Onko äitiys ollut rankempaa kuin etukäteen ajattelit?

Kyllä. Kun tulin raskaaksi, olin 30 vuotias. Olin juuri aloittanut oman alani työn, joka vei ajatukseni 100%. En siis miettinyt - en ehtinyt - tulevaa tapahtumaan, äitiyttä, vauva, yms. tippakaan. Ajattelin supernaivisti, että "ei se elämä juurikaan muutu". Minulla ei ollut yhtään naiskaveria, ei ensimmäistäkään, joka olisi tullut raskaaksi ja olisin esim. pidellyt vauvaa sylissä.

Äidiksi tullessani oli täydellisen umpiossa kasvanut, tynnyrissä ja silmät lapuilla siihen todellisuuteen, mitä äitiys oli! Mitä kaikkea se muutti elämässäni?

Kaiken.

Persoonani, elämäntapani. Aluksi olin lähes shokissa, itkuinen ja kaikkea mahdollista, kun EN VOINUTKAAN TULLA JA MENNÄ NIINKUIN HALUSIN.

Yöllä valvomiset, kehon muutokset, imetys - kaikki vyöryi liian nopeasti. Vain hetkeä aikaisemmin olin tavannut elämäni miehen, salamannopeasti muutimme yhteen, sain unelmatyön, tosin kiireisen, muutimme uuteen asuntoon - ja PAM! Vauva syntyi neljä päivää muuton jälkeen.

Minulle elämänmuutoksia tuli liikaa kerralla.

MUTTA MUTTA. Vähitellen sopeuduin! Vähitellen aloin kasvaa ja kypsyä ihmisenä, naisena ja äitinä.

Hidasta on ollut, mutta jälkeen päin arvioiden asiat vain menivät niinkuin menivät. Minä joten kuten keräsin persoonani kasaan, aloin kehittyä ja oppia miten ollaan vauvan kanssa. Miten ollaan kasvavan taaperon kanssa, jne.

Nykyään lapseni ovat teinejä. Äitiys muuttuu, mutta tietyt asiat pysyvät. Äitiys on kasvattanut minua kaikken eniten ihmisenä.

Varmaan toisilla naisilla on erilaisia kokemuksia. Minä omistauduin sittemmin äitiydelle sata prosenttia. Aluksi se oli kuin jatkumoa lapsuuteni lempileikille, kotileikkille, missä minulla oli liuta lapsia ja vauvoja. Hoidin antaumuksella! Ja noin vuosikymmeniä myöhemmin sain kaksi ihanaa, rakasta lasta. Alku ei ollut helppo. 

Nyt aikuistuvien lasten äitiys onkin jo eri juttu....

On.

Ei ole helppoa nykymaailmassa kasvattaa lapsesta fiksua, sosiaalista, rohkeaa, tasapainoista ja oma-aloitteista aikuista ihmistä. Ei ainakaan minulle.

Moni varmaan ajattelee, että olen siis työtön sosiaalipummi, oppiarvona peruskoulu. En ole.

Nykymaailma vaan muuttuu niin nopeasti. Vauvanhoito-ohjeista alkaen kaikki on erilaista kuin omassa lapsuudessani.

Nosto