Miksi aina ihannoidaan pitkää tukkaa? Kun se lähes kaikilla on kuitenkin tylsällä ponnarilla?
Kommentit (50)
Nykyaikana, kun syöpä on yleistynyt, omat pitkät hiukset ovat myös terveyden merkki. Tai ainakin sen, ettei ole joutunut ihan hiljattain sytostaattihoitoihin. Itse vielä näin viisikymppisenä pidän sitkeästi pitkät hiukseni (joiden harmaantumista odotan innolla!) niin kauan, kunnes saan sen syövän ja sytostaatit.
Ehdottomasti pitkät hiukset ponnarilla. Ainakin jos haluaa miesten silmiä miellyttää. On keskusteltu miesten kanssa isoillakin porukoilla ja yksmielisiä on ollut kaikki tässä asiassa. Joillekkin tosi siroille sopii paremmin lyhyt. Mutta pitäkää toki sellaista mikä teitä itseänne miellyttää.
Mulla oli lyhyt tukka, kauhea laittaminen aina rullilla ja raudoilla ja ties millä. Kampaajalla sai ravata.Valokuvista kuitenkin huomasin että olin aika pallopäisen ja tanttamaisen näköinen eli vaiva ei ollut sen väärti.Kasvatin puolipitkän jonka saa kiinni, on huoleton kiireisessä arjessa ja saan iloa juuri hiuskoruista. Raidoilla saa myös hyvin elävöitettyä ponnaria. Erityistilaisuuksiin rullailen kiharoita.
Mulla on pitkät hiukset aina auki. Ainoa ulkonäöllinen piirre josta saan kehuja.
Mulla ei ole melkein koskaan kiinni hiukset. Omistan pitkät hiukset. Mutta hienot nämä ei missään nimessä ole, juurikasvu n. 15cm omaa väriä eli aika tummaa ruskeaa ja loput kulahtanutta mustaa. Latva heikossa kunnossa ja ohut kuin hiirenhäntä. Kaksihaaraisiakin löytyy yllin kyllin.
Kampaajalla kävin viimeksi viime kesänä. Nyt olisi kyllä aika käydä taas. Oon vaan niin pihi, että ei huvita maksella usein sellaisia summia. Nyt joku varmasti tunnistaa mut :D Värjätä en taida enää hiuksiani, kasvatan omaa väriä takaisin. Maksaa niin helv*tisti se värjäys näin pitkiin hiuksiin kampaajalla (yli satkun) ja itse en saa hyvää lopputulosta. Eikä se ruskea nyt niin huono ole.
Muilla kyllä ihailen hyvin hoidettuja pitkiä hiuksia. Toisaalta itse en lyhyeksikään aio leikata, sillä silloinkin pitäisi käydä siellä kampaajalla parin kuukauden välein, että pysyisi mallissaan...
Pitkä letti on sen takoi, että kun sen pistää ponnarille, niin siellä pysyy eikä häiritse yhtään, pese ja sido. Joku lyhyempi versio olisi kokoajan levällään tai sitä pitäisi jotenkin laittaa ja kaikkein pahinta olisi sitä jatkuvasti kaydä muotoon leikkauttamassa kampaajalla. Jotain siilitukkaa en kyllä ikipäivänä leikkauta, että siinä menee raja lyhythiuksisuudessa.
Lyhyen tukan ei tarvitse olla mikään räväkkä tai säpäkkä tai monivärinen tai takaa sotkettu pystyyn.
Itselläni on omanvärinen suht sliipattu malli, leikattu hyvin sellaiseen malliin, että kestää 5-6 viikon leikkausvälin.
Mallin pitää olla sellainen, että se asettuu paikalleen pelkällä föönauksella, eikä tarvitse rullia, kihartimia, suoristimia tai tupeerausta. Snadisti vahaa ja lakkaa ja menoksi.
Pitkä tukka olisi ihan kiva, mutta en jaksa enää tässä iässä kasvatusprosessia, joten olkoon. Olen kyllä näitä, jotka näyttää lyhyessä tukassa paremmalta kuin pitkässä, tarvitsen massaa pienen pääni ympärille.
Lyhyet hiukset sopivat tosi harvoille. Itse tykkään pitää hiukseni auki, ovat paksut ja kiiltävät. En voisi kuvitella lyhyitä hiuksia, jos ei siis ole pakko leikata sairauden takia. Sitähän ei kukaan tiedä.
Mitä ihmeen väliä sillä on, joku tykkää pitää lyhyitä hiuksia, toinen pitkiä, joku taas siltä väliltä. Kaikki mahtuvat tähän maailmaan kuitenkin. Pitääkö aina ihmetellä jonkun toisen valintoja. Annetaan kuulkaas kaikkien kukkien kukkia vaan ihan sellaisina kuin itse tykkäävät.
Mulla on tukkaa häntäluuhun saakka, eikä tätä pidetä ulkona sen enempää auki kuin ponnarillakaan ihan käytännön syistä. Se nimittäin käyttäytyy pienessäkin tuulessa kuin mustekala ja pyrkii kanssaihmisten suuhun ja auton ovien väliin. Niinpä nuttura. Selittäisikö tämä, miksi niitä tosi pitkätukkia näkee niin harvoin liikenteessä, nutturoihin ei kiinnitä huomiota eikä pituutta ole helppo arvioida?