamaan kovaa joskus armaani.

Vastaus kysymykseen, itse kärsin vakavasta pakko-oireisesta häiriöstä. Kaikki kumppanini ovat olleet korkeasti koulutettuja ja älykkäitä. Yksikään ei ole kadonnut saatuaan tietää sairaudestani. Eivät myöskään ystävät. Ehkä nämä ihmiset näkevät minussa muutakin kuin sairauteni ja ehkä minulla on heille paljon muutakin tarjottavaa kuin sairauteni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kelpaa normaalille ja kunnolliselle miehelle.

Sinulle tuo on varmasti vaan hassu heitto kesken tylsän päivän, sille sairautensa kanssa kipuilevalle ei. No maailma saattaa potkaista sinuakin naamaan kovaa joskus armaani.

Vastaus kysymykseen, itse kärsin vakavasta pakko-oireisesta häiriöstä. Kaikki kumppanini ovat olleet korkeasti koulutettuja ja älykkäitä. Yksikään ei ole kadonnut saatuaan tietää sairaudestani. Eivät myöskään ystävät. Ehkä nämä ihmiset näkevät minussa muutakin kuin sairauteni ja ehkä minulla on heille paljon muutakin tarjottavaa kuin sairauteni.

tätä mä pelkään, että kaikki hylkää. Nykyinen mies kohdellut huonosti ja en tiedä jaksanko kauaa enää tätä suhdetta vaikka on lapsetkin. Me ollaan kuin kaksi saarta jotka ei koskaan kohtaa, asutaan kuin kämppikset yhdessä. Seksiä ei tee mieheni kanssa mieli enää, ei huolehdi kunnostaan tai itsestään mitenkään. Tiedän vain että ero miehestä tulee olemaan kova, laitttaa kampoihin ja on vähän narsistinen luonne, hankaloittaa kaikkea. On myös äärimmäisen epäsosiaalinen ja ajanut minut samaan suohon.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko, että kelpaa normaalille ja kunnolliselle miehelle.

Sinulle tuo on varmasti vaan hassu heitto kesken tylsän päivän, sille sairautensa kanssa kipuilevalle ei. No maailma saattaa potkaista sinuakin naamaan kovaa joskus armaani.

Vastaus kysymykseen, itse kärsin vakavasta pakko-oireisesta häiriöstä. Kaikki kumppanini ovat olleet korkeasti koulutettuja ja älykkäitä. Yksikään ei ole kadonnut saatuaan tietää sairaudestani. Eivät myöskään ystävät. Ehkä nämä ihmiset näkevät minussa muutakin kuin sairauteni ja ehkä minulla on heille paljon muutakin tarjottavaa kuin sairauteni.

tätä mä pelkään, että kaikki hylkää. Nykyinen mies kohdellut huonosti ja en tiedä jaksanko kauaa enää tätä suhdetta vaikka on lapsetkin. Me ollaan kuin kaksi saarta jotka ei koskaan kohtaa, asutaan kuin kämppikset yhdessä. Seksiä ei tee mieheni kanssa mieli enää, ei huolehdi kunnostaan tai itsestään mitenkään. Tiedän vain että ero miehestä tulee olemaan kova, laitttaa kampoihin ja on vähän narsistinen luonne, hankaloittaa kaikkea. On myös äärimmäisen epäsosiaalinen ja ajanut minut samaan suohon.

ap

Minä en tietenkään kärsi samasta sairaudesta kuin sinä, joten minun "elämänohjeeni" eivät toimi suoraan keneenkän muuhun kuin itseeni.

Itse päätin, että minä en kiedo itseäni suruhuntuun, itsesääliin ja häpeään vaan kannan sairauteni kuten kannan fyysiset sairautenikin. En vähättele tai halveksi itseäni vaan rakastan kuten ennenkin.

Olen edelleen se sama älykäs, puhelias, sosiaalinen ihminen jolla on paljon rakkaita ympärillään ja joka tutustuu helposti uusiin ihmisiin. Minulla nyt vaan sattuu olemaan kohtalaisen invalidisoiva sairauskin siinä mukana. Ketään en pakota rinnallani kulkemaan.

Puutelistanikin on toki suuri, mutta niinhän se kaikilla meillä täällä tallaavilla. Vielä en ole täydellistä yksilöä kohdannut.