Onko SINUN elämäsi mennyt parempaan vai huonompaan suuntaan?

Parempaan, töitä ei ole vieläkäään mutta olen onnellisessa parisuhteessa(edellinen oli varsinaista löysässä hirressä roikkumista) ja minulla on mukavia tulevaisuuden suunnitelmia(yritän kouluttautua lisää ja perustamme perheen lähivuosina).

Huonompaan. Tulotaso romahtanut, opiskelen uuteen ammattiin, mutta työllistyminen ei näytä siinäkään kovin yksinkertaiselta.

Sekä että ja paljon on pysynyt samanlaisenakin

Parempaan suuntaan on mennyt

-oma ura,

-se, että on enemmän omaisuutta,

-että lapset ovat kasvaneet isoiksi, ja selvinneet nuoruuden ongelmista

- koti on siisti ja kaunis

-että toisella vanhemmalla menee hyvin

Huonompaan suuntaan on mennyt

- toinen vanhempi on kuollut

- lapsi on pitkäaikaissairas, kipuja aiheuttavassa fyysisessä sairaudessa joka ei tunnu paranevan lääkityksellä ja siksi työtön

- velkaakin on enemmän

- mökillä pitäisi tehdä remppaa, mutta rahaa ei olisi

Samanlaisena on pysynyt

- oma terveys

- parisuhde

Parempaan. Valmistuin, löysin työpaikan ja puolison ja sain lapsen.

Huonompaan. Asuinalueeni kulttuuri on rikastunut liikaa. Mitään muuta rikastumista elämässäni ei sitten ole ollutkaan.

Parempaan, mutta se voi muuttua milloin tahansa huonompaan.

Mulla on ollut todella tasainen elämä koko ikäni 43 vuotta. Ei suuria mullistuksia oikein missään vaiheessa.

+Työtilanne vakaampi

+Palkka parempi

+Asutaan paremmalla alueella ja isommassa asunnossa

+Lapsi

-On enemmän velkaa

-Asutaan ikuisen remontin keskellä

-Ei reissata enää niin paljoa

Parempaan. Tosin olin silloin 23v ja nyt 28v...

- Edelleen sama parisuhde, nyt kihloissa ja menossa naimisiin 

- Parempi vakituinen kokopaiva duuni ja huomattavasti parempi palkka

- Oma ihana koira ilahduttamassa arkea

- Asuin jo silloin ulkomailla, nykyaan todella ihana kaveripiiri ja tuntuu nykyinen maa tuntuu enemman kodilta

- Ei rahahuolia, ei tarvi kituuttaa ja turvattu olo siina mielessa

- Maisterin opinnot etenee todella hyvilla arvosanoilla

- Enemman varaa matkustella 

- Lahipiirissani kaikilla menee hyvin

Kokonaisuudessa minun on kai turha valittaa, mutta mikä on kokonaisuus?

Kiitos kysymyksestä, se on hyvä, mutta minun on hankala vastata joko-tai, parempaan tai huonompaan suuntaan.

Hyvää on se, että olen saanut matkustella paljon, minulla on hyvä, ymmärtäväinen äiti, rakas lapsi, viihtyisä koti.

---

Minulla on vakituinen työpaikka.

---

Moni (työtön) ajattelee sen varmasti olevan lottovoitto, kuten itsekin kymmenisen vuotta sitten ajattelin.

Mutta juuri siellä kaikki menee koko ajan pahempaan suuntaan: ilmapiirin on useimmiten täysin lainvastaisen kammottava, mutta koska yritys on pieni, ei ole luottamusmiehiä eikä -naisia.

Ei ole kuin pari työkaveria, joiden kanssa asioita purkaa, kun iäkäs johtaja, yrityksen omistaja, halveksii, haukkuu, vähättelee, anteeksi nyt, mutta v-lee päivästä riippuen lähes jatkuvasti useimmiten täysin v-lun ilosta.

Tilanne pahenee koko ajan, ja työpaikassa ihminen viettää/ joutuu kärsimään 1/3 vuorokaudestaan...

On minultakin kuollut ympäriltä kolme läheistä viimeisen neljän vuoden aikana, mutta surua, ikävää ja kaihoa voi oppia käsittelemään, tunteet muuttavat ajan kuluessa muotoaan, ja jonain päivänä huomaa, että voi puhua menneistä rakkaista ilman kyyneliä...

Ja osaa arvostaa kauniita muistoja.

---

Se on aivan eri asia ja tilanne kuin viettää 40 h/ viikko helvetissä.

Hyvään suuntaan elämä on mennyt. 5 vuotta sitten ei ollut töitä, nyt on.

Hyvin menee nykyään.

melko tavalla yhtä huonosti

Todella huonosti

Huonompaan. Todellakin. Pelkkää alamäkeä ollut 12-vuotiaasta saakka. Aina kun kuvittelen että tää on pahinta mitä mulle on tapahtunut, tapahtuu jotain vielä hirveämpää. Toivon että olisin kuollut jo aikoja sitten. Itsemurhaakin olen pari kertaa yrittänyt mutta vielä jääneet vain yrityksen tasolle.

Elämänhallinta on parantunut, ei alkoholin käyttöä ja shoppailu on järkevää. Pidän työstäni paljon. Huonoa ovat pitkät lievän-keskivaikean masennuksen jaksot, joihin lääkkeet eivät nykyisin tehoa.

Koko laman ajan jaksoin haaveilla työpaikasta. Nyt kun nousukausi alkoi, olen liian vanha ja liian pitkäaikaistyötön saadakseni töitä ja siitä palkkaa.  Tarjolla on aktiivimallin keppiä ja muuta nöyryytystä.

Parempaan. 5 vuotta sitten mulla oli hoitamattomia mielenterveydellisiä ongelmia, jotka sitten pilasi muutakin elämää eri tavoin.

Nykyään olen tasapainoinen, terve ja onnellinen.

Ulkoisesti parempaan mutta voi kuinka onneton olen.

Hyvin menee nykyään minullakin.