Miksi et kutsu koskaan ketään kylään, mutta mielelläsi käyt muilla kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovin itsekkäästi ajateltu, että ei tarvitse siivota, kun menee muille tai ei tarvitse huolehtia tarjoiluista, kun syö muiden ruokia? Miksi kaadatte vastuuta ystävyyssuhteiden ylläpidosta toisten niskaan?

Mä oletan, että jos joku ehdottomasti haluaa kutsua kotiinsa, hän todellakin haluaa kutsua kotiinsa. Tapaan ystäviäni mieluiten kahviloissa ja ravintoloissa, koska silloin kenenkään ei tarvitse järjestellä yhtään mitään ja tapaaminen kestää juuri niin pitkään kuin kumpikin haluaa. 

Jos kuvioissa on useampia lapsia, ravintolatapaamiset on hankalia. Minulla on kolme ja kälylläni kaksi. Jos haluan, että serkukset tapaavat, kutsun hänet meille, en ravintolaan.

Ap.

Miten lapsesi käyttäytyvät kyläpaikassa? Minkä ikäisiä lapsia? Onko kälysi koti sisustettu siten, että sinun lapsiasi joutuu jatkuvasti kieltämään? Vahditko omia lapsiasi herkeämättä vai jätätkö sen kyläpaikan emännän tehtäväksi? Tai tuleeko kälysi teille siksi, että sinä vahdit hänen lapsiaan?

Mulla on yksi ystävä, jonka aikoinaan kutsuin oikein mielelläni kylään. Hänen lapsensa ei koskenut mihinkään ilman lupaa. Sitten oli taas toinen kaveri, jolla kolme rasavilliä ja ennen heidän vierailuaan mun piti siirtää kaikki vähänkin arvokas tai helposti rikkoutuva niin ylös, että lapset eivät ylettyneet niihin. 

Lapseni ovat 16-, 15- ja 12-vuotiaita. Kälyni lapset 12- ja 9-vuotiaita. Olemme viettäneet kaikkina jouluina ja pääsiäisinä aikoja meillä, lasteni synttäreitä meillä ( kummisuhteita ristiin) emmekä koskaan juhlapyhiä heillä ja lastensa synttäreitäkin kaksi kertaa näiden vuosien aikana. Olemme viimeksi saaneet kutsun heille kolme vuotta sitten kesällä. Käymme molemmat äidit töissä jne. En ole typerä, joka ei ymmärtäisi, jos kutsumattomuudelle on joku oikea syy. Kun en sellaista oikeasti keksi, halusin näkökulmaani avartavia kommentteja, mutta nämä nyt näyttävät tukevan ajatustani itsekkyydestä ja laiskuudesta. Lapset viihtyvät hyvin yhdessä ja käly istuu meillä mielellään pitkiäkin aikoja. Minäkin vsin haluaisin joskus, että en aina olisi se organisaattori.

Ap.

Ehkä olet niin täydellinen emäntä, että toinen litistyy jo ajatuksesta, että joutuisi piirtämään rahoittaakseen saman.

Ystäväni, jonka olen tuntenut yli 18 vuotta, on kutsunut minut kerran kotiinsa näiden vuosien aikana. Itse hän sanoo, että haluaa nähdä muualla kuin kotonaan. Meillä tai kaupungilla. Meille voi aina tulla. Olen jo lopettanut stressaamisen siitä, onko meillä tarpeeksi siistiä vai ei. Joskus on, joskus ei. Ystävyy ja kahvihetki on tärkeämpää kuin ulkoiset puitteet.