Miten kestät keski-ikäistymistä?

Kylläpä ihmiset voivat huonosti vastausten perusteella. Näiden jälkeen tuntuu lähes nololta kertoa, kuinka hyvin itse viihdyn keski-ikäisenä. Olen vihdoin sinut itseni kanssa, elämäni on oikeastaan ensimmäistä kertaa juuri sellaista kuin haluankin sen olevan. Olen myös paremmassa kunnossa nyt kuin 25-30 -vuotiaana. Rahahuoletkin ovat jääneet. Oikeastaan ainoa asia, jossa vanheneminen tuntuu, ovat pitkittyneet ja pahentuneet krapulat. Onneksi ei tee muutenkaan enää mieli juoda itseään känniin. Myös omien vanhempien pärjääminen (ovat kahdeksankympin molemmin puolin) alkaa mietityttää, mutta toistaiseksi ei ole silläkään saralla ongelmia. Elän elämäni parasta aikaa juuri nyt!

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Hiuksissa on harmaata mutten jaksais värjäillä enää, naamassa pari kertaa jo täyteaineita. Kunto huono, yöunet vähissä koska vaihdevuodet, ei miestä eikä varmaan enää tulekaan. Nuoria kolleja jostain syytä kyllä olisi tarjolla, mutta kuka niiden juttuja kestää?

Muutenkin tuntuu että joka puolella myös mediassa on aina jotkut 25-vuotiaat pätemässä. Siis poliitikassa hääri kokematon nuoriso, Perjantai-ohjelmassa asiantuntijat ovat jotain 20-vuotiatita Ina Mikkoloita joiden mielestä porno on emansipatorista :)

Ja silti omanikäiset tuntuvat myös dinosauruksilta.

Et semmoista tämä keski-ikä, olen 49 v.

Oon samaa mieltä tuosta mediasta... mutta minusta jopa monet 35-vuotiaat tuntuvat dinosauruksilta. 

Muuten ei ole mitään vaivoja ja olen peilikuvaani tyytyväinen, mitä nyt vyötäröllä on 10 cm ylimääräistä ja naama valuu alas päin, mutta enpä ole aikoinut sitä kiristää tai täyttää. Tylsät ja terveelliset elämäntavat auttavat kummasti eli riittävästi unta, ulkoilua ja liikuntaa joka päivä, paljon vihanneksia ja kalaa, alkoholi minimiin jne.  

Heikosti! Ja olen 35. Koulut ja opiskelut suoritettu, työelämässä useampi vuosi. Ei ole enää edistysaskeleita tulossa ellen sitten älä väitöskirjaa tehdä. En ole hirveän urasuuntautunut. Muoti, harrastukset, iltamenot, ystävien kanssa hengailu...tuntuu että yhteiskunta on tehty nuorille. Eivät neljää kymppiä käyvät enää lähde festareille tai keikoille tai treenaa porukassa tai käy leffassa tai juorua puhelimessa, kaikki ovat jo vuosia sitten sulkeutuneet omiin pikku ydinperhekupliinsa, joista ei enää juuri koskaan poistuta. Ystävyyssuhteet ovat muuttuneet tuttavuuksiksi. Tuntuu että turha harrastaakaan mitään kun nuoret menevät ohi, kehittyvät. Itsestä on tullut vanha ja hidas ja kömpelö oli kyseessä sitten juoksu, ratsastus tai baletti.

Että nyt 25v töitä + kämpän siivoamista ym aikuisasioita ja sitten muutama vuosi eläkkeellä lääkkeitä syöden ja kivuista ja sairauksista kärsien ja sitten hautaan. Tätäkö varten ponnistelin ja työskentelin? Ei enää säväytä kirjat ja leffat ja matkat, nähty on. Musiikki, nätit vaatteet, muotihiukset ja meikit, eivät kuulu enää mun ikäisille. Politiikan seuraaminen, kielten opiskelu, museoiden kiertäminen...kaikki niin turhaa. Elämä on nyt lyöty lukkoon ja ei, minusta ei tullut mitään erityistä, tavallinen arkinen puurtaja, joka ei koskaan lähtenyt interrailille eikä vaihto-opiskelijaksi eikä uuteen seelantiin omenoita poimimaan ja joka ammatinvalinta, pätkätyöt ja kiristyneet vuorovapaaehdot huomioiden ei koskaan voi tällaisesta haaveillakaan. Teen töitä, käyn s-marketissa, imuroin, lenkkeilen, luen sähköpostia, ja sitten kuolen, häviän, lakkaan olemasta.

Ihanaa kun ei ole köyhä opiskelija, rahaa riittää ja uudella Bemarilla pääsee!

Elämässäni on sisältöä, joten ikääni en ehdi murehtimaan.

Nykynuorisolle vanheneminen saattaa aidosti ollakin kova paikka, kun niin monella elämä vaikuttaa pyörivän pelottavan paljon oman naaman ympärillä. Ei siis kaikilla, mutta monilla näyttää niin olevan.

Vierailija kirjoitti:

Heikosti! Ja olen 35. Koulut ja opiskelut suoritettu, työelämässä useampi vuosi. Ei ole enää edistysaskeleita tulossa ellen sitten älä väitöskirjaa tehdä. En ole hirveän urasuuntautunut. Muoti, harrastukset, iltamenot, ystävien kanssa hengailu...tuntuu että yhteiskunta on tehty nuorille. Eivät neljää kymppiä käyvät enää lähde festareille tai keikoille tai treenaa porukassa tai käy leffassa tai juorua puhelimessa, kaikki ovat jo vuosia sitten sulkeutuneet omiin pikku ydinperhekupliinsa, joista ei enää juuri koskaan poistuta. Ystävyyssuhteet ovat muuttuneet tuttavuuksiksi. Tuntuu että turha harrastaakaan mitään kun nuoret menevät ohi, kehittyvät. Itsestä on tullut vanha ja hidas ja kömpelö oli kyseessä sitten juoksu, ratsastus tai baletti.

Että nyt 25v töitä + kämpän siivoamista ym aikuisasioita ja sitten muutama vuosi eläkkeellä lääkkeitä syöden ja kivuista ja sairauksista kärsien ja sitten hautaan. Tätäkö varten ponnistelin ja työskentelin? Ei enää säväytä kirjat ja leffat ja matkat, nähty on. Musiikki, nätit vaatteet, muotihiukset ja meikit, eivät kuulu enää mun ikäisille. Politiikan seuraaminen, kielten opiskelu, museoiden kiertäminen...kaikki niin turhaa. Elämä on nyt lyöty lukkoon ja ei, minusta ei tullut mitään erityistä, tavallinen arkinen puurtaja, joka ei koskaan lähtenyt interrailille eikä vaihto-opiskelijaksi eikä uuteen seelantiin omenoita poimimaan ja joka ammatinvalinta, pätkätyöt ja kiristyneet vuorovapaaehdot huomioiden ei koskaan voi tällaisesta haaveillakaan. Teen töitä, käyn s-marketissa, imuroin, lenkkeilen, luen sähköpostia, ja sitten kuolen, häviän, lakkaan olemasta.

Tuollaista täysin kiittämätöntä valitusta en tajua, sillä aika monen ikäkriisi johtuu nimenomaan siitä, että joku isompi asia on pielessä...

- mene matkalle johonkin kehitysmaahan tai ryhdy vapaaehtoistyöhön suomalaisten huono-osaisten parissa, niin voit saada säväreitä jo niistä?

- nauti luonnosta ja sen hiljaisuudesta, ennen kuin tämä pallo tuhoutuu...

Jos kaikki asiani olisivat kunnossa, niin mikäs sitä olisi oleminen...

Tosin itse asiassa vain Jumala voi täyttää sen sisäisen tyhjyyden, kun ihmisellä on jo ns. kaikki...

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Hiuksissa on harmaata mutten jaksais värjäillä enää, naamassa pari kertaa jo täyteaineita. Kunto huono, yöunet vähissä koska vaihdevuodet, ei miestä eikä varmaan enää tulekaan. Nuoria kolleja jostain syytä kyllä olisi tarjolla, mutta kuka niiden juttuja kestää?

Muutenkin tuntuu että joka puolella myös mediassa on aina jotkut 25-vuotiaat pätemässä. Siis poliitikassa hääri kokematon nuoriso, Perjantai-ohjelmassa asiantuntijat ovat jotain 20-vuotiatita Ina Mikkoloita joiden mielestä porno on emansipatorista :)

Ja silti omanikäiset tuntuvat myös dinosauruksilta.

Et semmoista tämä keski-ikä, olen 49 v.

Tuo oli niiiin hyvin sanottu, että omanikäiset tuntuu dinosauruksilta

Mille ei voi mitään, se vain täytyy hyväksyä.

Ehkä keski-ikään ehdittyään paremmin tietää mitä haluaa ja mikä on tärkeää, mikä ei.

Lasten kasvamista on kiva seurata.

Avioliitto on hyvä.

Ihanaa on nukahtaa ja herätä rakkaan vaimon kyljessä kiinni.

Eihän tässä vielä vanhuskaan ole.

Voi herranen aika sentään, mitä minä just luin? Että alle nelikymppiset ovat suurinpiirtein sitä mieltä, että elämä on takana? Jos et vielä ole reppureissanut Aasiassa, niin sen kun lähdet nyt tai myöhemmin. Olen 57-v ja viime kesänä kiersin Perua, Boliviaa ja Chileä kuukauden verran.

Minä tunnen eläväni todella mukavaa aikaa juuri nyt; itse asiassa olen elänyt parasta aikaa aina. En tosin haluaisi enää olla alle kolmekymppinen vaikka silloin sekin oli ihan kivaa.

Minulla on mukava perhe: ihana mies ja aikuiset lapset, jotka haluavat viettää aikaa kanssamme, esim. joulut, syntymäpäivät, matkoja jne. Nyt on rahaa ja mahdollisuus tehdä, mitä haluaa.

Toki ikä näkyy kropassa, mutta olen edelleen ihan hyvässä kunnossa, jos en niin kuosissa. Pukeudun kuitenkin siististi ja tyylikkäästi ja hoidan itseäni. Minusta on vapauttavaa, että ei tarvitse jaksaa enää samalla tavalla kuin nuorena. Jos minua lauantai-iltana väsyttää klo 21, voin mennä nukkumaan. Saan ottaa ihan hyvällä omalla tunnolla päivänokoset. Ja kyllähän sitä aina jostain paikasta kolottaa, mutta ei kannata kiinnittää niihin liikaa huomiota. Olen kiinnostunut ajankohtaisista tapahtumista, ympäröivästä maailmasta ja reissaan ympäri sitä kokeakseni edelleen kaikkea uutta. Minulla on ystäviä ympäri maailmaa, huomenna lähden Irlantiin tapaamaan ystävääni, jota en ole nähnyt ainakaan 5 vuoteen. Talvella vietän paljon aikaa etelän lämmössä, josta juuri ostimme ison talon, kesällä nautin kauniista puutarhastamme pohjoisemmassa.

Minusta elämä keski-ikäisenä on ihanaa. Ei minulla ole koskaan ollut aikaa potea mitään ikäkriisejä, sillä olen aina rohkeasti heittäytynyt kaikkeen uuteen, mm. ulkomaille ja ulkomailla muuttamiseen. ”Ei ihminen kadu sitä, mitä on tehnyt, vaan sitä, mitä jätti tekemättä”.

Kriisi iski - rypesin, ja nyt nostan itseäni jälleen ryhtiin. Oon laihduttanut pari kiloo, hiukset laitettu ja vaatteissa yritän muistella nuorekkuutta( raikas, värejä). Lapsen ous voinu tehä 30-v niin kuin kaverit, mut elämä on nyt näin. Lapsi on uusi urani. Töissä välillä tulee fiilis, että juna meni jo. Oon menossa tanttakerhoon. Nuoret saa nyt näyttää kyntensä. Eka aito kriisi: 20,30 - silloin vain naurettiin uudelle kymmenelle. Niin ja nyt alkaa puntaroida mitä on saanu aikaiseksi, suhteessa kavereihin. Pakko järkätä kyl kunnon pippalot kun 40 löhestyy. 38v

En ole ehtinyt miettimään itseäni kun on niin paljon muuta pohdittavaa lasten kautta. Keski-ikäistyminen on tapahtunut vääjäämättä, saa kyllä katsoa mitä suuhunsa laittaa jos meinaa vaatteisiinsa mahtua. Elämä on suht tasaista. Ei ole kiire minnekään.

Olen aika yllättynyt vastausten negatiivisuudesta, koska lähipiirissä ei ole kukaan sen kummemmin asiasta kriiseillyt- toki voi olla etteivät ihmiset vaan halua puhua asiasta. En tiedä kuinka paljon tämä on luonnekysmys, olenko esim. itse syntynyt keski-ikäisenä vai päinvastoin onnistunut säilymään jotenkin lapsekkaana koska minusta elämä ja maailma on edelleen kivaa ja ihmeellistä. Saan paljon iloa pienistä, arkisista asioista enkä todellakaan koe että kaikki on jo nähty ja koettu, oli kyseessä sitten kirjat, näyttelyt tai muu kulttuuri, luonto, matkustaminen tai elämä ylipäänsä. En tiedä enkä välitä siitä kuinka iso osa vaatteista tms. on tarkoitettu nuoremmille, käytän niitä mistä pidän ja mitkä sopivat vartalolleni. Sama asenne kulttuurin kanssa, luen, katson ja kuuntelen sitä mistä tykkään, riippumatta siitä onko niiden virallinen kohderyhmä 15-, 20- vai 60-vuotiaat. Opettelen uusia, minua kiinnostavia asioita, ja koska en ole kilpailuhenkinen en välitä vaikka nuorempana aloittaneet olisivatkin huippuja ja itse vaan tavis, pääasia että nautin siitä tekemisestä. Ainoat asiat mistä tulee se "toi on jo niin nähty"-olo on baarielämä, pikkuasioista draamailu ja sellainen materialistinen "some-lifestyle"-elämä jossa puhelin on kasvanut käteen kiinni ja tärkeintä tuntuu olevan uusien laukkujen ja Dubain-matkojen esittely.

Ikä alkaa näkyä naamassa ja kropassa, mutta sellaista se on. Koen ulkonäköpaineiden vähentyneen, joten stressaa siitä. Elämäntapani ovat reilusti terveellisemmät kuin nuorempana, koska toivon pysyväni mahdollisimman pitkään terveenä. 

N46