En pidä kummipojastamme

Onko kyseessä sinun ystäväsi tai sukulaisesi lapsi? Vai miehen?

Ystävän lapsi kyseessä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ystävän lapsi kyseessä.

Ap

Tarkennetaas. Onko tämä ystävä tullut alunperin elämäänne miehen kautta vai sinun?

Yhteys vaan mahdollisimman minimiin...

Oma ystäväni ihmettelee ja harmittelee, kun ei enää nähdä niin usein. Ei ole sydäntä kertos tämän johtuvan hänen lapsistaan. Muuten hyvä ystävä, mutta kasvattajana ei sitten niin hyvä olekaan.

Rajoja ei kunnolla ole, ja meno vaan pahenee vuosi vuodelta. Kun viimeksi uskaltauduin käymään, sain ohimennen nyrkistä hänen eskari-ikäiseltä pojaltaan. Sanoin tietty heti lapselle, ettei saa lyödä, mutta tämä vain nauroi ja juoksi pois.

Kaveri oli kuin olisi huomannut tilannetta, kai se sitten heillä on niin normaalia..

Eloweena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävän lapsi kyseessä.

Ap

Tarkennetaas. Onko tämä ystävä tullut alunperin elämäänne miehen kautta vai sinun?

Onko tällä seikalla joku tärkeäkin merkitys? 

Ei ap, mutta uteliaisuus heräsi 

Mun miesystävllä on kummilapsi. Tutustuin tähän pilttiin pari vuotta sitten lapsen ollessa 5-vuotias ja rakastuin heti. Ihana tyttö! Mutta nyt näiden parin vuoden aikana olen huomannut, että kun on tullut ikää, on tullut taito pyörittää huushollia. Tai siis, huusholleja. Äiti ja isä ovat eronneet, kumpikin meidän kavereita kuitenkin. Kun sinne mennään, tyttö tekee kaiken mahdolllisen: Avaa oven, toivottaa tervetulleeksi, vie jääkaapille, ja jos äiti tulee väliin, niin huutaa:"Mene pois!" Aluksihan tuo oli ihan söpöä, mutta kun joka kerta. Ja sitten kun yritetään istua keittiössä kahvilla ja puhua aikuisten asioita, niin tyttö on koko ajan joko mun tai miehen kaulassa. Pari kertaa annoin periksi silloin, kun lapsi oli pienempi ja kävin katsomassa leluja yms. Tuolloin lapsen äiti sanoin:"Onpa ihana, kun joku jaksaa olla tuon kanssa!" No, siitä lähtien on tuntunut siltä, että aina, kun mennään kylään, tää pienimmäinen on jotenkin mun vastuulla ja kaverina. Ei siinä, ihana tyttöhän hän on. Mutta ärsyttää (varsinkin äidin) asenne, että huhhuh, nyt ei mun tarvii puuttua mihinkään.

Meinaan viimeksikin synttäreillä neiti keksi alkaa nakella pehmoleluilla kaikkia aikuisia. Muita nauratti, mua ei. Kun oikein räkätti:"Nyt saatte kuonoon!" Yritin sanoa asiasta ja torua lasta hieman, mutta lapsen äiti nappasi tytön, katsoi mua rumasti ja ilmoitti, että nyt on kakkua ja karkkia. Sitähän se tuo tilanne tarvitsikin.. Helppo sanoa, kun ei ole vielä omia, mutta joka ikinen kerta, kun mennään käymään, nähdään tuo kaaos.

Vierailija kirjoitti:

Kummipoika on 6v. Näemme häntä harvoin. Sen kerran kun näemme, poika pyörittää pillinsä mukaan koko porukkaa, niin vanhempiaan kuin meitäkin ja lastamme, joka on muutaman vuoden vanhempi. Kaikwn pitäisi mennä kummipojan tahdon ja pillin mukaan. Jos ei mene, alkaa kielimimen, kuinka "tuo ei tee niin ja näin". Vanhemmat hymyilevät pää kallellaan pojan kielimiselle, kun "se on nyt tuollainen oikeidenmukainen ja poliisi". Eivät kiellä, että nyt loppuu tuo. Muiden lasten pitäisi huomioida vain heidän lastaan ja "ottaa huomioon pienempi". Mielestäni huomioonottaminen ei ole sitä, että muut lapset antavat kummipojalle kaiken periksi. Vanhemmat haukkuvat sitten selän takana niitä naapuruston lapsia, ketkä eivät ole paikalla ja heidän vanhempiaan, joka tilanteessa syy on aina muissa, kun heidän lapsensa joutuu muiden kiusattavaksi ja tönittäväksi heidän kotipihassankin naapurin pojan toimesta, mutta tämä kummipoika ei koskaan ole syyllinen, vaikka käyttäytyisi miten tahansa.

Nyt loppui yhteydenpito heihin.

On totta, että meistä itse kukin saisi käyttäytyä ja toimia asiallisesti. Mutta hei oikeasti; ottaako sinua nyt enempi päähän kummilapsesi vai hänen vanhempansa?  - Jos 6 vuotias toimii kuvaamallasi tavalla, niin hän tarvitsee kiireesti aikuista tai vanhempaa, joka osoittaisi hänelle, kuinka tulisi toimia. - Sillä, että lapsi on aikanaan kastettu ja sinulle on suotu luottamusrooli olla lapsen kummina on aika vähän tekemistä sen kanssa, miten lapsi käyttäytyy; vai odottavatko vanhemmat, että sinä saapuisit pelastavana enkilinä paikalle ja osoittaisit ja näyttäsit lapselle, kuinka hänen tulee käyttäytyä ja toimia.  

Olin kummipojan synttäreillä ja hänellä on kaksi pienempää veljeä. En tuo lahjaa kaikille kolmelle pojalle vaan kummipojalle synttärilahjan. Vanhemmat ovat toivoneet, että kaikille tuotaisiin jotain ettei tulisi riitaa. No jaa, riidelkööt minun puolestani. Kummipoika on jo 12 vuotta niin aika vähän häntä haittaa nuorempien raivarit ainakaan fyysisesti. Jos vanhemmat eivät osaa käsitellä tilannetta niin en minä aio tehdä koukeroita, että olisi kaikilla "synttärit" ja mukavaa.

Nelivuotias päätti sitten raivota kunnolla ja tuli karjumaan ja itkemään sohvan viereen kun kummipoika avaa lahjaansa. Pienempi tuijotti tilannetta sivummalla. Kummipoika sanoi minulle, että ei siitä kannata välittää, se huutaa aina. Ei sitten kiinnitetty mitään huomiota raivoavaan poikaan, joka veti kierrokset huippuun. Nelivuotias alkoi heittelemään meitä leluilla, lyömään käsillä ja huusi kovempaa. Äitinsä hyssytteli mutta ei tullut hakemaan nelivuotiasta pois. Nousin ylös, pyysin kummipoikaa mukaan ja sanoin, että varmaan parempi, että rauhoittelette pienemmän ja me lähdetään kummipojan kanssa ajelulle. Nelivuotiaalla meni kuppi nurin totaalisesti, hän heittäytyi maahan ja huusi autoon, autoon, autoon.

Kun hän tuli eteiseen huutamaan meidän perään niin sanoin nelivuotiaalla, että sinä et tule meidän mukaan nyt ja lähdettiin. En jaksa alkaa toisten lapsia kasvattamaan.

Vierailija kirjoitti:

Eloweena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävän lapsi kyseessä.

Ap

Tarkennetaas. Onko tämä ystävä tullut alunperin elämäänne miehen kautta vai sinun?

Onko tällä seikalla joku tärkeäkin merkitys? 

Ei ap, mutta uteliaisuus heräsi 

Yleensä tällä palstalla nainen heittää miehen ystävän/sukulaisen tuolla tyylin romukoppaan. Me emme ole enää missään tekemisissä, me olemme päättäneet.... todellisuudessa naisella mennyt herneenpalot otsaonteloon asti.

Vierailija kirjoitti:

Eloweena kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävän lapsi kyseessä.

Ap

Tarkennetaas. Onko tämä ystävä tullut alunperin elämäänne miehen kautta vai sinun?

Onko tällä seikalla joku tärkeäkin merkitys? 

Ei ap, mutta uteliaisuus heräsi 

Kummilapsi minun ystävän lapsi, ei miehen ystävän lapsi, joten ei ole kyse siitä, että olisin kateellinen miehen sukulaisille/ystäville. Olen tuntenut tämän lapsen äidin 30 vuotta.

Ap

Jos lapsen äiti on hyvä ystäväsi, niin kai voitte keskustella asiasta? En tarkoita että pitäisi ruveta mestaroimaan

vaan tyyliin "minusta tuntuu pahalta kun..." Kummin tehtäviinhän kuuluu tukea vanhermpia lasten kasvatuksessa, ja kyllä nämä tuntuvat tukea tarvitsevan.