Sinä, jonka lapsi ei harrasta ohjatusti mitään...
Miksi ei käy ohjatussa harrastustoiminnassa ja Millä kompensoitte tätä kotioloissa?
Kommentit (17)
Mitä se muille kuuluu? Jos ei halua harrastaa niin pakottaako pitää? Joo ja on hoikka. Sehän sinua eniten kiinnostaa.
Poika 11v, ei harrasta mitään ohjattua, koska ei ole löytänyt mitään tarpeeksi kiinnostavaa juttua. Talvella kulkee metsissä lumikengillä, hiihtää, pilkkii, tekee erittäin paljon lumitöitä. Kesällä ui paljon, kalastaa, pyöräilee, on kaikessa rakentamisessa ja muussa vastaavassa mukana, ajaa nurmikon lähes aina. Ja on yllättävän hyväkuntoinen, hoikka ja lihaksikas poika, hyvä liikunnassa vaikka ei missään ohjatussa käykään.
Olemme sanoneet, että liikkua pitää mutta tyylillä ei ole väliä. Tärkeintä olisi oppia elinikäinen liikkuva asenne ja se, että osaa lähteä liikkeelle myös ilman ohjausta.
Vastaan, vaikka ei ole minun lapseni. Ystävän lapset eivät ole halunneet harrastuksia. He ovat kuitenkin aktiivisia ja heillä on paljon ystäviä. He kehittelemään kokoajan itse jotain tekemistä. Kokkaavat ja leipovat ihan itsenäisesti ja oma-aloitteisesti. Äiti tulee kotiin ja siellä odottaa koko menu jälkiruokineen. He rakentavat kotona suuria leikkejä. Rakentavat linnat ja tekevät prinsessavaatteet. Yhden leikin rakentaminen voi viedä viikkoja. Äiti on tarjonnut mahdollisuutta ohjattuun harrastukseen, mutta lapset eivät ole innostuneet.
Ei halua mitään ohjattua harrastusta, enkä ole pitänyt sitä mitenkään outona. Enkä suoraan sanottuna ymmärrä, miksi sitä pitäisi jotenkin kompensoida.
Ei halua, koska on ujo. Ei kompensoida, itsekseen jo mm. kävelee käsillään ja tekee petsivideoita. 8v.
Meidän vanhin lapsi ei tykkää kilpailemisesta, jos sais vapaasti harrastaa ilman kilpailua, niin kävis varmaan vieläkin ohjatuilla tunneilla. On ollut aina kova liikkumaan, joten pelailee kaverien kanssa millon mitäkin ja talvet lumilautailee ja kesäsin ui. Pyöräilee myös aina teiden salliessa.
Meillä Yksi kolmesta lapsesta on harrastanut jotain ohjattua ja sekin tyyliin 5 kertaa joka toinen vuosi.
Mietin kanssa tuot kompenointia. Jos vaikka soittaa huuliharppua ohjatusti tai toinen pelaa jalkapalloa ohjatusti niin miten nuo pitäisi kompensoida niiden joilla ei ohjattuja harrastuksia?
Meillä arvostetaan arkiliikuntaa ja kannustetaan lapsia erityisesti siihen. Tekemisen puutetta lapsilla on ehkä 2 / vuosi. Eli mielikuvitusta löytyy ja tekemistä keksivät ilman että joku on sanomassa vieressä mitä pitäisi tehdä juuri nyt. Koulussa käyttäytyvät hyvin.
14 v osaa ajaa autolla, traktorilla, kaivaa kaivinkoneella, tehdä jotain ruokaa, sytyttää saunan, korjata pyörän jne. Tosin mihinkään noista ei ole ollut ohjattua harrastusta...
Eivät halua harrastaa. Esikoista (nyt 7 v.) tuli vietyä pakolla liikuntaharrastuksiin, koska hän kehittyi motorisesti hitaasti. Sitten luovuttiin, koska hän inhosi harrastamista, eikä aiota tehdä samaa virhettä nuorempien kohdalla.
Meillä käydään perheenä kiipeilemässä ja uimassa, geokätköillään, retkeillään, musisoidaan ja kokataan. Lautapelejä pelataan joka ilta, sähköisiä pelejä ei ollenkaan. Myös piirtävät ja kutovat kangaspuilla. Lapset keskenään leikkivät tuntikausien juonileikkejä, osallistuvat omasta halustaan kotitöihin ja lähtevät pyörällä mukaan kun lenkkeilen.
Kuulostaa tosi friikiltä perheeltä, mutta ei olla edes uskovaisia. Sen tosin sanon, että välillä tulee vähän "daa"-olo, kun joku valittaa miten rankkaa on autolla kuskata lapsia harrastuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se muille kuuluu? Jos ei halua harrastaa niin pakottaako pitää? Joo ja on hoikka. Sehän sinua eniten kiinnostaa.
Ei tämä kyllä mitenkään liittynyt ruumiinrakenteeseen, kyselin ohjatusta harrastuksista ylipäätään. Niitäkin on muita, kuin vain liikunnalliset ohjatut :)
Ylipäätään aihe tuli mieleen yhdestä keskustelusta, jota kävin jokin aika sitten. Meillä lapset eivät siis harrasta mitään ohjattua, ja koin olevani jotenkin kummallinen kun meillä tyydytään pyöräilemään, luistelemaan, käymään kirjastossa jne. sen sijaan, että harrastettaisiin seurassa futista, käytäisiin ratsastustunneilla tai vaikka soitettaisiin jotain instrumenttia.
Kiinnosti tietää, onko meidänlaiset jotenkin vähemmistö ja mitä ihmiset asiasta ajattelevat.
T: Ap
Ohjattu harrastaminen sitoo niin paljon että emme halua sellaista elämää vaan haluamme käyttää vapaa-aikaa extempore tyylillä.
Kyllä Mä yrittäisin kannustaa lapsia mihin tahansa ohjattuun ja edes vähän tavoitteelliseen. Etenkin ryhmässä toimimisen opettelun auttaa paljon työelämässä. Ei ole pakko kilpailla.
Pelaavat kaveriporukalla kaiken aikaa pihapelejä tai ovat läheisellä kentällä. Eivät tunnu kaipaavan valmentajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se muille kuuluu? Jos ei halua harrastaa niin pakottaako pitää? Joo ja on hoikka. Sehän sinua eniten kiinnostaa.
Ei tämä kyllä mitenkään liittynyt ruumiinrakenteeseen, kyselin ohjatusta harrastuksista ylipäätään. Niitäkin on muita, kuin vain liikunnalliset ohjatut :)
Ylipäätään aihe tuli mieleen yhdestä keskustelusta, jota kävin jokin aika sitten. Meillä lapset eivät siis harrasta mitään ohjattua, ja koin olevani jotenkin kummallinen kun meillä tyydytään pyöräilemään, luistelemaan, käymään kirjastossa jne. sen sijaan, että harrastettaisiin seurassa futista, käytäisiin ratsastustunneilla tai vaikka soitettaisiin jotain instrumenttia.
Kiinnosti tietää, onko meidänlaiset jotenkin vähemmistö ja mitä ihmiset asiasta ajattelevat.
T: Ap
Mielestäni harrastus ei ole lainkaan vähäarvoisempi omin päin harrastettuna. Luonnollisesti ohjaus/opetus/valmennus tuo harrastukseen uusia taitoja, mutta itsekin voi opetella. Esimerkiksi musiikin harrastaminen on musiikin harrastamista riippumatta siitä soittaako itse opetelleena kellaribändissä vai käykö soittotunneilla konservatoriossa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Mä yrittäisin kannustaa lapsia mihin tahansa ohjattuun ja edes vähän tavoitteelliseen. Etenkin ryhmässä toimimisen opettelun auttaa paljon työelämässä. Ei ole pakko kilpailla.
Suurimmassa osassa urheiluharrastuksia nousee tie pystyyn jo alakouluiässä, jos ei halua kilpailla. Ohjattua ja tavoitteellista ryhmässä toimimista oppii kyllä koulussakin.
Meidän lapset on jättäneet kesken yhteensä kymmeniä harrastuksia. Ei olla sitten alkuaikojen pakotettu mihinkään. No, esikoinen opiskelee nyt opeksi, kuopuskin on ihan taitava nuori ihminen. Ei ole sen kummemmin kompensoitu kotona mitään. Tavan arki riittää.
Tokaluokkalaiselle riittää, kun on koulu ja ip-kerho, ja vapaa-ajalla saa leikkiä kavereiden kanssa. Pyöräilee kouluun, ulkoilee paljon. Käydään usein uimassa koko perhe, ja liikutaan muutenkin.
Olen sitä mieltä, että lapsi ehtii myöhemminkin harrastaa.