Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheessä ei voi tiukasti (mielestäni) jaotella sun lapset-mun lapset-sun rahat-mun rahat periaatteella. Ja jos esimerkiksi ostatte asunnon yhdessä, ihan jo tulevaisuutesi turvaksi eron tai kuoleman varalle, se kannattaa olla puoliksi nimissänne ja siis myös puoliksi maksaa, jos kummankin talous sen sallii.

Selkeät lasten kulut, kuten harrastusmaksut, vaatteet, pk-maksut jne miehelle, ruuat ja asumiskulut puoliksi tai tulojen mukaan, on minun ehdotukseni.

Ehdoton ei asumiskulujen ja ruuat puoliksi laittamiselle. Ap maksaa yhden osan ja mies loput suhteutettuna asujien määrään.

Suosittelen että mues myös laittakoon ruokaa ja pesköön pyykkinsä omille lapsilleen tai olkoon nälissään ja likaisissa vaatteissa. Vastuu miehen lapsista ei kuulu sulle, ne ei ole sun lapsia.

Olen hieman eri mieltä. Miehen lasten kasvatusvastuu on lapsien vanhemmilla, eli miehellä ja miehen exällä, hoivavastuu kuuluu mielestäni myös uusille puolisoille, vai oletteko te nykyiset puolisot kylmän viileitä puolison lapsia kohtaan? Perhe-käsite on tänä päivänä hyvin moninainen, mutta perusperiaate perheessä lienee sama kuin yrityksessä... kaikkien tulisi tehdä duunia tuloksen eteen, toki ainahan mukaan mahtuu "saikuttajia" ja ties mitä....

Kuten yrityksessä jokaisella on omat vastuualueet, niin myös kotona: Miehen vastuulla on omat lapsensa, naisen vastuulla on omat lapsensa. Jokainen hoitaa omat hommansa.

Meillä miehen lapset käyvät joka toinen viikonloppu. Jo on kumma, jos mies ei jaksa lapsiaan näin harvoin. Jos ei jaksa, niin älköön ottako lapsiaan.

Minulla on omiakin lapsia, enkä minä jaksa alkaa hoitamaan koko katrasta. Nainen joka sen tekee, tulee uupumaan ennen aikojaan, ja se on sen parisuhteen loppu ennen pitkää.

Teilläkö siis viikonloppuisin mies esim. laittaa ruokaa omille lapsilleen ja sinä myöhemmin omillesi?

Lasten suurimmat kulut maksavat vanhemmat. Kun lapset ovat teidän taloudessanne, maksatte te lasten ruoat ja reissut ja muut mukavat maksaa tietysti se perhe, jonka kanssa reissataan.

Kyllä mun mielestä jos valitsee kumppanikseen henkilön, jolla on lapsia, kuuluu lapset ilman muuta pakettiin. Jos perustetaan perhe ja muutetaan yhteen, kulutkin on yhteisiä. Molemmat vaikka laittavat yhteen kassaan jonkinverran ja siitä maksetaan perheen kulut, jos tuloerot on huomattavat. Meidän perhe toimii hienosti niin, että se maksaa, jolla rahaa on. Oli toisen lapset sitten kylässä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Tähän pulmaan ne varmaan perustuukin nämä kun kukin asuu tahollaan ja vain "tapaillaan" siihen asti että lapset lähtevät kotoa. Ensin ajattelin, että aika outo kuvio jos ei ole valmis osallistumaan perheen menoihin, mutta onhan se tietysti ihan eri asia pistää kulut puoliksi kahden aikuisen ihmisen kesken, kuin että siinä kuviossa on mukana useampi lapsikin mahdollisine harrastuksineen.

Toisaalta, työkavereissa on muutama tällainen tapaus. Yleisin ratkaisumalli näyttäisi olevan, että kaikki lapsista suoraan aiheutuvat kulut hoitavat lapsen biologiset vanhemmat, juurikin harrastukset, ruuat yms. Asumisjärjestelyt taas on katsottu sen mukaan, mikä on taloudellisin ratkaisu kaikkien osalta. En sitten tiedä onko nää kaikki niitä tapauksia, että aikanaan on erottu ihan hyvässä hengessä ja siksi ollaan valmiita joustamaankin suuntaan ja toiseen kun lapset kasvaa ja tilanteet muuttuu.

Jos itse olisin tuossa tilanteessa, kuvittelisin, että mies maksaa yhdessä eksänsä kanssa lapsistaan suoraa aiheutuvat kulut meidän taloudessa asumisesta johtuvia asumiskuluja (sähkö, vesi) ja maidän taloudessa syötyjä ruokia lukuunottamatta. Samalta jääkaapilta ne syö kumminkin ja samaa nettiä kuluttavat. Jos ajatellaan, että asumiskulut maksellaan vaikka yhteiseltä taloustililtä, mies voi sinne laittaa (toki tuloistaan riippuen) sitten vähän enemmän rahaa.

Mutta en mä ehkä mitään vaatteita, kännyköitä taikka tietokoneita alkais niille lapsille kustantamaan. Ellei sitten oikeasti ole joku tiukka paikka, tai sellaisen hankintaa ole suunniteltu vaikka lahjaksi. Silloin toki voin osallistua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Vierailija kirjoitti:

" en ikinä seurustelisi lapsellisen miehen kanssa"

Öö

Mitä sä teet tällä palstalla? ;)

Keskustelee varmaan kuten moni muukin lapseton. Täällä on parisuhteessa olevia vapaaehtoisia lapsettomia ja paljon sinkkuja, eläkeläisiä jne.

Eikun nimilaput maitopurkkeihin ja makkaroihin ja värikyniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:

Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.

Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa. 

Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.

Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.

Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista. 

Minkä saman? Ruuan? Sähkön? Netin? Katon pään päälle? Sängyn?

Eikö sun mies ja hänen eksänsä keskustele isommista hankinnoista, kuten vaikka kännykän hommaamisesta, keskenään?

Kaiken saman. Minä ja mies maksamme kaikille kolmelle lapselle täsmälleen samat asiat. Miehen exä kuitenkin maksaa tälle yhdelle lapselle vielä paljon muutakin. Meillä on siis mahdollisuus tarjota kaikille kolmelle kerran kesässä reissu Särkänniemeen, mutta ei kaikille kolmelle vielä reissua Linnanmäelle ja Muumimaailmaan. Miehen lapsi pääsee kuitenkin äitinsä kanssa Linnanmäelle ja Muumimaailmaankin. Jos minun ei tarvitsisi osallistua myös  miehen lapsen kustannuksiin, yhteisillä lapsillammekin olisi joskus mahdollisuus päästä näihinkin paikkoihin. Nyt ei ole. Miehen lapsi reissaa äitinsä kanssa ulkomailla, me pystymme tarjoamaan kaikille kolmelle vähemmän. 

Ja ei, he eivät keskustele vaan miehen exä ostaa ja maksaa ainoalle lapselleen ihan mitä haluaa kysymättä miehen mielipidettä. 

Meillä ei lapsia, mutta tilanne, jossa minä kokopäivätöissä ja mies (köyhä) opiskelija. Ei olla lähdetty jakamaan mitenkään "mun rahat - sun rahat" tyyppisesti, minä maksan leijonaosan ja mies omilla tienesteillään lähinnä omat menot (parturi, punttis, vaatteet ym). Jos jää yli niin mies ostaa meille ruokaa ym. 

Olen itse valinnut "köyhän" miehen joten näillä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheessä ei voi tiukasti (mielestäni) jaotella sun lapset-mun lapset-sun rahat-mun rahat periaatteella. Ja jos esimerkiksi ostatte asunnon yhdessä, ihan jo tulevaisuutesi turvaksi eron tai kuoleman varalle, se kannattaa olla puoliksi nimissänne ja siis myös puoliksi maksaa, jos kummankin talous sen sallii.

Selkeät lasten kulut, kuten harrastusmaksut, vaatteet, pk-maksut jne miehelle, ruuat ja asumiskulut puoliksi tai tulojen mukaan, on minun ehdotukseni.

Ehdoton ei asumiskulujen ja ruuat puoliksi laittamiselle. Ap maksaa yhden osan ja mies loput suhteutettuna asujien määrään.

Suosittelen että mues myös laittakoon ruokaa ja pesköön pyykkinsä omille lapsilleen tai olkoon nälissään ja likaisissa vaatteissa. Vastuu miehen lapsista ei kuulu sulle, ne ei ole sun lapsia.

Olen hieman eri mieltä. Miehen lasten kasvatusvastuu on lapsien vanhemmilla, eli miehellä ja miehen exällä, hoivavastuu kuuluu mielestäni myös uusille puolisoille, vai oletteko te nykyiset puolisot kylmän viileitä puolison lapsia kohtaan? Perhe-käsite on tänä päivänä hyvin moninainen, mutta perusperiaate perheessä lienee sama kuin yrityksessä... kaikkien tulisi tehdä duunia tuloksen eteen, toki ainahan mukaan mahtuu "saikuttajia" ja ties mitä....

Kuten yrityksessä jokaisella on omat vastuualueet, niin myös kotona: Miehen vastuulla on omat lapsensa, naisen vastuulla on omat lapsensa. Jokainen hoitaa omat hommansa.

Meillä miehen lapset käyvät joka toinen viikonloppu. Jo on kumma, jos mies ei jaksa lapsiaan näin harvoin. Jos ei jaksa, niin älköön ottako lapsiaan.

Minulla on omiakin lapsia, enkä minä jaksa alkaa hoitamaan koko katrasta. Nainen joka sen tekee, tulee uupumaan ennen aikojaan, ja se on sen parisuhteen loppu ennen pitkää.

Teilläkö siis viikonloppuisin mies esim. laittaa ruokaa omille lapsilleen ja sinä myöhemmin omillesi?

Ruoanlaitto on ainoa asia, jota minä teen kaikille. Mutta ei, minä en tee sitä pelkästään miehen lapsille. Meillä syödään viikonloppuisin klo 15-17,ja silloin teen ruokaa. Miehen lapset ovat tottuneet syömään myös klo 12.00, ja silloin mies syöttää lapsensa.

Sama kuin se, että jos pesen vessaa, niin en laske, kuka siellä on eniten käynyt... mutta jos mies haluaa puhtaamman vessan kun hänen lapsensa tulee, niin sitten pesköön itse.

Vierailija kirjoitti:

Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.

Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?

Jo pelkästään se että tarvitsette miehen lasten takia isomman asunnon, tarkoittaa isompaa talovelkaa myös sinulle, mikäli laina on puoliksi. Meillä laina on puoliksi, mutta mies maksaa sitä pois enemmän, koska hänen lapsillaan on täällä omat huoneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.

Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?

Jo pelkästään se että tarvitsette miehen lasten takia isomman asunnon, tarkoittaa isompaa talovelkaa myös sinulle, mikäli laina on puoliksi. Meillä laina on puoliksi, mutta mies maksaa sitä pois enemmän, koska hänen lapsillaan on täällä omat huoneet.

Onko omistussuhde myös puoliksi? Koska silloinhan meihesi maksaa sinun osuuttasi asunnosta, vaikka tarve isommalle asunnolle olikin hänen?

Meillä on uusperhe. Elämämme on helppoa ja kivutonta. Tämä menee kuin vettä vaan.

Kun menimme naimisiin ja muutimme yhteen (tässä järjestyksessä) mieheni sanoi minulle, että minun elämäni ei saa huonontua ollenkaan. Asumiskuluni tai muut kuluni eivät saa nousta tämän johdosta. Olemme siis jakaneet menot niin, että minä maksan samoja summia kuin ennenkin, ja mies maksaa loput.

Tätä ketjua luettuani tajuan siihen syyn: mieheni ei vaadi minulta mitään. Ei yhtään mitään. Ei vaadi tekemään ruokaa, ei vaadi siivoamaan jälkiä, ei vaadi lähtemään leikkipuistoon kanssaan. Saan tässä surffailla omaa elämääni ilman mitään vaatimuksia, velvotteita tai pakkoja.

Ihana, rakas, suurisydäminen ja antelias mieheni!

Vierailija kirjoitti:

Just tuo ruoat ja muut asumiskulut on se mikä mietityttää. Puolet nelihenkisen perheen kuluista on aika paljon enemmän kuin yhden henkilön kulut vaikka lapset onkin vaan puolet ajasta. Ei ole tarkoitus alkaa kuitteja laskemaan, mutta luulen, että pidemmän päälle alkaisi tympiä, jos kaikki menisi vaan suvereenisti puoliksi. Esim sähkö- yms laskut nousee tosi paljon, kun asunnon pitää olla niin paljon isompi..

Ap

Älä muuta miehen kanssa yhteen jos et ole valmis panostamaan yhtään. Et voi myöskään olla näkemättä tai kuulematta niitä lapsia vaikka varmaan "omassa kodissani minulla on oikeus olla rauhassa, eihän MINULLA ole lapsia!!!"

Vierailija kirjoitti:

"...että asuminen on halvempaa"

VÄÄRIN.

Esimerkiksi tarhaikäisen lapsen tarhamaksuun vaikuttaa tämä samassa taloudessa asuvan miehen tulot, ei tämän biologisen isän tulot joka ei asu lapsensa kanssa.

Ja näitä juttuja miesten on niin kovin vaikea ymmärtää :)

Totta. Uuden puolison asuminen samassa taloudessa vaikuttaa päivähoitomaksujen määräytymiseen. Silti se ei tee hänestä elatusvelvollista. Nuo päivähoitomaksut laitetaan mukaan elatusmaksulaskelmaan ja osuudet määräytyvät lapsen omille vanhemmille maksukykyjen suhteessa. Onhan se toki nurinkurista. Myös etävanhempi saattaa saada isommat elatusmaksut, koska laskelmassa on huomioitu uuden puolison tulot.

Jos nainen haluaa uusia yhteisestä kodista verhot ja sohvan, niin hänen maksettava ne yksin, kun mies pärjää ilmankin?

Jotenkin ahdistava keskustelu...

Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.

Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.

Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.

Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.

Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ahdistava keskustelu...

Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.

Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.

Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.

Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.

Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.

Ongelmaa ei taidakaan olla silloin, jos puolison lapsia elättävä on suurempituloinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ahdistava keskustelu...

Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.

Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.

Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.

Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.

Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.

Ongelmaa ei taidakaan olla silloin, jos puolison lapsia elättävä on suurempituloinen. 

Totta. Mutta ihan yhtälailla, oli niitä lapsia tai ei, kuuluu mielestäni sen suurempituloisen hoitaa isompi siivu talouden kuluista jos pienituloisella ei liidut riitä.

Itse en voisi kuvitella eläväni miehen kanssa joka sanoisi että "voivoi, nyt et sitten syö" jos multa ikinä rahat loppuisi. Tai että jäisin sille velkaa jostakin. Ja ihan sama toisin päin, en itse kohtelisi rakastamaani ihmistä noin.

En jotenkin näe asiaa siinä, että kukaan "elättäisi" ketään, koska jos ollaan yhdessä niin silloin ollaan perhe ja pidetään toistensa puolia, oli sitten kyse raha-asioista tai muista elämän osa-alueista.

Ei voi kuin olla kiitollinen että oon löytänyt itselleni samanhenkisen miehen, ettei tartte niitä roposia laskeskella :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin ahdistava keskustelu...

Itse näen asian niin, että jos haluaa seurustella jonkun kanssa jolla on lapsia, tulee ne lapset hyväksyä osaksi parisuhdetta. Ei lupaa onnellista tai pitkää suhdetta jos joka toinen viikko joutuu omassa kodissaan kyräilemään, että taas nuo vieraat käyttää mun vessapaperit ja juo mun mehut.

Meillä mennyt niin, että asuttiin ensin tyttäreni kanssa kahdestaan ja luonnollisesti silloin maksoin kaikki kulut mitä nyt elämisestä tuleekaan. Mieheni muutti samaan asuntoon ja maksan edelleen vuokran ja sähkön, mies maksaa veden (erillinen lasku) ja nettiyhteyden. Mies maksaa kaupassa 90% kerroista ja käy hakemassa tytölle talvihaalaria ja kurahanskaa kun kelit yllättää.

Ei siis juurikaan suunnitella meidän taloutta niin, että kaikilla olisi mahdollisimman tasapuolista vaan maksetaan niin miten on helpointa.

Minä maksan vuokran koska soppari alunperin tehty minun nimellä ja sen kulun olen jo tottunut maksamaan niin en ala miehelt kiskomaan mitään erillistä rahaa siitä. Mies käy kaupassa useammin koska se käy autolla töissä ja itse kuljen julkisilla niin mies saa kantamukset helpommin hoitumaan.

Ollaan siis ihan perhe joka ei erottele rahojaan, ei ole mitään "sun lapsi" "mun rahat" mentaliteettia. Jos mies haluaisi maksaa 1/3 vuokrasta ja vain omat ruokansa niin näyttäisin ovea ainasen nopeeta.

Ongelmaa ei taidakaan olla silloin, jos puolison lapsia elättävä on suurempituloinen. 

Totta. Mutta ihan yhtälailla, oli niitä lapsia tai ei, kuuluu mielestäni sen suurempituloisen hoitaa isompi siivu talouden kuluista jos pienituloisella ei liidut riitä.

Itse en voisi kuvitella eläväni miehen kanssa joka sanoisi että "voivoi, nyt et sitten syö" jos multa ikinä rahat loppuisi. Tai että jäisin sille velkaa jostakin. Ja ihan sama toisin päin, en itse kohtelisi rakastamaani ihmistä noin.

En jotenkin näe asiaa siinä, että kukaan "elättäisi" ketään, koska jos ollaan yhdessä niin silloin ollaan perhe ja pidetään toistensa puolia, oli sitten kyse raha-asioista tai muista elämän osa-alueista.

Ei voi kuin olla kiitollinen että oon löytänyt itselleni samanhenkisen miehen, ettei tartte niitä roposia laskeskella :D

Meillä mies ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin. Kaikki on yhteistä. Tienaamme suurinpiirtein saman verran, minä joskus vähän enemmän työvuoroista riippuen. Lisät eivät ole kuitenkaan niin suuret, että niistä pystyisi säästämään kolmen lapsen vanhempana mitään. Kahden lapsen vanhempana vielä pystyisikin.  Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos miehen esikoisella äitinsä luona olisi sama elintaso kuin meilläkin. Miehen ex tienaa kuitenkin enemmän kuin me yhteensä ja lapsi on hänen ainoa lapsensa. Meillä on siis joka toinen viikko kaksi (yhteistä) lasta ja joka toinen viikko kolme lasta. Miehen exällä taas on joka toinen viikko yksi lapsi ja joka toinen viikko ei yhtään lasta. Koska minä joudun kustantamaan osan myös miehen lapsen elatuksesta, se tarkoittaa, että raha on pois yhteisten lastemme elatuksesta. Maksumiehinä tässä yhtälössä on siis yhteiset lapsemme, jotka joutuvat tyytymään vähempään kuin mitä heidän isosiskonsa. Vielä ei lapsilla ole asiasta ongelmaa, koska ovat pieniä. Muutaman vuoden päästä alkavat ymmärtää, kun isosisko kertoo, mitä kaikkea hänellä on, missä kaikkialla hän on käynyt jne. Jos mies huolehtisi lapsesta yhdessä exänsä kanssa, minä pystyisin omasta palkastani säästämään niin, että edes joitain samoja asioita (esim kesälomamatkan ulkomaille) pystyisin tarjoamaan meidän yhteisille lapsillekin. Mies ei näe tilanteessa mitään ongelmaa. Ehkä näkee sitten, kun lapset alkavat kysellä, miksi sisko saa/pääsee ja he eivät. 

Minun mielestäni €:jen laskeminen on ihan tyhmää... rakkaus on tärkeintä ja siitä kannattaa pitää huolta. Ei se massi oo niin tärkeää. Enemmin kannataa funtsia, miten saa pidettyä seksiä kerran päivässä yllä. Täten ei tuu tapeltua niin paljon. T. Onnellinen kuuden lapsen isä