Lue keskustelun säännöt.
Muita nuorehkoja, jotka ei oikeastaan tiedä mitä elämältään haluavat?
20.04.2018 |
Tämän on tarkoitus olla semmoinen positiivisen sävyinen keskustelu.
Olen itse 22v nainen, enkä oikeastaan tiedä vielä lainkaan mitä elämältäni haluan. Yhden ammatin kyllä tiedän, ja siihen parhaillani opiskelenkin.
En kuitenkaan yhtään tiedä, haluanko lapsia ja jos niin minkä ikäisenä ja kuinka monta? Haluanko naimisiin? Ei hajuakaan! Haluanko asua Suomessa vai ehkäpä jossain muussa maassa? Ei hajuakaan! 😂
Olen myös vähän ajatellut, että haluan opiskella vielä tämän nykyisen alan lisäksi toisenkin ammatin, mutta vaihtoehtoja on 3 enkä lainkaan vielä tiedä, mihin niistä kolmesta mahdollisesti päädyn vai päädynkö edes.
Tämä on oikeastaan aika mukavaakin. Elän päivä kerrallaan ja katson mitä elämä tuo tullessaan. Mihin elämä minua johdattaa. 😊
Kommentit (7)
Ap, ei hätää. Olet nuori. Näitä nuorehkoja 35v haahuilijoitakin on. Ja sitten niitä ei enää nuorehkojakaan. Opona työskentelen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 35 ja ei minulla vieläkään ole hajua mitä haluan elämältä. Asun ulkomailla ja aloitin juuri uuden alan opiskelun. Olen kai vela, tai en tiedä. Ei ole lapsia tullut mietittyä ja kohta ei enää tarvikaan miettiä, sillä ikä hoitaa puolestani mietinnän. Haihattelen eteenpäin elämässä. Onnellinen olen silti. :)
Olen 27, tiedän etten halua perhettä, mutta opiskelu- ja ammattiasioissa on epäselvää. En miellä että elämässä saa monia mahdollisuuksia, vaan että yksi suunta olisi valittava (paitsi jos on rahaa, vanhemmat tukemassa tarvittaessa tms. "tukiverkkoa", jos huvittaakin kääntää suuntaa). Eikä saa valita väärin, tai käy huonosti, pihistellen tuista säästetyt rahat loppuu eikä enää uskalla yrittää uudestaan ennen kun on taas säästänyt ja pitänyt taukoa elämästä monta vuotta. Tuntuu että opiskeluvalinta on ihan uskomattoman suuri valinta, ja olen tässä vuosia odotellut, että se yksi ainoa oikea oma juttu tulee sieltä mieleen.
On kyllä muitakin esteitä opiskeluun kuin vain tuo, mutta vaikka kaikki muu olisi elämässä kohdillaan, niin vaikeaksi menisi pelkästään valinnanvaikeuden takia.
Toinen haaste on, etten tiedä missä haluaisin asua, tiedän vain etten täällä missä nyt.
Palataan asiaan kymmenen vuoden kuluttua, ap on vasta silloin "nuorehko". 22-vuotias on nykymittapuulla teini.
Ainakaan ei kannata uskoa siihen, että elämän kuuluisi mennä jollain tietyllä kaavalla. Ei sen ole pakko mennä niin, että parikymppisenä ensin opiskellaan, sitten pariudutaan, sitten mennään vakitöihin omalle alalle, ostetaan asunto ja aletaan tehdä ensimmäistä lasta.
Voi olla, että noi kaikki tulee. Mutta ei niiden ole pakko mennä tietyssä järjestyksessä eikä ole olemassa mitään aikarajaa (paitsi ehkä vauvan tekemiselle), johon mennessä ne pitäisi olla suoritettuna. On todella monta tapaa olla onnellinen ja elää täyttä elämää.
Suosittelen kaikissa elämänvaiheissa keskittymään asioihin, jotka juuri sillä hetkellä on mielekkäitä ja jotka kokee omikseen ja olla välittämättä muiden ihmisten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 20, ja minua tämä vailla selkeää suuntaa eläminen on ahdistavaa.
Parempi vain ettei ole liikoja suunnitelmia. Itselläni oli iässäsi selkeät suunnitelmat, ja nyt 35- vuotiaana voin todeta ettei oikeastaan mikään ole mennyt kuten suunnittelin. Onnellinen kuitenkin olen ja se on pääasia.