Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko täällä ketään, joka ei tunne yhtäkään itsemurhan tehnyttä?
24.04.2018 |
Siis sellaisia itsemurhan tehneitä, joiden kanssa olette olleet läheisestikin tekemisissä. Oma saldoni: yksi ystävä, kaksi tuttavaa, yksi sukulainen ja kolme työkaveria vuosien varrelta eri työpaikoista. Tiedän vielä useita muita itsemurhaan päätyneitä, mutta en ollut heidän kanssaan tekemisissä. Olen reilu nelikymppinen.
Mites muilla?
Kommentit (34)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tunne yhtäkään itsemurhan tehnyttä, yksi taisi yrittää mutta ei onnistunut, ja toisen kuolemasta en mene takuuseen.
Suomi ikävä kyllä on niin korkealla itsemurhatilatoissa, että tämä osuu monen kohdalle. Usein itsemurhat kuitenkin salataan omaisten häpeän/surun/epäuskon vuoksi, jolloin ne kuitataan esimerkiksi sairaskohtauksina.
En tunne ketään, joka olisi edes yrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuntenut ketään sellaista, joka olisi vienyt hengen itseltään.
Mieheni isoisä kaiketi on tappanut itsensä, mutta se on ollut jo kauan ennen mieheni syntymää.
Kaksi. Yksi entinen työkaveri ja entinen pomo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään.
Ainakaan tähän mennessä, mistä sitä koskaan toisten ihmisten sisimmistä mietteistä ja tunteista tosiaan tietää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä jännä kun toiset tuntee useita itsemurhan tehneitä, mutta toiset ei ollenkaan. No, ikä selittää sitä paljon: vanhemmilla on useista ihmisistä kokemuksia, kun taas nuorilla on vähemmän kokemuksia. Tietysti myös sosiaalinen piiri jossakin määrin, vaikka se ei takaa mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen en ymmärtänyt tuota, nykyään ymmärrän. Tuntuu ettei muita vaihtoehtoja omalla kohdallani enää ole. Mietin sitä joka päivä.
En tunne ketään joka olisi päätynyt itsemurhaan. Tunsin yhden jonka timot hakkasi hengiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että olen jo irtautunut elämästä, katson muiden ihmisten elämää kuin lasin takaa ja se tuntuu epätodelliselta. Ei koske enää minua.
En tunne. Tunnen kyllä monta jotka ovat saaneet apua mielenterveysongelmiin.
Se vaatii rohkeutta ja voimaa tässä leimakirveen heiluttajaidioottien maassa. Moni ilmeisesti mieluummin tappaa itsensä kuin leimautuu. Miettikääpä sitä. Vauva.fi:ssä on tälläkin hetkellä ketju jossa ihmetellään, miksi mielenterveysongelmainen 15-vuotias nyt jo pääsee vapaalle. Kirvestä pitelee tollo.
En tunne ketään. Ei sukua, ei ystäviä, tietääkseni ei edes tuttavia. Olen 27-vuotias nainen Pohjois-Suomesta.
Tunnen yhden yrittäneen. Nuorena myös 2 poikaa päätyivät itsemurhaan, toisen olin tuntenut vielä nuorempana paremmin, toista vain ihailin kaukaa.
Kyllähän täällä Suomessa on aika kovat itsemurhatilastot. Oman käden kautta lähteneet läheiset ja ei niin läheiset: täti, kaverin lapsen isä, teini-iän kaverin pikkusisko, harrastuskaverin paras ystävä ja työkaverin pikkuveli.
Onneksi kukaan tuntemani ei ole sellaiseen ratkaisuun päätynyt 35-vuotisen elämäni aikana.
Alue: Aihe vapaa
Yksi ystävä, reilu kolmekymppinen oli kun päätyi ratkaisuunsa :(