Lue keskustelun säännöt.
35-vuotta ei miestä eikä lasta
24.04.2018 |
No niin. 35 vuotias ja ei lasta eikä miestä eikä minkäänlaista vakinaista parisuhdetta näkyvissäkään. Viimeisin vuoden kestänyt suhde päättyi juuri. Mitähän sitä sitten pitäisi tehdä? Kai yli kolmekymppisellä pitäisi jo olla ainakin niin vakaa parisuhde että siihen voi lapsen tehdä. Mulla ei ole pysynyt kukaan eikä kukaan deiteistäni tai seurustelukumppaneistani ole ilmaissut mitään selvää tai yksittäistä syytä miksi eivät jatka kanssani. Olen kuulemma ihan vaimo- ja äitimatskua.
Kommentit (76)
Uli uli miehet eivät tosielämässä saa ketään porsimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista miten jotkut miehet vaivautuvat vauvapalstalla valittamaan siitä, että joku haluaa lapsia. Miten syvällä täytyy katkeruuden olla, jotta näkee naiset vain porsimista odottavina emakkoina tai lompakkoloisina? Vai saako joku vain mielihyvää ajatuksesta, että joku trolleihin tottumaton saattaa pahoittaa mielensä?
Kyllä se oikea löytyy; selvännäkijänkykyjeni (ei ole vitsi) mukaan tänä kesänä. Jatka vaan deittailua, kunnes oikea tulee kohdalle. Juhlat, festarit ja ulkoilmakonsertit on se alue, jossa haluat vaikuttaa tänä kesänä.
Vierailija kirjoitti:
Hei älä sure. Et ole mitenkään huonompi, vaikka sinulla ei tulisi loppuelämänäsi olemaan kumpaakaan. Yksi mielenkiintoisimmista tapaamistani tyypeistä on "vanhapiika", joka totesi 36-vuotiaana, että turha edes yrittää. Hän on elänyt sitten sen jälkeen sellaista elämää, että olen kateellinen. Hän tekee töitä, mutta vain sen verran, että saa elämisen ja matkat maksettua, on käynyt varmaan jokaisessa maassa, jossa nainen uskaltaa yksin matkustaa, eikä hän tuhlaa aikaansa mitättömyyksiin. Hänellä on ystäviä varmaan satoja eri puolilla maailmaa ja kaikki tuntuvat rakastavan häntä. Ihmisenä hän on... en osaa muuten kuvailla, kuin että raikas. On kuin aurinko siirtyisi huoneeseen, kun hän tulee paikalle. Se, miksi ei aikoinaan "löytänyt" miestä, ei ole minulle koskaan selvinnyt. Tiedän hänen seurustelleen, mutta mitään pysyvää ei tainnut löytyä.
Ei mies ja lapsi määritä ketään.
Sinun pitää vain keksiä kuka SINÄ olet, ilman, että joku muu tekee sinusta jotain.
Täsäs on hieno esimerkki. Ihminen, joka elää ihan omaa elämäänsä eikä matki muita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten pitää ottaa vaan se naapurin pullukka insinööri. Rima vaan rohkeasti alas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin. 35 vuotias ja ei lasta eikä miestä eikä minkäänlaista vakinaista parisuhdetta näkyvissäkään. Viimeisin vuoden kestänyt suhde päättyi juuri. Mitähän sitä sitten pitäisi tehdä? Kai yli kolmekymppisellä pitäisi jo olla ainakin niin vakaa parisuhde että siihen voi lapsen tehdä. Mulla ei ole pysynyt kukaan eikä kukaan deiteistäni tai seurustelukumppaneistani ole ilmaissut mitään selvää tai yksittäistä syytä miksi eivät jatka kanssani. Olen kuulemma ihan vaimo- ja äitimatskua.
Opettele onnellisuutta ja kiitollisuutta siitä mitä sinulla on jo nyt. Älä takerru siihen mitä puuttuu, koska muuten et näe mitään muuta kuin puutteet.
Kliseistä joo, mutta tahtotilana on tehdä elämästään parasta mahdollista siitä mitä on.
Terv: kahden lapsen yksinhuoltaja
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt aina liian tasokkaita miehiä.
Laske rimaa niin saat sen pysyvän suhteen.
Juuri näin. Nykyään tuntuu, että naiset potevat aikuisinakin jotain (pikkutyttöjen) prinsessasyndroomaa, eli kuvittelevat löytävänsä täydellisen prinssin jostain (eli miehen pitäisi tietty olla täydellisen hyvännäköinen korkeasti koulutettu, menestyvä yms yms...), vaikka siis ko. naiset itse olisivat tavan pallinaamoja ja läskiperseitä ja se koulutus ja menestyskin vähän niin ja näin. Itsekin olen nainen, mutta ihan omia poikiani ajatellen en haluaisi, että poikani joutuisivat joskus aikuisena edellä mainitunlaisia naisia sietämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt aina liian tasokkaita miehiä.
Laske rimaa niin saat sen pysyvän suhteen.
Juuri näin. Nykyään tuntuu, että naiset potevat aikuisinakin jotain (pikkutyttöjen) prinsessasyndroomaa, eli kuvittelevat löytävänsä täydellisen prinssin jostain (eli miehen pitäisi tietty olla täydellisen hyvännäköinen korkeasti koulutettu, menestyvä yms yms...), vaikka siis ko. naiset itse olisivat tavan pallinaamoja ja läskiperseitä ja se koulutus ja menestyskin vähän niin ja näin. Itsekin olen nainen, mutta ihan omia poikiani ajatellen en haluaisi, että poikani joutuisivat joskus aikuisena edellä mainitunlaisia naisia sietämään.
Osta pojillesi pumpattavat barbarat.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se oikea löytyy; selvännäkijänkykyjeni (ei ole vitsi) mukaan tänä kesänä. Jatka vaan deittailua, kunnes oikea tulee kohdalle. Juhlat, festarit ja ulkoilmakonsertit on se alue, jossa haluat vaikuttaa tänä kesänä.
Just just. Haluatko esittää mulle ennustuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet yrittänyt aina liian tasokkaita miehiä.
Laske rimaa niin saat sen pysyvän suhteen.
Juuri näin. Nykyään tuntuu, että naiset potevat aikuisinakin jotain (pikkutyttöjen) prinsessasyndroomaa, eli kuvittelevat löytävänsä täydellisen prinssin jostain (eli miehen pitäisi tietty olla täydellisen hyvännäköinen korkeasti koulutettu, menestyvä yms yms...), vaikka siis ko. naiset itse olisivat tavan pallinaamoja ja läskiperseitä ja se koulutus ja menestyskin vähän niin ja näin. Itsekin olen nainen, mutta ihan omia poikiani ajatellen en haluaisi, että poikani joutuisivat joskus aikuisena edellä mainitunlaisia naisia sietämään.
Ei niinkään prinsessasyndrooma vaivaa. Vähimmäisvaatimus on kuitenkin se, että miehen vaikutus elämääni on positiivinen. Eli elämä miehen kanssa on helpompaa ja parempaa kuin yksin. Tähän pääsisi sillä, että mies hoitaisi puolet yhteisistä asioista ja maksaisi puolet yhteisitä menoista. Ja lisäksi olisi luotettava kumppani ja hyvää seuraa. Omakohtaisten kokemuset ovat olleet tähän asti kaikkea muuta. Mies on vain lisännyt työn määrää sekä tullut kalliiksi. Lopulta yleensä paljastunut vielä epäluotettavaksikin, joten aika tyhjänpäiväisiä otuksia ovat.
kuten joku muukin sanoi, lähde Suomen ulkopuolelle etsimään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika juoksee. Aina kun joku alkaa puhumaan että on 35 vuotias tai sinne päin niin havahdun siihen että niinhän olen itsekin. Olen tosin ikäisessäni vaiheessa kaikin puolin, on vaimo, kaksi lasta ja talo. Vakituinen työkin, mutta muuten olen yhtä äimän Käkelä kuin tähänkin asti elämässäni. En varmasti koskaan lakkaa ihmettelemästä mihin vuodet menivät. Pysyvätköhän muut ihmiset tutkalla yhtä huonosti?
Jos haluat lapsen, sen voi hankkia yksin. Moni fiksu nainen pärjää oikein hienosti yksinhuoltajana.
Olin aikoinaan samassa tilanteessa kuin sinä paitsi pari vuotta vanhempi. Päätin lähteä yrittämään lasta ja sain sen. Meillä menee oikein hyvin. Jos joku fiksu mies tulee jossain vaiheessa vastaan, se voi tulla osaksi tätä meidän kuviota mutta en tarvitse ketään elättäjää enkä lapselleni isää.
Nyt kuule katse ulkomaille. Jos puhut englantia tai saksaa, tai edes ruotsia, niin sieltä löytyy fiksuja ja tervepäisiä miehiä.