Olenko naurettava. Olen varmaan.
Olen raskaana. Olen turvonnut, väsynyt, iho kukkii ja jalat on tukit nesteen takia. En tunne itseäni siis millään tasolla viehättäväksi, vaan äärimmäisen rumaksi.
Mieheni on alkanut hengailla nyt ihan jatkuvasti erään naispuolisen ystävänsä kanssa. Käyvät yhdessä salilla, musakeikoilla, lounaalla. Aina mies selittää kuinka tämä ystävättärensä lähettää mulle terveisiä jne. ja se tuntuu jotenki epäaidolta. Itse en tässä mielentilassa -kun tunnen olevani maailman rumin ja joka paikkaan kolottaa- kauheasti jaksa liikkua ihmisten ilmoilla. Kätevästi sitten tämä naispuolinen kaveri sitten on vapaa lähtemään aina miehen messiin. Hävettää sanoa mutta ahdistaa kun tuo nainen on ihan tajuttoman kaunis, hoikka, paksut hiukset, kaunis iho.. kaikkea mitä mä en ole. Tänään mies sitten lähti kavereidensa kanssa ulos ja 20 min varoitusajalla ilmoitti että tulevat käymään meillä. Tämä nainen oli mukana. Meillä oli koti kuin pommin jäljiltä, minä tukka likaisena makasin liitoskipujen kanssa sohvalla kun nämä tulevat meille. Mies käyttäytyi jotenkin niin helvetin oudosti että aloin hermostua - yritti halailla mua kokoajan, ylihuomioi mua. Ja intti että oli kyllä sanonut että tämä nainen lähtee taas heidän mukaansa. Nainenkin kutsui auliisti mua kylään jne ja kaikki se tuntui jotenkin niin epäaidolta. Minusta varmaan paistoi ärsyyntyminen kilometrien päähän. Sinne ne lähtivät nyt sitten yöelämään äsken ja minä jäin lasten kanssa läskivalaana makaamaan kotiin.
Ärsyttää. Olenko turhasta mustasukkainen? Minulla ei saa olla miespuolisia kavereita vaikka mies väittää että saa, mutta edellisen kerran kun olin työkavereiden (kahden miehen) kanssa ulkona, oma mieheni meinasi tukehtua mustasukkaisuuteen. Mutta mä oon turhan jäkättäjä kun hän hengailee jatkuvasti tämän täydellisen naisen kanssa,ja hänestä on aivan ok ottaa tämä nainen aveciksi juhliin kun mä en nyt raskausaikana pääse.
Haukkukaa tyhmäksi tai mitä vaan, haluan kuulla mielipiteitä. Ai niin, olemme siis yli 30-v molemmat miehen kanssa.
Kommentit (28)
Minusta tuntuu oudolta, että miehelläsi on niin läheinen naisystävä. Siksi varmaan olosi ja mielesi ei ole paras mahdollinen. Sinun pitää nyt vain osata sanoa hänelle, että tarvitset paljon hänen tukeaan etkä voi hyväksyä sellaisia suhteita. Muuten ei hyvä seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Olen asiasta puhunut. Mies oli vihainen koska sanoo että naisesta on tullut hänelle niin hyvä ystävä ja harvoin kuulemma hän pitää kenestäkään ihmisestä ystävänä. Jätin aiheen sitten silloin kun ajattelin olevani kohtuuton.
Eniten ärsyttää että nuo naisen terveistenlähettelyt minulle ja minun vointini kyselyt muka aina kun he tapaavat, tuntuvat jotenkin epäaidolta. Nainen kuulemma aina kyselee minua mukaan ja olisi jonnekin reissuun pyytänyt. Näin muka miehen mukaan. Tuntuu jotenkin oudolta.
Ei mies siis paljon rilluttele, mutta tämä nainen liittyy nyt aina siihen.AP
Ai hitto soikoon - olen pahanilmanlintu, mutta tuo on ihan niin kuin minun ja exäni tarinasta. Hänen naisensa olivat aina niiiiin kiinnostuneita minusta ja lähettelivät terveisiä ja olivat aivan järjettömän (minun mielestäni, nehän olivat mieheni kavereita, eivät minun) ystävällisiä minulle. Ja siis kaikkia niitä naiskavereitaan se pani. Ihan jokaikistä. Minä pöljä jopa uskoin aika pitkään, että siinä ei ollut muuta kuin kaveruutta.
Ihan kauhea ukko. En yleensä sano tätä mutta nyt sanon: JSSAP. Miehesi ja hänen naiskaverinsa käyttäytyvät aivan törkeästi sinua kohtaan, ja tuo heidän toimintansa vaikuttaa jopa suoranaisen tietoiselta v*ttuilulta tai sitten he aliarvioivat sinua. Ansaitset todellakin parempaa.
Sun miehen paikka on olla kotona sun tukena ja hoitaa jo ilmeisesti olemassa olevia lapsianne.
Et tarvitse tuollaista miestä mihinkään, joka ei huolehdi sinusta.
Ja pettää se, vaikka se ei ole tässä se asia, jota ilman kaikki olisi hyvin.
Kun kaikki ei vaan ole hyvin tollasen keskenkasvuisen kotona viihtymättömän poikasen kanssa.
Joten ihan vaan JSS
Onko sulla itselläsi paikka, johon voisit kadota 20 min varoitusjalla yöksi?
Minä teksin sen tempun, että lähtisin ja sanoisin että "revi siitä ja mieti missä mennään."
Jätät muut lapset ukon hoiviin vuorokaudeksi ja menet tuulettumaan. Voisit myös ottaa uudelleen puheeksi tämän ketjun aloituspuheenvuorosi. Sanot että jauhat niin kauan, että hän tajuaa ja kuuntelee. Ei vain ynise ja örise jotain ukkomaista vaan oikeasti kuuntee. Onhan ukollas "munat ja kaikki", kuten usein omalle totean, jos on tennyt jotain naurettavaa. Ja vielä "meeppäs ukko peiliin kurkkaamaan ja käy keskustelu sen tyypin kanssa, jonka siellä peilissä näet."
Jos ukko voi olla noin vain yön pois, kyllä voit sinäkin. Voit kohteliaasti laittaa vielä viestin illalla ja toivottaa levollista yöunta.
Pettää ja alkaa syyllistää sua vielä siitä. Ei paljoa tulevaisuutta suhteella näy.
Kymmenien vuosien elämänkokemuksen perusteella sanon, että luota vaistoosi. Se kertoo paljon enemmän kuin se, mitä näet tai mitkään sanat. Minä en aikanani kuunnellut vaistoani, joka taisi naama punaisena kirkua korvaani, että exäni petti minua. Sitten kun lopulta faktat puhuivat, sain tietää, että ensimmäinen aavistukseni oli ollut aivan oikea.
Nyt seuraan tuttavapiirissä erään varatun naisen teerenpeliä miehensä kaverin kanssa, ja jälleen kerran kaikki hälytyskellot huutavat. Minusta hän on aivan lääpällään tähän mieheen, enkä ole aivan varma, tajuaako tämä mies, mitä on meneilään. Olen maininnut asiasta lähimmälle ystävälleni tässä piirissä, mutta hän haluaa nähdä asian niin, että he ovat vain kavereita. Niin minäkin halusin nähdä exäni jutut aikanaan. Enkä sano, etteivätkö nainen ja mies voisi olla hyviä ystäviä ja viettää aikaa keskenään ihan kaverihengessä - minullakin on mieskavereita, eikä siinä ole mitään sen kummempaa.
Mutta kuuntele vaistoasi, se on ikävä kyllä hirveän usein oikeassa.