Entä jos ystävä ei auta vaikeuksissa? Onko hän silti ystävä?

Totesin, että hädän hetkellä olen yksin. Mitä pitäisi ajatella? Jos ei saa tukea, kun sitä tarvitsee, voiko enää puhua ystävyydestä? Toisaalta hoivasuhde ei ole ystävyyttä.

Millaisia kokemuksia teillä on ystävyydestä kriiseissä?