Lue keskustelun säännöt.
Kuinka body positivity/kehopositiivisuus lihotti ja teki minut onnettomaksi
23.04.2018 |
1/2 Julkaisen tekstin kahdessa osassa, koska se on muuten liian pitkä.
Mutta ihan alkuun:
Kehopositiivisuusliikkeen taustalla oleva ajatus on oikea ja hyvä - kaikille kuuluu sama arvo ja sama kohtelu vartalon koosta, muodosta, terveydentilasta ym. riippumatta. Tästä olen samaa mieltä edelleen. Olen arvoiltani feministi, mutta kehopositiivisuus aiheutti minulle itselleni ongelmia.
Mutta itsensä hyväksyminen ja "itsesi rakastaminen sellaisena kuin olet" on ollut minulle tie lihomiseen.
Lyhyesti kerrottuna minulla on syömishäiriötaustaa ja historia jojolaihduttajana. Viimeisen jojoilu katkesi kolmisen vuotta sitten, kun lopetin kehopositiivisuuspuheen innoittamana dieettaamisen kokonaan. Koin ruokavalioni kovin rajoittavaksi ja ajattelin, että kun joka puolella puhutaan laihduttamisen lopettamisesta avaimena pysyvään painonhallintaan ja hyvään oloon, antaisin sille mahdollisuuden. Treenaaminenkin jäi siinä samalla ihan huomaamatta.
Pian olin 25 kiloa painavampi kuin aiemmin ja aiemmin timmi kehonkoostumukseni oli muuttunut pelkäksi makkaraksi. Häpesin itseäni, mutta koska uskoin siihen, että itseni hyväksymällä voisin paremmin, tein kaikkeni ollakseni onnellinen uudessa vartalossani. Söin liikaa enkä liikkunut, koska motivaatiota ei löytynyt. Olinhan hyvä sellaisena kuin olin ja laihduttaminen on kaiken lisäksi haitallista ja hyödytöntä.
Tässä vaiheessa koin painetta kahdesta eri suunnasta: sen lisäksi, että olin reilusti ylipainoinen (BMI korkeimmillaan 33) ja tiesin, että minun pitäisi laihtua, koin myös painetta hyväksyä itseni lihavana ja nauttia kehostani. Todellisuudessa painon mukana elämääni oli tullut kaikenlaista kremppaa virtsankarkailusta erilaisiin kiputiloihin. Veriarvotkin olivat huonot. Sopivia vaatteita oli vaikea löytää ja liikkuminen alkoi käydä vaikeaksi.
Kaiken lisäksi näytin rumalta. Tulipahan sanottua. En pystynyt näkemään kauneutta vartalossani; makkaroissa ja raskausarvissa, kaksoisleuassani, roikkuvassa takapuolessa ja pulleissa rinnoissa. Kaipasin valtavasti takaisin aikaan, jolloin olin n. 30 kiloa kevyempi ja tiukassa kunnossa salitreenin sekä juoksun ansiosta. Olin suoraan sanottuna onneton, mutta halusin uskoa, että voisin olla onnellinen ja tyytyväinen itseeni ylipainoisena.
Tämä ristiriita sai minut lopulta syömään ja lihomaan entistä enemmän. Koin syyllisyyttä painostani mutta myös siitä, etten osannut hyväksyä itseäni. Mietin laihduttamista mutta samalla uskoin, että minun pitäisi tehdä pysyvä elämäntapamuutos ja laihduttaa lempeästi sekä hitaasti, mikä ei motivoinut minua aloittamaan.
Kommentit (32)
Kehopositiivisuus vaatii kyllä osakseen myös terveen itsekriittisyyden. Esim. itselläni paino kohosi niin, että olin mitoissa 165cm ja 66kg. Se alkaa olla jo oikeasti ylipainon raja minulla. Eli silloin on vaan hyväksyttävä se tosiasia, että nyt on oikeasti pudotettavaa.
Paino putosikin niin, että nyt paino heittelee 61 -63 kg väliä. Yberhoikkaa minusta ei saa ilman raskaita kitudieettejä, joten keskityn pysymään normaalipainossa. Ne kitudieetitkin kun tuppaavat olemaan se tie lihoamiseen, kun kuurin loputtua ahmitaan kaksi käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Rohkea tunnustus. Voin kuvitella, että näistä asioista ei liikkeen sisällä tai feministiyhteisöissä juuri puhuta. Tsemppiä jatkoon!
Ei ole tarvinnut lihottaa itseäni, kun minulla jo BMI 25-26 vaikuttaa terveyteen. Saan selluliitista tulehdusta, kutinaa ja ihottumaa! Ruokavalioni on pakko pitää rajoitettuna, koska oireet sopimattomasta syömisestä ovat sitä luokkaa, että ei tee mieli kärsiä.
Tämä on erittäin kätevää. Mies ostaa kaupasta herkkuja, joita en voi syödä. Muuten himottaisi, mutta oireiden takia ei. En laihduta. Liikunnan lisääminen terveyttä ylläpitäväksi parantaa myös vointiani. Teen ruokani itse aloittaen raaka-aineista, ostan vain harvoja valmiita tuotteita ja voin paremmin. Harvoihin makeisiin, suolaisiin ja rasvaisiin herkkuihin, joita saan valmiina, onneksi kyllästyn.
Ei feminismi liity sinun minäkuvaasi,jonka kanssa sinulla on ollut ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan oma ongelmasi. Olet itse määritellyt kehopositiivisuuden itsellesi noin. Kehopositiivisuudessa on paljon mukana myös urheilijatyyppejä ja normaalipainoisia, ei se ole vain lihavien juttu. Ei ole mitään syytä miksi lihavan pitäisi tuntea samoin kuin sinä tunsit lihavana. En usko, että ongelmasi johtui painostasi. Et vaan pysty hyväksymään itseäsi sellainen kuin olet millainen tahansa olet. Määrittelet itsesi tiettyjen kriteereiden kautta ja kun täytät ne niin tunnet tyytyväisyyttä. Idea on henkinen: Hyväksyä itsensä ihan minkälaisena vaan.
Kehopositiivisuus = hoikilta vaaleilta naisilta pääsy kielletty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Ymmärsit kehopositiivisuuden täysin väärin: se ei ole kehoitus syödä liikaa
2) Et selvästikään ole parantunut syömishäiriöstäsi
Itselläni ei ole syömishäiriötä, joten pystyn nauttimaan terveestä kehostani positiivisesti. Ikävää, että sinä et voi hyväksyä itseäsi.
BMI 33, ylikilot tulivat paljon ennenkuin koko kehopositiivisuus-sanaa oli keksitty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Ei ole.
Naiset saavat lihav...muodokkaita, se on kehopositiivista.
Miesten sen sijaan pitää olla hoikkia ja lihaksikkaita. Jos et usko niin etsi yksikin miestenvaatemainos, missä olisi muitakin kuin adoniksia. Missään mainoksessa ei ole miestä, joka edustaisi ns. normaalia miesvartaloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Ei ole.
Naiset saavat lihav...muodokkaita, se on kehopositiivista.
Miesten sen sijaan pitää olla hoikkia ja lihaksikkaita. Jos et usko niin etsi yksikin miestenvaatemainos, missä olisi muitakin kuin adoniksia. Missään mainoksessa ei ole miestä, joka edustaisi ns. normaalia miesvartaloa.
Onhan. Esim mynthon mainos, jossa lihava mies on taas se hauska mies...
Lihavilla miehillä on myös omia ohjelmia. On burgerimiestä ja lihavia juontajia ja koomikoita. Naisilta ei ikinä sallittaisi samaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Ei ole.
Naiset saavat lihav...muodokkaita, se on kehopositiivista.
Miesten sen sijaan pitää olla hoikkia ja lihaksikkaita. Jos et usko niin etsi yksikin miestenvaatemainos, missä olisi muitakin kuin adoniksia. Missään mainoksessa ei ole miestä, joka edustaisi ns. normaalia miesvartaloa.Onhan. Esim mynthon mainos, jossa lihava mies on taas se hauska mies...
Lihavilla miehillä on myös omia ohjelmia. On burgerimiestä ja lihavia juontajia ja koomikoita. Naisilta ei ikinä sallittaisi samaa...
Vaatemainoksissakin kehutaan, miten xxxxl vaatteita on "tosimiehille" jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Ei ole.
Naiset saavat lihav...muodokkaita, se on kehopositiivista.
Miesten sen sijaan pitää olla hoikkia ja lihaksikkaita. Jos et usko niin etsi yksikin miestenvaatemainos, missä olisi muitakin kuin adoniksia. Missään mainoksessa ei ole miestä, joka edustaisi ns. normaalia miesvartaloa.Onhan. Esim mynthon mainos, jossa lihava mies on taas se hauska mies...
Lihavilla miehillä on myös omia ohjelmia. On burgerimiestä ja lihavia juontajia ja koomikoita. Naisilta ei ikinä sallittaisi samaa...
Mitä vaatteita Mynthon valmistaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Ei ole.
Naiset saavat lihav...muodokkaita, se on kehopositiivista.
Miesten sen sijaan pitää olla hoikkia ja lihaksikkaita. Jos et usko niin etsi yksikin miestenvaatemainos, missä olisi muitakin kuin adoniksia. Missään mainoksessa ei ole miestä, joka edustaisi ns. normaalia miesvartaloa.Onhan. Esim mynthon mainos, jossa lihava mies on taas se hauska mies...
Lihavilla miehillä on myös omia ohjelmia. On burgerimiestä ja lihavia juontajia ja koomikoita. Naisilta ei ikinä sallittaisi samaa...Mitä vaatteita Mynthon valmistaa?
Puhuit ensin vaatemainoksista, sitten mainoksista yleisesti. Nillittämisesi ei poista sitä faktaa, että lihavia miehiä on ruutu pullollaan.
Nykyinen kehopositiivisuus meni mönkään siinä vaiheessa kun ylipainosta tuli terveellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kehopositiivisuus mehiäkin varten? Onko reilusti ylipainoinen mies seksikäs? En ole nyt ainakaan vielä nähnyt alusvaate/ iimahousumainoksissa lihavia miehiä. Naisia on kyllä, asiastahan puhutaan paljon.
Ei ole.
Naiset saavat lihav...muodokkaita, se on kehopositiivista.
Miesten sen sijaan pitää olla hoikkia ja lihaksikkaita. Jos et usko niin etsi yksikin miestenvaatemainos, missä olisi muitakin kuin adoniksia. Missään mainoksessa ei ole miestä, joka edustaisi ns. normaalia miesvartaloa.Onhan. Esim mynthon mainos, jossa lihava mies on taas se hauska mies...
Lihavilla miehillä on myös omia ohjelmia. On burgerimiestä ja lihavia juontajia ja koomikoita. Naisilta ei ikinä sallittaisi samaa...
Oprah on koko tv-historian menestyinein, vaikutusvaltaisin ja rikkain nainen.
Oprah on lihava juontaja.
Talvella telkkarissa pyöri Prisman mainos, missä mainostettiin miesten vaatteissa isoja kokoja. Mallit olivat samaa sarjaa vaatteiden kanssa. Samoin muistan yhden mainoksen, missä oli miehiä parikymppisestä kuusikymppiseen ja monta eri vartalomallia siinä oli. Sitä en muista, mitä mainostettiin.
Itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on on ihan tervettä. Jokaisessa on jotain vikaa, mitä voi murehtia eikä sen tarvitse olla ylipaino. Olin itse nuorena hoikka, mutta silti minulla oli reidessä pullottava suonikohju. En mennyt vuosiin uimarannalle, kun häpesin sitä yhtä ainokaista suonikohjua niin paljon. Nyt harmittaa, miten turhaa se oli.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ihan oma ongelmasi. Olet itse määritellyt kehopositiivisuuden itsellesi noin. Kehopositiivisuudessa on paljon mukana myös urheilijatyyppejä ja normaalipainoisia, ei se ole vain lihavien juttu. Ei ole mitään syytä miksi lihavan pitäisi tuntea samoin kuin sinä tunsit lihavana. En usko, että ongelmasi johtui painostasi. Et vaan pysty hyväksymään itseäsi sellainen kuin olet millainen tahansa olet. Määrittelet itsesi tiettyjen kriteereiden kautta ja kun täytät ne niin tunnet tyytyväisyyttä. Idea on henkinen: Hyväksyä itsensä ihan minkälaisena vaan.
Entä, jos ei pysty hyväksymään itseään?
2/2 Ratkaisu tilanteeseen tuli hieman yllättäen kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja tämän jälkeen olen saanut puolet keräämästäni painosta karistettua muutamassa kuukaudessa sekä liikunnan takaisin elämääni.
Ymmärsin, että minun ei tarvitse hyväksyä ylipainoani. Koska olin perusterve pienistä vaivoista huolimatta, minulla ei ollut mitään estettä laihduttamiselle - vielä, koska mm. diabetes ja kilpirauhasen vajaatoiminta koputtelivat jo ovella. Laihduttaminen ja treenaaminen oli tehnyt minut ennenkin onnelliseksi ja tyytyväiseksi kehooni - paino oli aiemmin saattanut nousta stressaavan elämänvaiheen takia, mutta olin yleensä saanut itseni takaisin kuntoon. Minun ei oikeasti tarvitse hyssytellä ylipainoani vain sen takia, että olen joskus kärsinyt syömishäiriöstä. Jos laihduttamisesta tulisi jossain vaiheessa ongelma, se pitäisi hoitaa sitten.
Hyväksyin myös sen, etten koskaan tulisi tuntemaan itseäni seksikkääksi ja hyvännäköiseksi ylipainoisena. Tämän ymmärtäminen oli minulle - feministille - kova paikka, koska minulle muiden ihmisten painolla ei ole merkitystä. En vaan kokenut itseäni viehättäväksi ylipainoisena ja onnettomana.
Lisäksi hyväksyin senkin, että on ihan ok laihduttaa sen takia, että näyttäisin taas hyvältä. En ollut motivoitunut laihduttamaan terveyssyistä enkä edes painon mukana päätänsä nostaneen masennuksen takia, mutta kun hyväksyin sen, että saan haluta laihtua näyttääkseni paremmalta ja mahtuakseni taas vaatteisiin, joista pidän, palaset loksahtivat paikalleen elämässäni. Tämä oli suurin yksittäinen oivallus, joka sai minut aloittamaan laihduttamisen ja onnistumaan siinä.
Edelleen tämän miettiminen sattuu, koska haluaisin olla mukana sortavien kauneusihanteiden murtamisessa. Silti olen onnellisempi nyt kuin yrittäessäni hyväksyä itseni aiemmin. Ehkä minulla on huono itsetunto ja olen kapitalistisen patriarkaatin uhri tai jotain, mutta toisaalta pidän (myös feministisestä kulmasta) tärkeänä sitäkin, että ihminen saa olla juuri niin pinnallinen kuin on eikä ole väärin panostaa ulkonäköönsä. Tämä koskee myös minua itseäni.