yle: opettajien pitäisi huomata paremmin surulliset ja yksinäiset oppilaat

Opettajakin on vain ihminen. Ei opettajalla ole yliluonnollisia kykyjä poistaa surullisuutta ja yksinäisyyttä.

Minulla ei ollut kavereita kouluaikana joten voi kai sanoa, että olin yksinäinen. Ja pahin mahdollinen tilanne olisi ollut jos joku olisi siihen vielä kiinnittänyt ylimääräistä huomiota ja oikein alleviivannut, että minulla ei ole kavereita.

Totta kuin mikä. Syrjiminen ja yksin jättäminen on yksi kiusaamisen muoto.  Se voi jättää elinikäisen vaurion.

Minulle kävi näin. Minäkuvani sai pahan vaurion, josta en koskaan toipunut.

Jos olisin ollut siihen päälle vielä vihainen ja riittävän energinen, minusta olisi voinut tulla koulusurmaaja.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ollut kavereita kouluaikana joten voi kai sanoa, että olin yksinäinen. Ja pahin mahdollinen tilanne olisi ollut jos joku olisi siihen vielä kiinnittänyt ylimääräistä huomiota ja oikein alleviivannut, että minulla ei ole kavereita.

Samoin olen opettajana ajatellut. Tuskin kukaan murrosikäinen haluaa, että opettaja alkaa kiinnittää jotain erityistä huomiota varsinkaan luokkatilanteissa. Ei opettaja voi muuttua lapselle kaveriksi. Itse yritän toimia niin, että jos luokassa on joku ihan ulkopuolinen, jaan parit tai ryhmät valmiiksi ja muutenkin vältän aiheuttamasta oppilaalle kiusallisia tilanteita. 

Jos teineille aletaan pitää puheita, että ottakaa nyt tuo Mirkku mukaan, se voi vain pahentaa tilannetta. Asia voi olla erilainen alakoulussa, jossa yhdessä olo on enemmän ryhmäleikkejä. Teinit taas valitsevat itse samanhenkistä seuraa ja lähinnä rupattelevat koulussa.

Yksinäisille tarjotaan toisinaan kuraattorin apua tai kysellään, mikä on meininki. Urallani on ollut tapaus, jossa tällainen yksinäinen ja hänen vanhempansa jyrkästi kiistivät, että olisi ollut mitään ongelmaa. Kyseinen oppilas mielestäni ihan itse vetäytyi kaikesta. Kuraattori tai psykologi voisi auttaa oppilasta keksimään tapoja liittyä muihin. Aina ei suinkaan ole kyse siitä, että kiusattaisiin tai tahallaan syrjittäisiin.

Joka tapauksessa nämä tilanteet eivät ole sellaisia, että opettaja voisi ne voin vain helposti ratkaista.

No, mä kyllä viihdyn surullisena ja yksinäisenä mutta taidankin olla enemmänkin surumielinen, ja sosiaalisuuttakin on tosin sen verran ettei puhekyky unohdu, eli tarpeeksi. Mutta joillekin erityistuki on varmasti hyväksi, ihmiskohtaista.

Mun lasten koulussa ne, joiden kanssa muut eivät haluaisi olla, ovat itse saaneet sen ilkeilyllä aikaan. Sitten esittävät syrjittyä marttyyria. Kukaan ei ole sanonut, ettei porukkaan saa tulla, mutta kun he haluavat olla jonkun tietyn kaveri ja sitten roikutaan ja vaaditaan ja valehdellaan. Tämä kohdekaan ei saisi olla muitten kanssa. Vaikeita tilanteita.

Pienemmät luokat, ei opettajalla ole edes aikaa puuttua lasten asioihin.