Tuntuu, ettei ole ketään, kelle puhua elämän hyvistä asioista

Onko kellään muulla sellainen olo, ettei voi oikein jutella elämässä tapahtuvista hyvistä asioista muille?

Minulla on kurja tilanne sikäli, ettei minulla ole ystäviä tai läheisiä muita kuin mies ja miehen perhe. Mutta jos siis näen jotakin kaveria jossakin, sanotaanko vaikka yhtä aikaa lähimmässä leikkipuistossa johon satutaan yhtä aikaa lasten kanssa, niin ei ole sellaista "oikeutta" tai tilaisuutta puhua muusta kuin lapsista ja tietysti lasten töppäilyistä, tai muusta mikä on aina joko neutraalia tai negaa.