Lue keskustelun säännöt.
HELP! Lähihoitajaopiskelija kyselee jatko-opinto paikkoja
Lähihoitajajatko-opiskelijaksiko
19.04.2018 |
Tilanne on nyt tämä, että olen 3. vuoden lähäriopiskelija jonka olisi päätettävä loppuelämänsä urasuunta.
Eikä mitään käryä mihin suuntautuisin.
Sen tiedän työssäoppimisjaksojen perusteella mihin EN halua. Lapset ja nuoret EI, vanhukset EI, eikä tuo päihdepuolikaan oikein nappaa.
Syy näihin on joidenkin hoidettavien asiakkaiden sydäntäsärkevän huono elämäntilanne.
Voi tietysti johtua nuoruudestanikin mutta minulla menee liikaa tunteisiin päiväkotilapset, jotka viikonlopun jäljiltä maanantaisin ovat niin nälkäisiä, että alkuviikko menee ravinnon saannin tasaamiseen. Tai vauvat, jotka ovat kainaloihin asti iho punaisena vaippaihottumasta.
En myöskään kestä laiminlyötyjä vanhuksia, jotka on luokiteltu puhumattomiksi mutta jotka kyllä puhuvat, kun heidän kanssaan OIKEASTI aletaan keskustelemaan. Esimerkiksi puistonpenkillä lintuja katsellessa.
Laiminlyötyjen vanhusten omaiset ovat minulle myös iso ongelma. Heille ei vissiin ole selvinnyt, että heidän käyntinsä kirjataan potilaskansioon. Ja että siitä näkee kuinka he tulevat puolen vuoden välein esittämään huolestunutta lähiomaista, joka kyseenalaistaa hoitometodit ja jakelee henkilökunnalle työtehtävät.
Se vain ei mene minulle jakeluun. Miten ihmiset kuvittelevat, ettei heidän välinpitämätön paskamainen käytöksensä ole päivänselvää heidän lapsiaan tai vanhuksiaan hoitaville ihmisille? Minä en kestä, että minun älykkyyttäni näin törkeästi dissataan, enkä edes saa asiasta huomauttaa.
Olisi niin hienoa tulla nokkavan omaisen eteen hoitokanson kanssa ja sanoa esim. Niin tästä todellakin oli puhetta silloin lokakuussa 7 kk sitten KUN VIIMEKSI KÄVITTE antamassa ohjeita vanhuksenne vaipan vaihdossa.
Tai 1,5 vuotiaan narkkariäidille että lapsesi huulet eivät olisi noin rohtuneet jos narkkaamiseltasi muistaisit viikonlopun aikana EDES MUUTAMAN KERRAN ANTAA VAUVALLESI JUOTAVAA näin kesäkuumalla.
Päihdepuolikaan ei käy, koska en pysty elämään tietäen mitä ihmiset tekee itselleen ja muille.
Ehkä minun oikeustajuni ei vielä ole niin kehittynyt, että voisin nukkua yöni rauhassa kaikkien laiminlyöntitapausten jälkeen.
Enkä ehkä edes halua kyynistyä niin, että kun suljen työpaikan oven kaikki makuuhaavat, janoiset ja nälkäiset lapset, jalattomat juopot yms. jäävät unohduksiin.
Siis mikä minusta tulisi isona? Mukautetulla matematiikalla?
Kommentit (6)
Jäin aprikoimaan, että mikä sinut sai alkujaan hakeutumaan lähihoitaja opintoihin? - Tai mistä olet oikeasti kiinnostunut? - Uteliaisuudesta ja kiinnostuksesta kaikki lähtee. ja, joiden kautta olisi huomattavasti helpompi lähteä katsomaan, mistä oikea polku löytyisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suuntaa kehitysvammapuolelle, tosin hankalia omaisia voi tulla vastaan sielläkin. Työpaikkoja on esim. eri asumisyksiköissä, kouluissa ja päivätoimintakeskuksissa. Jos haluat kouluttautua lisää, jatka sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi, noilla tutkinnoilla pääsee jo monenlaisiin työpaikkoihin, eikä tarvitse suunnata noille mainitsemillesi aloille.
Juu ei sosionomiksi jos ei pää kestä noita aloituksessa listattuja asioita. Täällä ne keissit ei ainakaan helpota, päinvastoin.
Olet selvästi herkkä ihminen. Joko työelämä ohjaa siihen, että et ota enää kaikesta stressiä tai sitten voi vielä kouluttautua johonkin vähemmän stressaavaan ammattiin (tästä näkökulmasta) tai paperihommiin, jotka toki stressaavat omalla tavallaan.
Missä ihmeessä olet käynyt sun työharjoittelut? Itsellä ainakin hyvät muistot omista työssäoppimispaikoista, eikä tuollaisia tapauksia todellakaan tullut vastaan. Tosin en vanhuspuolella yhtään harjoittelua tehnytkään, koska en muutenkaan halunnut hoitotyöhön. Jos olet jo kolmannen vuoden opiskelija, olet varmaan suuntautumisesi jo valinnut? Kyllähän lähärinä voit suuntautua esim. mielenterveys-, kehitysvamma-, hammashoito-, ensihoito- ym. puolelle, mikä nyt itseäsi kiinnostaa. Ja vaikka nyt valitsisit tietyn suuntautumisvaihtoehdon, voit silti jatkossa työllistyä myös muunlaisiin työpaikkoihin kuin vain oman suuntautumisalasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuntaa kehitysvammapuolelle, tosin hankalia omaisia voi tulla vastaan sielläkin. Työpaikkoja on esim. eri asumisyksiköissä, kouluissa ja päivätoimintakeskuksissa. Jos haluat kouluttautua lisää, jatka sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi, noilla tutkinnoilla pääsee jo monenlaisiin työpaikkoihin, eikä tarvitse suunnata noille mainitsemillesi aloille.
Juu ei sosionomiksi jos ei pää kestä noita aloituksessa listattuja asioita. Täällä ne keissit ei ainakaan helpota, päinvastoin.
Olen täysin samaa mieltä, ei sosionomiksi kannata kouluttautua, jos pää ei meinaa kestää edes noita aloituksessa kerrottuja.
Suuntaa kehitysvammapuolelle, tosin hankalia omaisia voi tulla vastaan sielläkin. Työpaikkoja on esim. eri asumisyksiköissä, kouluissa ja päivätoimintakeskuksissa. Jos haluat kouluttautua lisää, jatka sosionomiksi tai sairaanhoitajaksi, noilla tutkinnoilla pääsee jo monenlaisiin työpaikkoihin, eikä tarvitse suunnata noille mainitsemillesi aloille.