Mitä kertoa koirakokemuksista/kokemuksesta koirankasvattajalle, kun pentu haaveissa?

Ollaan pitkään harkittu koiran hankkimista ja nyt päätös on tehty, että pentu saa tulla, jos vain sopiva löytyy. Meillä on ollut aiemmin yksi koira, joka oli hirveän haastava. Oli jo pennusta asti arka, epävarma ja pelkäsi kaikkea mahdollista. Ikävä kyllä reagoi näihin asioihin pelkoaggressivisesti. Kun koirasta aika jätti pari vuotta sitten niin ajattelin, että ei enää ikinä koiraa, kun elämä tuon koiran kanssa oli todella raskasta, vaikka koira rakas olikin. Kaikki piti ennakoida ja ns. normaali elämä koiran kanssa oli utopiaa. Kuitenkin tuntuu, että koti ilman koiraa ei ole meidän juttu. Mietin vain, että kannattaako kasvattajalle kertoa minkälaista meillä oli tuon edellisen koiran kanssa vai leimaudutaanko samantien täysin osaamattomiksi koiran pilaajiksi? Edeltävän koiran kanssa kouluttiin ongelmakoirakouluttajia parikin kappaletta läpi ja koulutettiin vaikka miten paljon, mutta tulokset oli laihoja. Kumpikin kouluttaja totesi, että koirasta ei voi ikinä tulla ihan iisiä, koska luonne ja geenit määrää niin paljon käytöstäkin. Mutta, nyt vaan tuli mieleen, että jäädäänkö ilman koiraa, jos kasvattajat ajattelevat automaattisesti, että meistä ei ole koiran omistajiksi. Tosin kyllä itsestäkin tuntui about miljoona kertaa edellisen koiran kanssa, että meistä ei ole koiranomistajiksi :P Mutta, toisaalta tiedän tosi monta kivaa koiraa, joiden kanssa pärjää ihan kokematonkin omistaja, joten uskoisin, että mekään ei ihan toivottomia olla.

Toiveena meillä olisi ehdottomasti lapsiystävällinen, koira/ihmissosiaalinen, rohkea, miellyttämisen haluinen ja reipas pentu. Tätä perustelen juurikin sillä, että en enää koskaan halua sellaista koiraa mikä ensimmäinen koiramme oli :( Aran ja epävarman koiran kanssa eläminen on todella raskasta. Mutta tuleeko koirankasvattajalle tuosta se fiilis, että ollaan jotain koirashoppailijoita, jotka haluaa sitä ja tätä ja tuota? Meillä ei ole mitään väliä värillä tms. vaan luonne on se tärkein asia.