Miten kestät keski-ikäistymistä?

Mielialani laski,ennen oli parempi.En siirtynyt rockista iskelmään vaan lopetin musiikin kuuntelun.

En oikein tunnista enää itseäni. Naama roikkuu ja iho on samea, hiukset rasvoittuu supernopeasti ja kasvavat huonosti. Painoa kertyy ja mikään vanha vaate ei istu päälle ja olo on muutenkin epämukava vaikka olisi alasti. En pysty ymmärtämään, että seuraavaksi kun täytän pyöreitä niin juhlin viisikymppisiä. Siis nehän on ne liki eläkeikäisten mummeleiden kahvittelut ruusuinen ja milloin hemmetissä minusta on muka niin vanha tullut? 

N42

Alkaakohan vanhuus jostain 70-75 ikäisestä? Ehkä olen sitten vielä keski-ikäinen. Vaihdevuodet ei ainakaan vaivaa, se vielä puuttuisi. Se taitaa ollakin ainoa hyvä juttu. Liian usein ajattelen ja haikailen nuoruutta, varsinkin ikäkautta 30-40, se oli minun parasta aikaani. Lapsi oli vielä lapsi, sitten siitäkin tuli teini ja ennen niin ihana poika muuttui :( Olin mielestäni hyvä äiti uteliaalle ja tiedonhaluiselle pojalle. Luimme ja askartelimme  paljon. Olen hänestä kiitollinen. Muuta hyvää elämässäni ei ole, enää.

Olen vasta parikymppinen ja minulla on jo nyt keski-iän kriisi, tai sitten vain muuten kamala ikä kriisi. Sitä on puun ja kuoren välissä, kun ei ole oikein enää nuori, mutta ei ole vielä vanha, vaikka on liian nuori Y-sukupolveen ja liian vanha Z-sukupolveen.

Hyvin kestän. Teen mielenkiintoista työtä. Minulla on ihana mies jonka kanssa ollaan estottomia ja rentoja. Lapseni mahtava tyyppi. Koti on kaunis ja kotoisa, sellainen josta nuorena voin vain haaveilla. Oikeastaan kaiki on sellaista jota nuorena haaveilin. Miksi haluaisinkaan olla nuori, koska silloin ei ollut mitään tätä, ja lisäksi oli epävarmuus että onnistunko ikinä.

Pyöristyminen ei ole kivaa, mutta kun miestä ei haittaa niin minulle riittää.

Yllätyksekseni harmaat ei olekaan haitannut minua, tummassa pitkässä tilaa hopeinen raita onkin aika tyylikäs.

N52

Elämä on sopeutumista. Ainakin on vihdoin paljon omaa näin eläkkeellä 54v. Ihan perustyytyväinen kun voi järjestää omat tekemisensä eikä ajelehtia kuin ajopuu toisten vietävänä.

Keski-ikä? Olen vasta hämärästi alkanut käsittää että taidan kuulua mieheni kanssa tuohon joukkoon. Ei tunnu eikä näy vielä missään, ei edes kolotuksina (nehän alkavat vähän myöhemmin). Ainut missä oma keski-ikäistyminen näkyy on se, että on alkanut pohtia jo elettyä elämää ja sitä mitä kaikkea sitä vielä ehtiikään tehdä. Eikä käy kateeksi vasta työelämään määräaikaisiin suhteisiin tulevia alle 3-kymppisiä.

N42

43 v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikilla muilla on kivaa, mutta mulla ei? :'( Saaaatana, mitä tekin olette tuon eteen tehneet sen enmpää, kuin minäkään!!!!!

Kans 45v.

Täällä kans yks samanmoinen.

Vi***aa kuin pistettyä sikaa.

Kuntoilen, olen hoikka, ja kyllä, miehet katselevat perääni, saan iskuyrityksiä vaikka en todellakaan niitä halua. Ja pahimpia on 30-35 v miehet! Eräskin PT yritti kuntosalilla iskeä. En todellakaan syttynyt.

Ulkoisesti hehkun vielä, mutta sisäisesti voin pahoin

Mulla on ihan järkyttävä keski-iän kriisi. Olen masentunut, voin pahoin. Voimavarat töissä ihan loppu, en enää ole yhtä tehokas kuin ennen koska en jaksa keskittyä masennuksen takia.ja käyn terapiassa, liikun ja syön terveellisesti, eli hoidan itseäni. Unettomuus vaivaa, liittyy masennukseen.

Haluan vaan kuolla pois, mutta en voi koska lapset. Olisin ilman heitä jo päättänyt päiväni. Ihan joka ikinen päivä tuntuu pahalta.

Hormonit, sisko, hormonit! Käy lääkärissä ja aloita estrogeenit.

36v ja ahdistaa että alan kuulua uuteen kategoriaan. Mulla oli tavoite saada perhe ja ura, nyt ne on saatu, kaikki on hyvin, on lapset ja mies ja asema ja rahaa ja rakkautta, kaikkea mitä toivoinkin, mutta mitäs nyt sitten!! Nytkö sitä vaan rullataan seuraavat 30 vuotta samalla kaavalla, samalla kun ulkonäkö ja terveys rapistuu..?

Vierailija kirjoitti:

En kestäkään. Ihan hirveä kriisi päällä kun en mä ole reppureissannu pitkin poikin aasiaa tai elänyt muutenkaan äärettömän villiä nuoruutta. Kesällä tulee 34-vuotta mittariin ja tänä keväänä on tullut mieleen et tää oli tässä. Täst eteenpäin elämä on pelkkää alamäkeä :(

??? Olen saman ikäinen kuin sinä, mutta en koe oloani tippaakaan keski-ikäiseksi vaan pikemminkin 18-vuotiaaksi. Kuulemma myös appeni, joka täytti juuri 70 vuotta, on viimeiset 50 vuotta tuntenut itsensä parikymppiseksi :)

Ihan mukavaa elämää. Olen 48-vuotias, ja ei ole kauan, kun viimeksi kysyttiin papereita. Sanoinkin myyjälle, että tämä kyllä pelasti päivän!

Okei, hiukset harmaantuu, ja saa värjätä koko ajan. Iho veltostuu, ei voi mitään. Terveysasioita tulee mietittyä enemmän kuin ennen. Huomaan, että joidenkin jumppaliikeiden tekeminen on vhankalampaa (tämä oli todellinen järkytys itselleni!).

Vaihdevuodet eivät ole vielä koko voimallaan alkaneet, joten en tiedä, mikä sitten tulee olemaan tilanne.

En oikeastaan edes muista, minkä ikäinen olen. Välillä sitä oikein havahtuu, että herran pieksut, kohta jo viisikymmentä mittarissa!

Nyt on kaikki hyvin, on ehditty kiertää maailmaa, eikä raha enää ratkaise hankintoja. Parisuhde on vakaa ja mieli rauhallinen. Nuoruuden riennot on juostu, enkä kaipaa niitä aikoja enää. Olen joskus miettinyt, että jos juuri nyt kuolen, kuolen onnellisena. Olen tehnyt kaiken sen, mitä olen halunnutkin. Ei ole kaduttavaa. Näin on hyvä.

Huonosti. Olen yksinäinen, ei kumppania, tutuilla koko ajan jotain muuta tekemistä. Ikuinen huoli esikoisesta. Työ on kamalaa. Tuntuu että loppuelämä pelkkää huolta, en jaksa uskoa että elämällä olisi enää mitään annettavaa mulle.

Huonosti, tein lapset liian myöhään. Ei jaksa.

Mulla tämä on heittämällä parasta aikaa ikinä. Nuoruus oli täynnä huolta ja murhetta, omaa ja puolison sairautta. Nyt, kun olen täyttämässä 39, ne ovat hallinnassa - puoliso tosin päätyi rytinässä eläkkeelle -, lapsi aikuistumassa, asuntolainat maksettu, gradu valmistumassa, edessä kunnon downshiftaus. Elämä hymyilee.

Ihan hyvin, koska olo on hyvä. Mieli on tasaisempi kuin nuorena, peilikuva on edelleen jees vaikka harmaita on alkanut tulla (juhlin ensimmäistä harmaata leivoskahveilla, sillä minusta harmaat hiukset ovat hienot :D ). Kropassa ikääntyminen alkaa näkyä, mutta jooga pitää huolen että pysyn tarpeeksi vetreänä. Nuorena painelin ulkonäön kanssa enemmän, nyt ei enää kiinnosta mitä muut ajattelevat siitä joten olo on vapautuneempi. En ole koskaan potenut mitään ikäkriisejä, joillain tutuilla ekat olivat jo 25 v täyttäessä!

N42

43 v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kaikilla muilla on kivaa, mutta mulla ei? :'( Saaaatana, mitä tekin olette tuon eteen tehneet sen enmpää, kuin minäkään!!!!!

Kans 45v.

Täällä kans yks samanmoinen.

Vi***aa kuin pistettyä sikaa.

Kuntoilen, olen hoikka, ja kyllä, miehet katselevat perääni, saan iskuyrityksiä vaikka en todellakaan niitä halua. Ja pahimpia on 30-35 v miehet! Eräskin PT yritti kuntosalilla iskeä. En todellakaan syttynyt.

Ulkoisesti hehkun vielä, mutta sisäisesti voin pahoin

Mulla on ihan järkyttävä keski-iän kriisi. Olen masentunut, voin pahoin. Voimavarat töissä ihan loppu, en enää ole yhtä tehokas kuin ennen koska en jaksa keskittyä masennuksen takia.ja käyn terapiassa, liikun ja syön terveellisesti, eli hoidan itseäni. Unettomuus vaivaa, liittyy masennukseen.

Haluan vaan kuolla pois, mutta en voi koska lapset. Olisin ilman heitä jo päättänyt päiväni. Ihan joka ikinen päivä tuntuu pahalta.

Sinulla edes lapset  - osalla naisista ei niitäkään...

40 - kauhein ikä, jos ei ole elänyt ns. normielämää...

Täytin juuri 42 mutta olisin mieluummin 82. Ulkonäössä ei ole vikaa mutta tunnen itseni henkisesti sata vuotiaaksi.

Ajatus siitä että pitäisi elää vielä toiset 40 vuotta on aivan kauhistuttava.

Läheiset ihmiset ovat kuolleet ja vanhat vanhempani ovat syy miksi minäkin täällä vielä olen.

Onneksi ei ole lapsia. En tunne itseäni masentuneeksi, en vaan jaksa elää.

Kun vanhempani kuolevat, minä lähden myös henkimaailmaan.

Ei ole mukavaa. Olen 55 ja jäin työttömäksi. Köyhänä kituuttelen. Lisäksi tulossa vielä tekohampaat, joten eipä tässä huvita paljoa ilosta kiljahdella. Kuolis pois, tulisi halvemmaksi.

Vierailija kirjoitti:

36v ja ahdistaa että alan kuulua uuteen kategoriaan. Mulla oli tavoite saada perhe ja ura, nyt ne on saatu, kaikki on hyvin, on lapset ja mies ja asema ja rahaa ja rakkautta, kaikkea mitä toivoinkin, mutta mitäs nyt sitten!! Nytkö sitä vaan rullataan seuraavat 30 vuotta samalla kaavalla, samalla kun ulkonäkö ja terveys rapistuu..?

Mietipä niitä, jotka eivät ole saaneet mitään...

Lohduttavaa, joskin surullista huomata, että liki kaikki 40v. naiset ovat pask*issa fiiliksissä...