Miksi et kutsu koskaan ketään kylään, mutta mielelläsi käyt muilla kylässä?

Vierailija kirjoitti:

Josko saisin selityksen, miksi kälyni käyttäytyy näin, sillä en ymmärrä tätä. Rahaa on, tilaa on, kaunis koti on.

Tämä on hyvä kysymys! Itse kuulun noihin, joka harvoin kutsuu ketään kylään. Tapaan kyllä ystäviä mielelläni, mutta toisten kylään kutsuminen tuntuu todella suurelta urakalta. Syynä on se, että minulla on mies, joka ei yleensä osallistu mihinkään valmisteluihin. Kun lapset olivat pieniä, siivosin ensin siinä lasten hoidon ohella, sitten yritin valmistella tarjottavat ja kaiken aivan yksin. Mies saattoi jopa lähteä ”pois tieltä”.

Kun sitten katsoin tuttavaparien toimintaa, miten siellä mies laitteli tarjottavaa, grillaili kaloja jne, koin todella suurta kateutta.

Omat juttuni tuntuivat todella vaatimattomilta. Myös kotiani häpesin, emme hankkineet sinne mitään kivaa, kun mies piti sitä täysin turhana.

Nyt kun lapset ovat jo isoja, kutsumme harvoin kotiimme ketään, ihan lähiperhettä lukuunottamatta. Tapaan omia ystäviäni kahviloissa, yhteisiä ystäviä ei olekaan.

Onko ap nämä tuttusi sellaisia, joissa mies ei osallistu tai sitten mies ei halua kotiinsa vieraita?

Kertoo itsekkyydestä. Ettei vain tarvi nähdä vaivaa ystävien eteen. Mahdollisimman helpolla ja vähin varoin suoritetaan ihmissuhteetkin.

Meillä myös syynä miehen osallistumattomuus. Käly on valitellut selän takana että ei kutsuta heitä. Itse en arkirumban keskellä jaksa huolehtia miehenkin puolen sukulaisten kutsumisesta. On itselläkin sairas isä siellä, rakas täti ja serkku tuolla, lasten harrastus täällä ja töitä myös viikonloppuina. En vain jaksa olla aktiivinen miehen sukua kohtaan. Varsinkin kun kaikki valmistelu jää mulle.

Kirjoittajalla 23 hyvä pointti. Onko ap kälysi siis miehesi sisko vai veljesi vaimo? Eli kumman sukulaisesta on kyse? 

Meidän talo oli aikoinaan sellainen kaikkien tuttavien olohuone jossa piipahdettiin hetken mielijohteesta ja ilman ennakkovaroitusta. Ei se haitannut minua kun olen kasvanut isossa perheessä ja tottunut että ihmisiä on aina ympärillä.

Harvoin itse saimme kyläkutsuja ja tunnelma yleensä oli hirveän jäykkää ja muodollista, mitä ihmettelen vieläkin. Lasten myötä alkoi meillä käynnit harventua ja kylään ei kutsuttu enää kenellekkään. Ja eivät ole lapseni käytöshäiriöisiä tai kovaäänisiä.

Ehkä syynä on se oma käytökseni kun tarjosin useimmiten vain kaupan pullaa ja en omistanut muita astioita kuin halpoja kuppeja ja kippoja. Sisustuskin on mitä sattuu enkä ymmärrä mitään merkkituotteista niin alkoi varmasti tasoero välillämme korostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Josko saisin selityksen, miksi kälyni käyttäytyy näin, sillä en ymmärrä tätä. Rahaa on, tilaa on, kaunis koti on.

Tämä on hyvä kysymys! Itse kuulun noihin, joka harvoin kutsuu ketään kylään. Tapaan kyllä ystäviä mielelläni, mutta toisten kylään kutsuminen tuntuu todella suurelta urakalta. Syynä on se, että minulla on mies, joka ei yleensä osallistu mihinkään valmisteluihin. Kun lapset olivat pieniä, siivosin ensin siinä lasten hoidon ohella, sitten yritin valmistella tarjottavat ja kaiken aivan yksin. Mies saattoi jopa lähteä ”pois tieltä”.

Kun sitten katsoin tuttavaparien toimintaa, miten siellä mies laitteli tarjottavaa, grillaili kaloja jne, koin todella suurta kateutta.

Omat juttuni tuntuivat todella vaatimattomilta. Myös kotiani häpesin, emme hankkineet sinne mitään kivaa, kun mies piti sitä täysin turhana.

Nyt kun lapset ovat jo isoja, kutsumme harvoin kotiimme ketään, ihan lähiperhettä lukuunottamatta. Tapaan omia ystäviäni kahviloissa, yhteisiä ystäviä ei olekaan.

Onko ap nämä tuttusi sellaisia, joissa mies ei osallistu tai sitten mies ei halua kotiinsa vieraita?

Tämäkin on tuttua. Meilläkin mies lähti aina pois alta ja lastenjuhlissakin tuli aina viitisen minuuttia ennen vieraita paikalle hymistelemään kuinka voisimme järjestää useamminkin tällaisia, kun koti on siisti, ruoat ovat valmiina ja kaikki tiptop. Nyt edessä on lapsen rippijuhlat ja olen viisastunut niin paljon, että tilaan sapuskat muualta ja lähinnä keittelen "vain" kahvit, siivoan ja huolehdin kaikesta. Miehen mielestä tuo on siis vain, sillä tuollaiset jututhan nyt tekee vaikka toisella kädellä!

Vierailija kirjoitti:

Kertoo itsekkyydestä. Ettei vain tarvi nähdä vaivaa ystävien eteen. Mahdollisimman helpolla ja vähin varoin suoritetaan ihmissuhteetkin.

Plääh, älä jaksa, olet tylsimys.

Minä olen myös viimeisen vuoden aikana luopunut kutsumisesta/tapaamisten ehdottamisesta. Huomasin, että minä olen aina se aloitteellinen näissä. Kaikilla tuntuu olevan kivaa, mutta jos muita ei kiinnosta yhtään nähdä vaivaa minua tavatakseen niin antaa olla. Surullista, mutta kaikenlaiset tapaamiset on vähentyneet hurjasti. Aina puhuvat, että pitäisi nähdä jne, mutta eivät sitten laita tikkua ristiin oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Kertoo itsekkyydestä. Ettei vain tarvi nähdä vaivaa ystävien eteen. Mahdollisimman helpolla ja vähin varoin suoritetaan ihmissuhteetkin.

En ole samaa mieltä. Taustalla voi olla pariskunnan ristiriidat, mitkä tulevat esille kotona, juurikin tuo miehen osallistumattomuus voi kiristää välejä. Tavallinen arki töineen ja lasten harrastuksineen on niin raskasta, että mihinkään ylimääräiseen ei jää aikaa, jos kaikki jää toisen vastuulle.

Mun introversioni on sitä luokkaa, että kotini on linnani ja soisin linnani ympärille vallihaudan. Lapsia on siksikin vain yksi. Näen ystävääni jolla on meluisat pienet lapset mieluiten jossain riennossa. Viime kesänä oltiin porukalla Korkeasaaressa, siellä viihtyi pikkumarakattien lisäksi meidän 16-v jörrikkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Josko saisin selityksen, miksi kälyni käyttäytyy näin, sillä en ymmärrä tätä. Rahaa on, tilaa on, kaunis koti on.

Tämä on hyvä kysymys! Itse kuulun noihin, joka harvoin kutsuu ketään kylään. Tapaan kyllä ystäviä mielelläni, mutta toisten kylään kutsuminen tuntuu todella suurelta urakalta. Syynä on se, että minulla on mies, joka ei yleensä osallistu mihinkään valmisteluihin. Kun lapset olivat pieniä, siivosin ensin siinä lasten hoidon ohella, sitten yritin valmistella tarjottavat ja kaiken aivan yksin. Mies saattoi jopa lähteä ”pois tieltä”.

Kun sitten katsoin tuttavaparien toimintaa, miten siellä mies laitteli tarjottavaa, grillaili kaloja jne, koin todella suurta kateutta.

Omat juttuni tuntuivat todella vaatimattomilta. Myös kotiani häpesin, emme hankkineet sinne mitään kivaa, kun mies piti sitä täysin turhana.

Nyt kun lapset ovat jo isoja, kutsumme harvoin kotiimme ketään, ihan lähiperhettä lukuunottamatta. Tapaan omia ystäviäni kahviloissa, yhteisiä ystäviä ei olekaan.

Onko ap nämä tuttusi sellaisia, joissa mies ei osallistu tai sitten mies ei halua kotiinsa vieraita?

Tämäkin on tuttua. Meilläkin mies lähti aina pois alta ja lastenjuhlissakin tuli aina viitisen minuuttia ennen vieraita paikalle hymistelemään kuinka voisimme järjestää useamminkin tällaisia, kun koti on siisti, ruoat ovat valmiina ja kaikki tiptop. Nyt edessä on lapsen rippijuhlat ja olen viisastunut niin paljon, että tilaan sapuskat muualta ja lähinnä keittelen "vain" kahvit, siivoan ja huolehdin kaikesta. Miehen mielestä tuo on siis vain, sillä tuollaiset jututhan nyt tekee vaikka toisella kädellä!

On kuin olisin itse tuon kirjoittanut. Muistan kun nuorena avioparina kävimme kyläilemässä ja se olikin mukavaa. Lasten syntymiseen myötä kaikilla elämä on muuttunut kiireiseksi ja tapaamiset ovat jääneet. Itse en enää jaksa järjestellä muun puuhan ohella ylimääräistä, kun kaikki valmistelut jäävät minulle.

Ehkä sitä myös katsoo tätä kotiaan, mikä näyttää nuhjuiselta.

Hankala sanoa, miksi en kutsu ketään kylään, koska kutsun joitakin ystäviä meille, joitakin en. Jos joku sanoo, että "seuraavalla kerralla tullaankin teille" niin seuraavaa kertaa ei tule, koska minä haluan olla se oman kotiini kutsuja eikä niin, että joku toinen määrää, että minun pitää kutsua.

Enkä edes usko, että se ap:n käly on mitenkään riemuissaan siitä, että joutuu juhlimaan juhlat ap:n luona. Todennäköisesti hän haluaa pitää edes siedettävät suhteen miehensä/veljensä läheisiin (en nyt lukenut, että onko se käly miehen sisko vai veljen vaimo), käyttäytyy asiallisen kohteliaasti ja huokaisee helpotuksesta joka kerta, kun pääsee takaisin Poriin.

Vierailija kirjoitti:

Meidän talo oli aikoinaan sellainen kaikkien tuttavien olohuone jossa piipahdettiin hetken mielijohteesta ja ilman ennakkovaroitusta. Ei se haitannut minua kun olen kasvanut isossa perheessä ja tottunut että ihmisiä on aina ympärillä.

Harvoin itse saimme kyläkutsuja ja tunnelma yleensä oli hirveän jäykkää ja muodollista, mitä ihmettelen vieläkin. Lasten myötä alkoi meillä käynnit harventua ja kylään ei kutsuttu enää kenellekkään. Ja eivät ole lapseni käytöshäiriöisiä tai kovaäänisiä.

Ehkä syynä on se oma käytökseni kun tarjosin useimmiten vain kaupan pullaa ja en omistanut muita astioita kuin halpoja kuppeja ja kippoja. Sisustuskin on mitä sattuu enkä ymmärrä mitään merkkituotteista niin alkoi varmasti tasoero välillämme korostua.

Voihan olla, että nuo tuttavat eivät kutsu ketään luokseen. He eivät hyljeksi teitä, vaan saattavat jopa kadehtia sitä rentoa tunnelmaa, mikä kodissanne vallitsee. Kaikki eivät siihen pysty, vaan pinnistelevät äärimmilleen, että kaikki näyttäisi hienolta.

Itsekin menisin mieluummin sellaiseen kotiin kylään, jossa ei nipotettaisi pikkuasioiden takia.

Jos ei ehdi tai osaa leipoa, miksei voi ostaa kaupasta? Ihmisillä on riittävästi ruokaa kotona, tarjoilut eivät ole pääasia.

Asun kaupungin vuokra-asunnossa, jossa naapurin juopot metelöivät.

Meillä on melkein aina vähän sotkuista, eikä ole oikein sellaista tilaa missä istua, kun minulla ei ole ollut varaa ostaa pöytää ja tuoleja.

Vierailija kirjoitti:

Josko saisin selityksen, miksi kälyni käyttäytyy näin, sillä en ymmärrä tätä. Rahaa on, tilaa on, kaunis koti on.

Minulla on fibromyalgia, josta en ole kertonut kuin miehelleni. Asunnon suursiivouksen jälkeen minusta on lähinnä sohvalla makaajaksi eikä paukkuja riitä leipomiseen ja ruoanlaittoon. En halua poksauttaa maksaani kipulääkkeillä.

Koska vieraat tekevät yleensä täydellisen tupatarkastuksen niin en kertakaikkiaan jaksa kutsua heitä meille. Kerran yksi tupatarkastaja kolusi mahallaan maaten sängynaluset koska halusi tarkastaa onko siellä pölyä. Sen jälkeen päätin että enää en kutsu meille ketään. Vaatimustaso on liian korkealla minun voimilleni.

Muuten siivoan joka päivä mutta vain pienempiä kohteita kerrallaan ja pölyä voi olla jonkun sängyn alla. Minusta ei ole kerralla suursiivoamaan koko kotia kerralla.

En tiedä onko tämä niin suuren luokan sosiaalinen vamma että pitäisi mennä pyytämään lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä mitä nykyään käytän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Josko saisin selityksen, miksi kälyni käyttäytyy näin, sillä en ymmärrä tätä. Rahaa on, tilaa on, kaunis koti on.

Minulla on fibromyalgia, josta en ole kertonut kuin miehelleni. Asunnon suursiivouksen jälkeen minusta on lähinnä sohvalla makaajaksi eikä paukkuja riitä leipomiseen ja ruoanlaittoon. En halua poksauttaa maksaani kipulääkkeillä.

Koska vieraat tekevät yleensä täydellisen tupatarkastuksen niin en kertakaikkiaan jaksa kutsua heitä meille. Kerran yksi tupatarkastaja kolusi mahallaan maaten sängynaluset koska halusi tarkastaa onko siellä pölyä. Sen jälkeen päätin että enää en kutsu meille ketään. Vaatimustaso on liian korkealla minun voimilleni.

Muuten siivoan joka päivä mutta vain pienempiä kohteita kerrallaan ja pölyä voi olla jonkun sängyn alla. Minusta ei ole kerralla suursiivoamaan koko kotia kerralla.

En tiedä onko tämä niin suuren luokan sosiaalinen vamma että pitäisi mennä pyytämään lääkäriltä vahvempia kipulääkkeitä mitä nykyään käytän?

Mahallaan maaten tarkistaa pölyjä? Luulet vaan.

Häpeän kotiani.

Jos on hyviä ystäviä tai sukulaisia niin ei eikö voi suoraan puhua miksi ei halua vuorollaan pyytää kylään. 

Vuosikausia jatkuva yksipuolinen kylässäkäynti harvoin on kenestäkään mukavaa eikä enää halua tavata tälläisiä henkilöitä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittajalla 23 hyvä pointti. Onko ap kälysi siis miehesi sisko vai veljesi vaimo? Eli kumman sukulaisesta on kyse? 

Miehen sisko on nato, ei käly.