Miten perheellinen kestää sitä, ettei ole lapseton?

Vierailija kirjoitti:

Perheellisen osa on niin karu. Joutuu olemaan leikkipaikoilla, jopa hiekkalaatikoilla lastensa kanssa. Joutuu matelemaan etanavauhtia kadulla, kun vieressä kulkee taapero tai pahimmassa tapauksessa kaksi. Kun pääsee töistä, kotona on lapsia. Miten sellaista voi kestää, kun tietää, että lapsettomat samaan aikaan nauttivat jokaisesta päivästä vapaana? Tekevät aivan mitä tahansa mitä mieleen tulee. Kaikki ovet ovat auki.

En kyllä ymmärrä, miten nämä asiat sulkee toisensa pois? Vapaana olo ja vanhempana olo? Ehkä olen huono vanhempi, mutta itse olen tehnyt pihatöitä kuten olisin lapsettomanakin tehnyt, lapsi on sitten temmeltänyt mitä tahtoo sillä aikaa. Kaduilla ei madeltu, lapsi meni vaunuissa tai omalla pyörällä. Kun pääsen töistä, kotona odottaa samat kotiaskareet kuin ilman lastakin. Iltaisin kyläillään tutuilla kellä on myös lapsia, lapset leikkii keskenään ja saa olla rauhassa. Isomman lapsen kanssa on helppoa, kun viipottaa kavereiden kanssa ulkona päivät pitkät. Sitä paitsi näin yrittäjänä kun pääsen töistä, niin kotona ei ole ketään tuntikausiin. Vaikka olen vanhempi, olen opiskellut uuden ammatin, ruvennut yrittäjäksi, matkustellut ja harrastanu sitä ja tätä. Ei lapsi ole este, ei edes hidaste. Lapsi on vain laajentanut sitä elämää, jota elän.

Jaa.. taas tällainen aloitus. Onkohan sama henkilö kuka näitä aina väsää?

Joitakin perheellisiä saattaa ahdistaa, kun ei pääse menemään minne haluaa jne, ja joitakin saattaa hirvittää lapsettoman elämä. Ihmiset tykkää eri asioista. Turha tästä enää mussuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse kuin katsoa tilille, niin mieli lepää. Kaikkia tukia ja lisiä tulee joka lapsesta. Pitää vaan kuluttaa ja rahaa tulee itsekseen

Siis mitä muuta kuin lapsilisä?

Kaikki, mitä elämiseen tarvitaan. Päiväkään en ole töitä tehnyt