Millaista on elää pihin ihmisen kanssa?
Luin iltiksestä juttua piheistä puolisoista ja tuli mieleen naispuolinen kaverini, joka arvostaa pihiyttä miehessään, koska hänen oma isänsäkin on ollut pihi. Tämä johti kaverini entisessä parisuhteessa mm. siihen, että kaveri ja hänen silloinen miehensä söivät eri ruokia kun kaveri opiskeli ja mies oli töissä. Kaveri siis halvempaa tavaraa ja miehellä oli omat ruokansa. Kaverini mielestä tämä oli ok, ja hyvä piirre miehessä. En itse ihan saanut kiinni ajatuksesta. Kertokaa, millaista on elämä pihin puolison kanssa? Harmittaako, vai onko hyvä juttu?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän jos joutuu olemaan pihi taloudellisten vaikeuksien takia, muuten en.
Et ymmärrä pihiä ihmistä puutteellisen älysi takia, vai et halua ymmärtää, koska hän on mielestäsi väärässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun eksäni oli pihi. Siihen tottui. Kävin kampaajalla vain kahdesti vuodessa yms. Ei hän tosin sairaalloisen pihi ollut.
Hyvä juttu oli, että kun hän vaihtoi minut lennosta toiseen 20 aviovuoden jälkeen, pystyin käteisellä ostamaan 200 000 euron asunnon. Vaikka perintöä oli tullut vain tuhansissa, ja kunnalla oltiin molemmat töissä.
Siis hän hallitsi myös sun rahankäyttöäsi, ei ainoastaan yhteisiä menoja? Aika hurjaa.
Ensimmäiset viisi vuotta minä opiskelin ja seuraavat viisi vuotta olin lasten kanssa kotona. Ei minulla ollut tuloja. Ja kun hän itse kantoi kaikki rahansa perheen hyväksi,niin minä vastavuoroisesti osallistuin rahan säästämiseen sen osalta kuin voin, eli säästämällä kuluissa.
Kymmenessä vuodessa minä itsekin kasvoin pihiksi. Kun aloin samaan palkkaa, se jäi kokonaan säästöön.
Good girl, ja kun kasvat henkisesti vahvemmaksi, niin ymmärrät ettet ole menettänyt
_yhtään mitään_.
Sinkkumies
En ajattelekaan, että olisin paljoa menettänyt, sillä nykyään olen naimisissa anteliaan miehen kanssa. Hän ei todellakaan ole pihi.
Näin kasvamisen kautta olen oppinut, pihiys ei liity pelkästään rahaan, vaan kaikkeen. Se on yleinen asenne, joka versoo vaille jäämisen tunteesta. Ja kun ihminen on kokenut saavansa paljon,,hän pystyy myös antamaan kaikille muille kaikkea. Ei tarvitse pitää asioita itsellään, vaan kaikkea on vara jakaa. Oli kyse rahasta, kiitoksesta, kehusta tai avusta.
Tässä ollaan ytimessä. Köyhyys on asenne, samoin kuin rikkaus. En ole varakas, mutta minulla ei ole ongelmaa jakaa siitä, mitä minulla on. En pelkää edes rahan loppumista, kun tiedän pärjääväni ilmankin. Koen, että olen saanut tarpeeksi ja enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Piheyden ja säästäväisyyden raja on häilyvä. Piheyttä en arvosta, kohtuullista säästäväisyyttä kyllä. Parisuhteessa ollaan tiimi, kuvatunlainen tilanne oman rakastetun ihmisen kanssa kuulostaa joltain huonolta sketsiltä.
Et arvosta jonkun toisenlaista mielipidettä. Tämä selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piheyden ja säästäväisyyden raja on häilyvä. Piheyttä en arvosta, kohtuullista säästäväisyyttä kyllä. Parisuhteessa ollaan tiimi, kuvatunlainen tilanne oman rakastetun ihmisen kanssa kuulostaa joltain huonolta sketsiltä.
Et arvosta jonkun toisenlaista mielipidettä. Tämä selvä.
Selvästi et sinäkään.
Sinkkumies
Vierailija kirjoitti:
Säästäväinen ostaa ehkä yksinkertaista ruokaa, mutta jakaa vähästään muille.
Pihi syö säästäväisenkin ruuat, jos voi.
Ei nyt sentään kaikki pahoja tekoja pihin piikkiin. Jotain rajaa sentään aivopieruissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minä arvostan säästäväisyyttä mutta liika on liikaa. Kaverillani on pihi mies, eivät voi koskaan edes matkustella kun se on kuulema vain rahan tuhlaamista. Yhden kylpyläloman voivat tehdä vuosittain ja maks yksi päivä, muu on tuhlausta. Kaikesta säästetään. Ja kyseessä on kuitenkin hyvätuloinen perhe, vuositulot pitkälle yli 100 t. Myös auto ikivanha romukasa. Olen itsekin säästäväinen mutta mielelläni kuitenkin käytän rahoja johonkin mukavaan joskus, sitä varten töissä kuitenkin käydään.
Totta. Miksi siellä töissä käydään, jos ei pääasiassa ikinä voi sitten tehdä mitään kivaa? Mikä elämän tarkoitus silloin on?
Vihaan palkkatyötä niin paljon että en näe mitään mieltä kuluttaa sitä palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minä arvostan säästäväisyyttä mutta liika on liikaa. Kaverillani on pihi mies, eivät voi koskaan edes matkustella kun se on kuulema vain rahan tuhlaamista. Yhden kylpyläloman voivat tehdä vuosittain ja maks yksi päivä, muu on tuhlausta. Kaikesta säästetään. Ja kyseessä on kuitenkin hyvätuloinen perhe, vuositulot pitkälle yli 100 t. Myös auto ikivanha romukasa. Olen itsekin säästäväinen mutta mielelläni kuitenkin käytän rahoja johonkin mukavaan joskus, sitä varten töissä kuitenkin käydään.
Totta. Miksi siellä töissä käydään, jos ei pääasiassa ikinä voi sitten tehdä mitään kivaa? Mikä elämän tarkoitus silloin on?
Vihaan palkkatyötä niin paljon että en näe mitään mieltä kuluttaa sitä palkkaa.
Mielenkiintoinen ajatus. Mitä sitten teet silloin, kun et ole töissä? Mikä sinua motivoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piheyden ja säästäväisyyden raja on häilyvä. Piheyttä en arvosta, kohtuullista säästäväisyyttä kyllä. Parisuhteessa ollaan tiimi, kuvatunlainen tilanne oman rakastetun ihmisen kanssa kuulostaa joltain huonolta sketsiltä.
Et arvosta jonkun toisenlaista mielipidettä. Tämä selvä.
Selvästi et sinäkään.
Sinkkumies
Huomautuksestasi päätellen et ole penaalin terävimpiä kyniä. Tästä puutteesta huolimatta olet kovasti äänessä. Itsetuntosi lienee korkealla tasolla. Sen terveydestä en sano mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minä arvostan säästäväisyyttä mutta liika on liikaa. Kaverillani on pihi mies, eivät voi koskaan edes matkustella kun se on kuulema vain rahan tuhlaamista. Yhden kylpyläloman voivat tehdä vuosittain ja maks yksi päivä, muu on tuhlausta. Kaikesta säästetään. Ja kyseessä on kuitenkin hyvätuloinen perhe, vuositulot pitkälle yli 100 t. Myös auto ikivanha romukasa. Olen itsekin säästäväinen mutta mielelläni kuitenkin käytän rahoja johonkin mukavaan joskus, sitä varten töissä kuitenkin käydään.
Totta. Miksi siellä töissä käydään, jos ei pääasiassa ikinä voi sitten tehdä mitään kivaa? Mikä elämän tarkoitus silloin on?
Vihaan palkkatyötä niin paljon että en näe mitään mieltä kuluttaa sitä palkkaa.
Mielenkiintoinen ajatus. Mitä sitten teet silloin, kun et ole töissä? Mikä sinua motivoi?
Kiinostukseni aiheet on moninaiset mm. puutarhanhoito. Kasvatan mm. vihanneksia vapaa-ajalla. Olen järkeillyt niin että ruuan tuottaminen ei ole koskaan turhaa. Tämä motivoi.
On aika paljon väliä sillä, onko terve pihi eli vähän hölmö usein väärissä paikoissa nuukailija mutta kehityskelpoinen, vai itsekäs sairaalloisen pihi, eli spihi. Spihi on sellainen joka kuppaa muita, jos hyötyy siitä itse ja toiset kärsivät tästä ilottomasta asenteesta. Mun mies oli alkuun aika nuuka ja vähän hölmö pihi, mutta on vuosien varrella oppinut näkemään, missä ei kannata säästää. Osuutensa lienee tuonut lapsuus narsisti-isän varjossa. Nuukuus ei ole hävinnyt mutta järki on nyt mukana.
Alussa väännettiin kaikesta, muttä hän oppi näkemään asioita tyyliin että käsipora ei ole järkevä, jos saman homman voi hoitaa koneella ja halpiskumppari ei kannata, jos kalliimpi kestää 3 kk sijasta vuosia. On tuuletellut aika lailla lapsuutensa traumoja. Osaa myös nykyisin sanoa isälleen ei ja pitää etäisyyttä.
Meillä on omat tilit mutta yhteinen talousmenotili. Emme siis loisi, mutta hädän hetkellä tai budjettivajeessa ei kysellä lainoja.
Meillä se ero pihin ja spihin välillä näkyy mm. siinä että kun olin vähissä varoissa, ja meillä meni yhtä aikaa pesukone ja jääkaappi, ja mun rilleistä sanka ja hampaasta paikka, niin käytiin yhdessä valkkaamassa ne koneet, ja mä lähdin Tallinnaan hoitamaan lasit ja hampaat ja mies maksoi ne. Olis ne hoituneet Suomessakin mutta mun oma nuukuus...tarjouduin kyllä maksamaan vaikka osissa mutta mies tuumi että mikä se on semmonen ukko, joka ei akastaan huolta pidä...ja koneet pitää olla.
Pihi olisi vaatinut siinäkin tilanteessa kaikesta puolet tai maksattanut jollain kieroilulla toisella ja "hoida itte näkösi ja hampaat". Appi kuuluu tähän sarjaan. Sairas pihi ei auta toista hädän hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös minä arvostan säästäväisyyttä mutta liika on liikaa. Kaverillani on pihi mies, eivät voi koskaan edes matkustella kun se on kuulema vain rahan tuhlaamista. Yhden kylpyläloman voivat tehdä vuosittain ja maks yksi päivä, muu on tuhlausta. Kaikesta säästetään. Ja kyseessä on kuitenkin hyvätuloinen perhe, vuositulot pitkälle yli 100 t. Myös auto ikivanha romukasa. Olen itsekin säästäväinen mutta mielelläni kuitenkin käytän rahoja johonkin mukavaan joskus, sitä varten töissä kuitenkin käydään.
Totta. Miksi siellä töissä käydään, jos ei pääasiassa ikinä voi sitten tehdä mitään kivaa? Mikä elämän tarkoitus silloin on?
Vihaan palkkatyötä niin paljon että en näe mitään mieltä kuluttaa sitä palkkaa.
Mielenkiintoinen ajatus. Mitä sitten teet silloin, kun et ole töissä? Mikä sinua motivoi?
Kiinostukseni aiheet on moninaiset mm. puutarhanhoito. Kasvatan mm. vihanneksia vapaa-ajalla. Olen järkeillyt niin että ruuan tuottaminen ei ole koskaan turhaa. Tämä motivoi.
Toivoisitko pääseväsi jossain vaiheessa kokonaan eroon palkkatöistä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säästäväinen ostaa ehkä yksinkertaista ruokaa, mutta jakaa vähästään muille.
Pihi syö säästäväisenkin ruuat, jos voi.
Ei nyt sentään kaikki pahoja tekoja pihin piikkiin. Jotain rajaa sentään aivopieruissa.
Kaikki nyt varmaan ymmärsi, että tämä oli yksinkertaistettu vertauskuva pihin ja säästäväisen eroista, ei mikään yleistetty tieteellinen fakta. :)
Tää on niin totta! Yletön pihiys perustuu ehkä menettämisen pelkoon. Niille, jotka ovat tottuneet saamaan toisilta hyviä asioita ja antamaan myös itse omastaan, pihiys näyttäytyy helposti rakkaudettomuutena ja kylmyytenä. Ehkä pihin ihmisen sisällä on kuitenkin pelokas pieni lapsi, joka on jäänyt niin paljosta paitsi, ettei voi jakaa mitään omastaan muille. Hirveän surullista.
Mun isovanhemmat elivät kaiken maailman pula-ajat ja olivat kyllä tarkkoja markkojensa suhteen, mutta eivät koskaan sillä tavalla pihejä, etteikö omasta olisi jaettu toisillekin. Ei se taloudellisesti niukka menneisyyskään siis välttämättä tee ihmisestä pihiä.