Kuinka hoitoalan ihmiset kestävät vastenmielisiä potilaita?

Jos on pitkäänkin pitempi juurikasvu tukassa, meikkaamaton naama ja virttyneet sekä nyppyiset vaatteet päällä potilaalla? Epäilläänkö automaattisesti masentuneeksi vaiko kohautetaanko olkia toisen tyylitajun puutteelle?

Itse olen nimittäin tuollainen nainen, jonka mielenkiinnon kohteet ovat aivan jossain muualla ja aina sairaalassa tiedostan nuhjuisen olemukseni. Jossain kaupungillahan ketään ei varmaan kiinnosta vaikka kenkäni ovat vuoden 2000 mallia jne ja laukku on halvin, minkä olen Kierrätyskeskuksesta ostanut. Pakko myöntäå, ettei sitä tyylitajua ole siunaantunut minulle.

Saan kerran vuodessa kohtauksen ja värjään tukkani. Kärsivällisyyteni ei riitä tukan värjäämiseen säännöllisesti ja tummaa kestoväriä ei saa millään kotikonstilla pois. Olen yrittänyt askorbiinihappopesua etc eikä väri lähde minnekään. Kaipa pitää käydä kampaajalla leikkauttamassa väri pois?

Ja tosiaankin minusta olisi epäreilua tehdä johtopäätöksiä ulkokuoren perusteella koska kukaan ei kysy missään terveydenhoitopaikassa mikä minua ihan oikeasti kiinnostaa.