Mies loukkaantui kun sanoin kuolemaa tekevälle isälleni että hän on minulle kaikken rakkainta tässä elämässä

Osanottoni. Etenkin isästä. Koita jaksaa.

Jätä se sika ja niin..

Oikein teit sanoessasi tuon. Voit sanoa miehelle, että rakkaita voi olla enemmän kuin yksi. Voit myös ihan todeta, ettet jaksaisi millään tuollaista mökötystä tällaisella hetkellä.

Ei kukaan voi olla rakkaampi ihmiselle kuin häntä hyvin kohdelleet vanhemmat

Itse ilman isää kasvaneena miehenä osaan samaistua hänen asemaansa, joten kehotan keskustelemaan hänen kanssaan asiasta. Koen silti että tahditonta tuossa tilanteessa alkaa sinulle tiuskia, on jo tarpeeksi kova paikka muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Itse hänellä oli etäiset välit isäänsä joka kuoli miehen ollessa 9-vuotias.

Tässäpä syy hänen reaktiolleen. Ei voi hyväksyä sitä, että hänelle rakkain ihminen sanoo että hän ei olekaan tälle rakkain. Hänelle on voinut tulla kuulemasta kommentistaan hyljätty olo koska kuten itse sanoit niin hän ei ole läheinen oman isänsä kanssa ja se muistutti häntä tästä kivuliaasta faktasta. Hänellä ei myöskään enää ole mahdollisuutta korjata tai edes yrittää korjata välejä oman isänsä kanssa. Tunteet ja järki kun eivät mene käsikädessä. Hänellä on silti oikeus omiin tunteisiinsa, vaikka ne eivät nyt teon tasolle asti menneet niinkuin olisi toivonut.

Osanotto.

Mutta ymmärrän tunteen tasolla miehesi reaktion. Hänelle sinä olet tärkein. Hän tahtoo olla tärkein sinulle.

Se on niin yksinkertaista.

Ehkä miehesi ei vaan pysty nyt käsittelemään sinun suruasi. Älä loukkaannu miehesi sanoista, molemmilla on tunteet pinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi olla rakkaampi ihmiselle kuin häntä hyvin kohdelleet vanhemmat

Puolison pitäisi olla.

Mutta pakkoko on ruveta vertailemaan?

Olin vastaavassa tilanteessa ja kun sanoin sen ääneen niin vaimoni alkoi pirullisesti nauramaan...

Loukkaannuin niin paljon, että olen suunnitellut eroa. Miten muut suhtautuisitte tilanteeseen ?

Mäntti mies sulla. Voimia tulevaan.

Käyttäytyy kuin kateellinen pikkulapsi, joka varmasti johtuu oman isän kuolemasta. Kerro miehelle, että hän on sinulle tosi rakas, etkä tarkoittanut loukata häntä, sanomalla tuota. Rakastaa voi montaa ihmistä ja yhtä paljon. Ei tarvitse valita yhtä yli muiden. Ihan hyvin voi sanoa miehelle senkin, että kiukuttelulle ei ole nyt energiaa.

Minkä pikkulapsen kanssa oikein elät? Voi tuntea sisällään mitä lystää mutta tuossa tilanteessa ei aleta kuormittamaan toista omilla lapsellisuuksilla. 

Aikuinen mies kestää kohdata tunteensa ja tajuaa, että ne ovat vain ohimenevä aivokemiallinen myrsky. Jos mokomasta vetää ikuisiksi ajoiksi herneen nenään, ei ole aivoiltaan kypsä aikuinen eikä pärjää omien tunteidensa kanssa. Siihen voi kyllä terapiassa oppia, jos tahtoo.

Voimaa ja rakkautta, ap. Se on kova paikka, kun oma vanhempi lähtee.

Itket siellä kuolevan isän vuoteen äärellä mutta ehdit silti tehdä AV:lle aloituksen, jossa sätit miestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi olla rakkaampi ihmiselle kuin häntä hyvin kohdelleet vanhemmat

Puolison pitäisi olla.

Mutta pakkoko on ruveta vertailemaan?

Puolison voi aina vaihtaa. Lapsi on samaa verta ja lihaa vanhempiensa kanssa. Lue 10 käskyä.

Olen aina vähän ihmetellyt, miksi omat vanhemmat ovat niitä kaikista rakkaimpia joillekin. Kyllä naisella menee mies omien vanhempien edelle, jos oikeasti rakastaa.

Tosi jännää, miten lähes kaikki me hoksaamme, mikä miehelläsi kiikastaa, mutta miehesi itse tuskin asiaa tiedostaa. Jos hänelle useinkin käy tällaisia outoja tunnemyrskyjä ja hän tai sinä kärsitte niistä, terapia olisi hänelle oikea paikka.

Hirmu moni mies ei tunnista eikä kestä omia tunteitaan, vielä vähemmän toisten. Se on kovin valitettavaa, kun kuitenkin tunne-elämä tekee meistä täysiä ihmisiä järjen ohella. Tunteisiin ei kuole, eikä tunteiden vuoksi tarvitse vetää laajoja draaman kaaria. Tunne tulee ja menee, se käy kuin tuulen humahdus eikä sen tarvitse tehdä pesää korvien väliin.

On kyllä aika sairasta, jos rakastaa vanhempiaan ja puolisoaan samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Osanotto.

Mutta ymmärrän tunteen tasolla miehesi reaktion. Hänelle sinä olet tärkein. Hän tahtoo olla tärkein sinulle.

Se on niin yksinkertaista.

Jos hänellä ei ole ollut rakastavia vanhempia, hän ei ymmärrä sinua. Osuit tahtomattasi suoraan hänen kipupisteeseensä. Hän tuntee itsensä osattomaksi JA hylätyksi.

Kipupisteitä on syytä hoitaa terapiassa.

Sinäkin voisit olla ymmärtäväisempi.

Kokemuksesta sanoisin, että ehjän lapsuuden nauttineet voivat olla hyvin kylmiä ja julmia niitä kohtaan, joilla on ollut huonompi onni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi olla rakkaampi ihmiselle kuin häntä hyvin kohdelleet vanhemmat

Puolison pitäisi olla.

Mutta pakkoko on ruveta vertailemaan?

Ai kuinka niin pitäisi olla? Minulle vanhempani ovat aina olleet tärkeämpiä kuin puoliso, vaikka olen muuttanut jo alaikäisenä pois kotoa ja elän itsenäistä elämää.