Naapurin papan koira lopetettiin eilen, pappa istunut aamu kuudesta saakka silmät punaisena pihakeinussa :( Mitä voin tehdä?

Eikä nyt hiljattain koirani menettäneenä aloin itkeä minäkin :(

Tarjoa vain. Eipä siinä voi muuta kuin osoittaa tukensa kuuntelemalla ja tuolla tavoin ekstrahuomiolla.

Ilman muuta tarjoat, ja juttelet jos pappa haluaa juttuseuraa. On kova paikka tuollainen vanhan kaverin menetys. 

Anna hänen olla itsekseen jonkun aikaa, muutaman päivän...vie sitten vaikka niitä leipomuksia.

Surullinen juttu, koira oli varmaan hänen paras ystävä.

Vie toki!

Tuli kyyneliä silmiin sekä papasta, että siitä, että kaltaisiasi empaattisia ihmisiä vielä löytyy. Itse olisin samassa tilanteessa ollut erittäin kiitollinen huomaavaisuudesta.

Tarjoa vain vakkei ehkä pysty syömään. Kysy saako istua viereen jos pappa haluaa puhua niin kuuntele ja ymmärrä, toisen paras ystävä jonka kanssa sai monta vuotta viettää on poissa..

Tarjoa pullaa, kysy voitko olla jotenkin avuksi tai kaipaako hän juttuseuraa.

voi pappa parkaa:( Onko hänellä edes vaimoa, vai onko täysin yksin nyt?

Oma koiramme jouduttiin lopettamaan 11v sitten ja vieläkin joskus itkettää kun siitä tulee puhetta.

Tarjoa pullaa, hyvä ajatus! Jos haluaa jutella, jää kuuntelemaan.

Kuulostat ihanalta naapurilta ap.

0/5

Itku tuli, itsellänikin koira.

Liikuttavaa. Hienoa, miten toimit.

Vierailija kirjoitti:

voi pappa parkaa:( Onko hänellä edes vaimoa, vai onko täysin yksin nyt?

Oma koiramme jouduttiin lopettamaan 11v sitten ja vieläkin joskus itkettää kun siitä tulee puhetta.

Vaimo menehtyi viitisen vuotta sitten. Sen jälkeen istuskeli usein tuolla keinussa ja koira köllötteli vieressä nurmikolla. Muistelee siellä varmaan vanhaa ystäväänsä nyt :(

ap

Olet hieno ihminen, ihanaa tietää, että sinunlaisia vielä on!

tarjoa ihmeessä pullaa, olet ihana ihminen :) pappa ei piilottele suruaan ja osaa varmasti diilata sen kanssa, mutta parhaan ystävän menetys tottakai sattuu ja nostaa pintaan kaikenlaisia tunteita. Voisi olla kiva hänelle saada jotain juttuseuraa.

Oma lemmikkiystäväni kuoli hiljattain ja on ollut kova paikka, hiljattain avasin ensi kertaa pussin missä hänen tuhkat on, itkin ja katselin sitä tajuten taas ihan eri levelillä sanan "maasta sinä olet tullut ja maaksi olet tuleva". Minulla on nyt pala maata pussissa jäljellä ystävästäni, mutta hän on palannut takaisin luontoon ja hän on läsnä aina ja ikuisesti kaikessa. Kaikkien meidän fyysinen keho on sitä samaa tuhkaa, muodostuneena rakennelmaksi joka antaa hetken ajaksi meille fyysisen olomuodon ja pesän energiallemme. Kun fyysinen keho pettää, energia ei häviä mihinkään vaan levittäytyy ympäristöön, nousee korkeampiin todellisuuksiin ja olemisen muotoihin tai pesiytyy uuteen vastasyntyneeseen olioon jolla on paikka energialle. 

Lemmikkiystävän fyysinen keho tuli tiensä päähän, mutta hänen energia/sielu jatkaa kiertokulkuaan täällä niin kauan kuin on tarve, ehkä jossain hyvin lähellä pappaa tälläkin hetkellä jos kokee tarpeelliseksi odotella ja tukea pappaa jossain siellä korkeammalla. Ihan vaan silmänräpäys maailman ajassa kun kaikki epätietoisuus häviää ja kaikki on selvää. <3

Ap, olet ihana. Toivon sulle kaikkea hyvää. Ehdottomasti kaunis ajatus ja ihanaa että välität. Arvostan sinua ihan aidosti.

Voi pappa parkaa, kyyneleet tuli ittellekkin .

Tiefän miltä tuntuu menettää rakas. Missäpäin pappa asustelee? Kukaan ei voi korvata tätä ystävää, mutta jos hän saisi lohtua toisesta karvakorvasta, niin meiltä voisi lähteä lainaan niin pitkäksi aikaan kun on tarve tuo meidän terapiakoira. Hän rakastaa kaikkia, on todella kiltti, istuu sylissä vaikka koko päivän jos joku silittää.

Minullekin tuli itku ja oma koira kuoli jo 5 vuotta sitten 15-vuotiaana. Mene vaan jutulle, hän varmasti puhuu koirastaan mielellään.

Maailmaa voi oikeasti muuttaa paremmaksi tällaisilla teoilla. Aika moni meistä tunnistaa tilanteen, jossa on ollut surkeimmillaan ja tällainen teko on pelastanut. Auttanut hetken eteenpäin, antanut uskoa, toivoa, pienen siemenen iloa.

Joku kun vielä veisi papalle hetken päästä oman koiransa rapsutettavaksi. Tarjoaisi vaikka päiväseuraksi, kun on itse töissä.

Mutta ihana ajatus. Pelkkä vieressä olo ja kuuntelu riittää.

Vierailija kirjoitti:

Voi pappa parkaa, kyyneleet tuli ittellekkin .

Tiefän miltä tuntuu menettää rakas. Missäpäin pappa asustelee? Kukaan ei voi korvata tätä ystävää, mutta jos hän saisi lohtua toisesta karvakorvasta, niin meiltä voisi lähteä lainaan niin pitkäksi aikaan kun on tarve tuo meidän terapiakoira. Hän rakastaa kaikkia, on todella kiltti, istuu sylissä vaikka koko päivän jos joku silittää.

No just tämä 😭😭😭❤️ Kirjoitin tuossa yllä.