Lue keskustelun säännöt.
Perheen kulujen jakaminen, kun vain toisella lapsia?
Miten olette jakaneet kulut tai näette asian, jos yhteen muuttaa kaksi aikuista ja toisen lapset? Tämä on ennakkopohdintaa, seurustelen miehen kanssa, jonka lapset ovat hänellä joka toinen viikko ja yhteenmuutto on jossain kohdassa edessä. Nämä lapset on tosi mukavia ja olen tyytyväinen tilanteeseen, mutta itse monta vuotta yksin asuneena haluan miettiä näitä etukäteen monelta kantilta, jotta sujuisi hyvin.
Yksi iso asia on asunnon koko, etenkin jos saamme lisää lapsia, pitää huoneita olla aika paljon. Olemme aiheesta jo puhuneet, mutta emme kuluista yhtään. Kokemuksia?
Kommentit (361)
Mä oon sitä mieltä että jos ryhtyy suhteeseen miehen kanssa jolla on lapsia niin ne lapset sitten kuuluvat siihen samaan pakettiin ja heistä on kannettava myös taloudellista vastuuta.
Jos pariskunta asuu yhdessä ja toisella on lapsia niin he ovat silloin perhe ja perheessä kulut jaetaan siten että huomioidaan kaikki perheenjäsenet. Ei ole enää "sun lapset ja sun kulut" tai "mun lapset ja mun kulut" vaan "sun lapset ja mun lapset, yhteiset kulut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ottaa sellainen, jolla on lapsia jo ennestään, jollei itsellä ole?!
Me kun exän kanssa aikoinaan muutettiin yhteen, mulla oli iso koira ja hänellä 2 lasta 1/3 ajasta. Maksettiin talousmenot puoliksi, siihen sisältyi koiran ja lasten ruokakulut. Lapset oli mukana kesälomareissuilla ja silloinkin maksoin puolet kaikista kuluista. Tulot olivat molemmilla aikalailla saman suuruiset. Elarit hän maksoi omistaan lasten äidille.
Jos mulla ei olisi ollut koiraa niin oltaisi varmaan sovittu, että hän laittaa yhteiselle taloustilille vähän enemmän rahaa kuin minä. Tuli varmaan maksettua suhteessa vähän enemmän, mutta ei se mua ikinä haitannut - lasten kanssa on edelleen hyvä suhde, vaikka isästään erosinkin jo pari vuotta sitten (ovat nyt jo aikuisia).
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää muuttaa yhteen? Jäin leskeksi, kun lapset olivat 3 v ja 5 v. Nyt 10 vuotta myöhemmin seurustelen kuudetta vuotta ihanan miehen kanssa, jolla lapset ovat viikko-viikko -systeemillä luonaan. Lasten ei tarvitse elää uusperheessä, aikuiset saavat kaikki seurustelun parhaat puolet, ei tarvitse pohtia rahanjakoa jne. Voimme muuttaa yhteen asumaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet pois kotoa, mutta ainakaan viiteen vuoteen se ei ole ajankohtaista.
Tämä olisikin kaikkein paras tapa hoitaa seurustelu- ja asumiskuviot kun perheessä vielä ala-ikäisiä lapsia. Peukut sinulle ja miesystävällesi. Nykyään vain ihmisillä on niin helvatan kiire, kaikki minulle ja heti, ja lapset kärsivät näissä nopeasti etenevissä ja pahimmassa tapauksessa toistuvasti muuttuvissa uusperhekuvioissa (en nyt tarkoita ap:n tapausta).
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan oikeasti. Jos et ole valmis maksamaan perheeseen liittyviä kuluja, kuten kasvavaa sähkölaskua, älä silloin kasvata perhettäsi! Pysy yksin!
Nyt ihan oikeasti, lasten kuluja kompensoidaan maksamalla huoltajalle lapsilisää, joka kahdelta lapselta on n. 300€/kk
Ei kuulosta reilulta, jos ap. maksaisi puolet kuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on perhe niin on perhe oli uusio tai ei niin elämisen kulut varmaan yhteiset
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan oikeasti. Jos et ole valmis maksamaan perheeseen liittyviä kuluja, kuten kasvavaa sähkölaskua, älä silloin kasvata perhettäsi! Pysy yksin!
Nyt ihan oikeasti, lasten kuluja kompensoidaan maksamalla huoltajalle lapsilisää, joka kahdelta lapselta on n. 300€/kk
Ei kuulosta reilulta, jos ap. maksaisi puolet kuluista.
Yksinhuoltajakorotuksen menettää, kun muuttaa yhteen jonkun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjua, mutta tässä ketjussa on sellainen outo asenne, että ap:n pitäisi ikäänkuin alkaa kolmanneksi huoltajaksi lapsille. Lapsilla on jo isä ja äiti, eikö riitä että näiden kesken jakautuu lasten kulut?
Jos ap maksaa esimerkiksi miehensä lasten ruokakuluista puolet, isälle - joka on elatusvelvollinen - jää tämä raha omaan säästöön. Tuntuuko tämä nyt reilulta?
En tiedä meneekö minulta jokin ohi, mutta minusta uusperheen äiti- tai isäpuoli ei voi olla tällä tavalla lähtökohtaisesti elatusvelvollinen, että kaikki kulut automaattisesti puoliksi. Eri asia on sitten, jos haluaa hyvästä tahdosta lapsille jotain ostaa tai vaikkapa matkoja kustantaa, jotta puolison kaikki lapset pääsevät samalle reissulle eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Se on minusta reilua, ja ihan eri asia kuin se, että yhteen mennään ajatuksella, että uusi puoliso automaattisesti osallistuu lasten elatukseen.
Mösjöömössö842 kirjoitti:
Jos on perhe niin on perhe oli uusio tai ei niin elämisen kulut varmaan yhteiset
Silloin lastenkin pitää olla yhteiset eikä enää yhteisiä exän kanssa. Ei ydinperheissäkään ole kolmea vanhempaa maksamassa lasten elämisen kuluja vaan kaksi. Miksi uusioperheissä pitäisi olla kolme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli 2 lasta, yhteishuoltajuus, viikko-viikkosysteemillä.Uusi mieheni muutti asuntoomme ja maksoi "vuokraa" saman summa, mitä olin maksanut ennen kuin ostin asunnon itselleni. Maksoin kaiken muun. Koskaan ei tarvinnut miettiä raha-asioita. Miehelläni oli paremmat tulot, joten maksoi yleensä kaikki lomamatkat ja vapaa-ajan yhteiset touhut. Osti lapsilleni kaikenlaista tarpeen mukaan ihan vapaaehtoisesti. Hyvin meni ja menee, yhdessä yli 20 v. Lapset ovat aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta tässä ketjussa on sellainen outo asenne, että ap:n pitäisi ikäänkuin alkaa kolmanneksi huoltajaksi lapsille. Lapsilla on jo isä ja äiti, eikö riitä että näiden kesken jakautuu lasten kulut?
Jos ap maksaa esimerkiksi miehensä lasten ruokakuluista puolet, isälle - joka on elatusvelvollinen - jää tämä raha omaan säästöön. Tuntuuko tämä nyt reilulta?
En tiedä meneekö minulta jokin ohi, mutta minusta uusperheen äiti- tai isäpuoli ei voi olla tällä tavalla lähtökohtaisesti elatusvelvollinen, että kaikki kulut automaattisesti puoliksi. Eri asia on sitten, jos haluaa hyvästä tahdosta lapsille jotain ostaa tai vaikkapa matkoja kustantaa, jotta puolison kaikki lapset pääsevät samalle reissulle eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Se on minusta reilua, ja ihan eri asia kuin se, että yhteen mennään ajatuksella, että uusi puoliso automaattisesti osallistuu lasten elatukseen.
Juuri näin. Ja ap. ollaan tekemässä kolmatta huoltajaa, vielä suuremmalla vastuulla, koska lasten huoltajille maksetaan n. 300€/kk lapsilisää. Ja ehkä yh-lapsikorotukset säilyvät jos lasten äiti on yh ja lapsilisät maksetaan hänelle, eikä ole kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta tässä ketjussa on sellainen outo asenne, että ap:n pitäisi ikäänkuin alkaa kolmanneksi huoltajaksi lapsille. Lapsilla on jo isä ja äiti, eikö riitä että näiden kesken jakautuu lasten kulut?
Jos ap maksaa esimerkiksi miehensä lasten ruokakuluista puolet, isälle - joka on elatusvelvollinen - jää tämä raha omaan säästöön. Tuntuuko tämä nyt reilulta?
En tiedä meneekö minulta jokin ohi, mutta minusta uusperheen äiti- tai isäpuoli ei voi olla tällä tavalla lähtökohtaisesti elatusvelvollinen, että kaikki kulut automaattisesti puoliksi. Eri asia on sitten, jos haluaa hyvästä tahdosta lapsille jotain ostaa tai vaikkapa matkoja kustantaa, jotta puolison kaikki lapset pääsevät samalle reissulle eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Se on minusta reilua, ja ihan eri asia kuin se, että yhteen mennään ajatuksella, että uusi puoliso automaattisesti osallistuu lasten elatukseen.
Juuri näin. Ja ap. ollaan tekemässä kolmatta huoltajaa, vielä suuremmalla vastuulla, koska lasten huoltajille maksetaan n. 300€/kk lapsilisää. Ja ehkä yh-lapsikorotukset säilyvät jos lasten äiti on yh ja lapsilisät maksetaan hänelle, eikä ole kumppania.
Ei säily. Yhteenmuuton jälkeen yh-korotukset poistuvat, riippumatta siitä, osallistuuko uusi kumppani lasten kuluihin tai ei. Toki lapsilisät maksetaan ilman yh-korotusta. Samoin esim. hoitomaksuihin uuden kumppanin tulot vaikuttavat. Osallistui uusi kumppani niiden maksamiseen tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ei yhteisiä lapsia kirjoitti:
Mielestäni on itsestään selvää, että kaikkia lapsia kohdellaan perheessä tasa-arvoisesti, oli ne sitten omia tai puolison lapsia tai yhteisiä.
Olen 30 vuotta jo ollut uusioperheen äiti ja meillä ei koskaan ole eroteltu lapsia sen mukaan kumman lapsia he ovat. Ja kaikki asumisen ja elämisen kulut on aina maksettu sen mukaan kummalla on ollut aikaa maksaa niitä tililtään. Kummallakin oli oma pankkitili, mutta yhteinen lainanlyhennystili josta maksettiin asuntolainaa.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.
Olen tästä eri mieltä. Meillä on uusioperhe: kaksi yhteistä lasta ja yksi miehen lapsi edellisestä avioliitosta. Vaikka me miten olemme perheenä tasapuolisia kaikille kolmelle, pitää muistaa, että miehen lapsella on kaksi perhettä ja yhteisillä lapsillamme vain yksi perhe. Koska minäkin osallistun miehen lapsen elatukseen aivan samoin kuin meidän yhteisten lapsiemmekin, todellisuus on, että miehen lapsella on kaikkea paljon enemmän kuin yhteisillä lapsillamme. Tämä lapsi kun saa paljon äidiltään ja äitinsä suvulta. Jos minä osallistuisin vain yhteisten lastemme elatukseen, elintasoero lasten välillä pienenisi ainakin jonkin verran. Mies ei kuitenkaan näe asiassa mitään ongelmaa. Onneksi yhteiset lapsemme ovat vielä niin pieniä, että hekään eivät näe. Ei kuitenkaan mene kovin montaa vuotta, kun lapsetkin alkavat ymmärtää, että vaikka meiltä saavatkin kaikki kolme saman, yksi heistä saa vielä lisää omalta äidiltään. Aion jättää miehen perusteltavaksi, miten tämä on reilua ja oikeudenmukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ruokkikoon, hoitakoon ja vaatettakoon omat äpäränsä ja maksakoon niistä aiheutuvat kulut. Sinun ei tarvitse huolehtia miehen lapsista ja niiden kuluista vaan omistasi jos niitä tulee. En ikinä seurustelisi lapsellisen miehen kanssa, aivan liikaa harmia ja vaivaa. Not worth it in the slightest.
Jotenkin kylmältä ajatukselta tuntuis ruveta jakamaan kaikkia pikkukulujakin minä - te vieraat lapset - periaatteella. Kyllä mä ajattelisin että ne lapset on osa pakettia ja teidän uusperhettä ja niistä tulee väistämättä silloin itsellekin kuluja. Toki mies voi maksaa isommat menot yms, mutta kyllä mä esim. ostaisin vuorollani ruokaa kaikille enkä rupeis tekeen murtolaskuja joistain pirun kauppakuiteista...
Jälleen yksi syy harkita suhdetta jo lisääntyneen kanssa. En ikinä menisi yhteen isä-miehen kanssa. Ensinnäkään en halua lapsia, ja jos nämä lapset ovat isänsä luona niin sinulla on silloin käytännössä lapsia. Toisekseen en haluaisi heistä ylimääräisiä kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kylmältä ajatukselta tuntuis ruveta jakamaan kaikkia pikkukulujakin minä - te vieraat lapset - periaatteella. Kyllä mä ajattelisin että ne lapset on osa pakettia ja teidän uusperhettä ja niistä tulee väistämättä silloin itsellekin kuluja. Toki mies voi maksaa isommat menot yms, mutta kyllä mä esim. ostaisin vuorollani ruokaa kaikille enkä rupeis tekeen murtolaskuja joistain pirun kauppakuiteista...
Minun mielestäni ei ole ollenkaan kylmää. Minäkin olin avioerolapsi, ja se, mitä kaipasin, oli etävanhemman läsnäolo ja välittäminen: sitä ei rahalla saanut, saatikka sitten uuden puolison rahalla. Minusta olisi ainakin tuntunut erittäin oudolta, jopa kiusalliselta, jos vanhempieni uudet puolisot olisivat alkaneet minua elättää. On ihan kiva muistaa lasta joskus, ehkä useinkin, mutta uusi puoliso EI ole lapsen huoltaja, ja sen lapsikin ymmärtää. (Toki minä olin siis tarpeeksi vanha ymmärtääkseni, n. 10-vuotias.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, mutta tässä ketjussa on sellainen outo asenne, että ap:n pitäisi ikäänkuin alkaa kolmanneksi huoltajaksi lapsille. Lapsilla on jo isä ja äiti, eikö riitä että näiden kesken jakautuu lasten kulut?
Jos ap maksaa esimerkiksi miehensä lasten ruokakuluista puolet, isälle - joka on elatusvelvollinen - jää tämä raha omaan säästöön. Tuntuuko tämä nyt reilulta?
En tiedä meneekö minulta jokin ohi, mutta minusta uusperheen äiti- tai isäpuoli ei voi olla tällä tavalla lähtökohtaisesti elatusvelvollinen, että kaikki kulut automaattisesti puoliksi. Eri asia on sitten, jos haluaa hyvästä tahdosta lapsille jotain ostaa tai vaikkapa matkoja kustantaa, jotta puolison kaikki lapset pääsevät samalle reissulle eikä kukaan jää ulkopuoliseksi. Se on minusta reilua, ja ihan eri asia kuin se, että yhteen mennään ajatuksella, että uusi puoliso automaattisesti osallistuu lasten elatukseen.
Juuri näin. Ja ap. ollaan tekemässä kolmatta huoltajaa, vielä suuremmalla vastuulla, koska lasten huoltajille maksetaan n. 300€/kk lapsilisää. Ja ehkä yh-lapsikorotukset säilyvät jos lasten äiti on yh ja lapsilisät maksetaan hänelle, eikä ole kumppania.
Ei säily. Yhteenmuuton jälkeen yh-korotukset poistuvat, riippumatta siitä, osallistuuko uusi kumppani lasten kuluihin tai ei. Toki lapsilisät maksetaan ilman yh-korotusta. Samoin esim. hoitomaksuihin uuden kumppanin tulot vaikuttavat. Osallistui uusi kumppani niiden maksamiseen tai ei.
Lapsilisät maksetaan sille huoltajalle, jossa lapset ovat kirjoilla, vaikka vanhemmilla olisikin viikko viikko systeemi. Ja ap. aloituksessa ei selviä, kumman vanhemman luona lapset ovat kirjoilla ja onko lapsen äidillä uusi kumppani.
Tuohan on kätevää miehelle: saa uudesta kumppanista elättäjän ja lastenhoitajan lapsilleen. Win win-diili miehelle, ehkä ei ap:lle. En ikinä ryhtyisi tuohon.
Tämä on minusta käytännössä ainoa täysipäinen ja emotionaalisesti kypsä tapa toimia perheessä. Perusteltiin muut tavat minkälaisilla älyllisillä tempuilla tahansa, ne lähes poikkeuksetta kuitenkin johtavat tilanteeseen, jossa lapsia kohdellaan eriarvoisesti tavalla, joka heijastuu lapsiin myös psykologisella tasolla. Oma lähtökohtani on myös, että jos ei halua aikuisen roolissa elää lämmintä, kaikki perheenjäsenet syliinsä ottavaa perhe-elämää, ei kannata elää perhe-elämää ollenkaan. Jokaista euroa eri vanhempien tiliviivan alla kyttäävä taloudenpito, jossa lapset erotellaan eri leireihin, on minusta aivan kammottava skenaario täysin riippumatta siitä, ovatko miehet alunperin miehen vai naisen.
Aloittajan roolissa minusta olisi siis tervettä ja kypsää vain hyväksyä miehen lapset omikseen ja pitää heistä huolta ominaan - tai sitten unohtaa koko juttu. Puolivillaiset ratkaisut todennäköisesti tuottavat vain konflikteja, ja maailmasta kyllä löytyy lapsettomia miehiä, jos ei halua hyväksyä miehen lapsia perheenjäsenikseen. Lapsille on tärkeää tulla kohdatuksi rakkaudella, ja minusta heillä on oikeus täysivaltaiseen perheenjäsenyyteen, eikä heitä tule altistaa ulossulkevalle taloudelliselle optimoinnille.