ICSI viikolla 21
Hei vaan!
Olen seurauillut tätä palstaa aika pitkään, mutta ensimmäsitä kertaa kirjoitan tänne itse.
Tuossa aiemmin oli pino, jossa ICSI on viikolla 20, mutta onko kellään hoidot samoissa aikatauluissa meidän kanssamme? Jos ei, niin taidan tuppautua tuohon viikon 20 pinoon : )
Olen 28 v. ja mieheni 30v. . Meillä on alkamassa ensimmäiset lapsettomuushoidot ja sumuttelu alkaa minulla siis ensi viikolla (vko 17). Meillä on lapsihaaveita ollut nyt 2 vuotta ja viime syksynä mentiin sitten tutkimuksiin. Syynä lapsettomuuteen on miheni siitiöiden huono laatu/ rakennevika ja ainut hoitokeino siis ICSI.
Jännittää kyllä, että meneekö sitä ihan sekaisin noista sumutteista, kun olen niin superherkkä kaikelle hormoonivaihtelulle. Parina seuraavana viikkona sen sitten varmaan näkee ja tuntee nahoissaa. 0 ultra on sitten 10.5. ja punktio ja siirto viikolla 21.
Tässpä hiukan meidän tilanteesta. Toivottavasti löytyy kanssasisaria, joilla sama aikataulu.
Kommentit (42)
Huomenna olisi paluu arkeen, työt kutsuvat, jospa töissä ei olisi kovin kiire.
Jatkamme hoitoja julkisella puolella, tosin riippuu heidän aikatauluistaan, tarvittaessa menemme yksityiselle ja onhan meillä yksityisellä 2 pakkasessakin. Koitamme olla toiveikkaita ja jaksaa vielä yrittää, alkiossa jos vika on niin josko se joskus onnistuisi. Selittämättömät lapsettomuudet on siitä pahoja kun vikaa ei tosiaan tiedetä, vaikea vain arvailla.
Älä pelkää, kyllä kaikki on hyvin, toivotaan että loppuun asti.
Tosi ikävää kuulla, että nega tuli jälleen! Minä niiiiiin kovasti toivoin, että teillä onnistaisi! On se elämä niin epäreilua! Miksi se maailman luonnollisin asia on toisille niin vaikeaa?! Oletteko tehneet jatkosuunnitelmia vai ovatko vielä auki? Toivon todella, että se pikkukäärö löytää vielä teidänkin käsivarsille!
Minusta tuntuu edelleen ihan käsittämättömältä, että meillä tosiaan onnistui tämä ensimmäinen kerta. Nyt sitten plekään, että eihän se siellä masussa kestä, kun tuntuu, että kaikilla lähipiirissä on tullut ainakin yksi keskenmeno. Tai sitten ajattelen, että se on se paljon puhuttu kemiallinen raskaus ja ei siellä minun sisälläni ketään asu... Kaipa se todellisuus valkenee, kun ensimmäinen ultra on ohi.
Toivon teille ihan hirmuisesti voimia ja jaksamista!!!!!!!!!!