- Kun mies ei halua mitään läheisyyttä

Mitäs nyt? Reilut kymmenen vuotta yhdessä, pari lasta ja perhe-arki ok.
Mies ei osoita mitään läheisyyttä. Me eletään kuin sisarukset tai kaverit.
Perusarkea päivästä toiseen.
Ei riidellä, eikä taustalla ole mitään kärhämiä tai ongelmia, ei erityistä kiirettä tai stressiä -tai ylipäätään mitään elämänmuutoksia, jotka voisi olla syynä.

Olen ottanut asian pariin otteeseen puheeksi mieheni kanssa. Hän ei oikein ymmärrä, mikä tässä nyt on vikana. Yrittää ehkäpäivän tai pari skarpata. Sitten asia unohtuu. Ja en viitsisi koko ajan muistuttaa. Hän näyttää olevan täysin tyytyväinen siihen, että meidän elämä pyörii töiden, lasten harrastusten, kotiaskareiden, lauantaisaunan ja tv ohjelmien parissa. Sänky on nukkumista varten, kumpikin omalla puolellaan.

Itse olen ihan ok nainen. Melko hyvän näköinen ja tyylikäs, (noloa kehua itseäni, mutta auttaa ehkä lukijaa ymmärtämään tilannetta), kaverit kuvailee hauskaksi, huumorintajuiseksi, luotettavaksi, hyväksi tyypiksi. En ole lihinnut, laihtunut, muuttunut mitenkään erityisemmin suhteemme aikana. Seksi on ollut hyvää aina kun sitä on ollut. Olen mielestäni ihan monipuolinen kumppani.

Nyt ollaan tilanteessa, jossa läheisyyden puute on jo tosi häiritsevää. Kun toinen ei huomioi millään tavalla. Huomaan, että "halipula" vaikuttaa minuun fyysisesti, olen stresaantunut, ajattelen esim. seksiä (tai siis sen puutetta) tosi usein, yksin ollessani olen jopa ihan masentunut (hetkittäin).

Olen myös vakavissani pohtinut irtosuhteita läheisyydenkaipuutani ja fyysisiä tarpeitani tyydyttämään. Se olisi helppoa, koska saan esim. baarissa helposti seuraa.

Kokemuksia?