Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yrittäjien vaimot!

MinttuMaaria34
17.04.2018 |

Muutama kuukausi sitten mies aloitti oman firman pyörittämisen. Töitä on aamusta iltaan ja se aika, kun on kotona menee myös firman asioiden ja paperihommien pyörittämiseen.
Mä ymmärrän, että ne työt pitää hoitaa ja alkuajat on rankkoja henkisesti, fyysisestä, rahallisesti.. Mutta mä kaipaan silti mun miestä aivan hirveesti, oon vihainen, surullinen ja väsynyt siihen, että kotihommat ja lastenhoito on täysin mun vastuulla. Mietittiin sitäkin vaihtoehtoo, että palaisin töihin aiemmin, kun oli tarkoitus, laskettiin ja pähkäiltiin ja tultiin siihen tulokseen, että ei ole kannattavaa, vasta, kun kesän jälkeen, kun on suurin osa firmaa varten otetusta velasta on maksettu. Mun palkastani tosiaan jäisi vähemmän käteen, kun mitä saan olemalla kotona lasten kanssa, kun säästää hoitokuluissa, ei tarvi pitää dieselautoo jne.

Miten te selvisitte? Mulle on käsittämättömän vaikeaa purra hammasta ja olla hiljaa, kun toinen väsyneenä raahautuu kotiin, rojahtaa sohvalle syömään ja jatkaa töitä. Mua suoraan sanottuna vi__aa, että rohkaisin miestä irtisanoutumaan varmapalkkaisesta ja Ennen Kaikkea työajallisesta työstään ja perustamaan oman yrityksen.

Mä rakastan mun miestä ihan hirveesti, mutta pahimpina päivinä, mielessä on jo käynyt, että heitän sen tavarat ulos, kun ei kerran kotona mitään tee eikä perheensä kanssa ole. Ja tiedän, että tää on väliaikaista, pian helpottaa jne, mutta se ei auta tähän hetkeen.
Ollaan puhuttu ja hän kyllä ymmärtää mun tunteeni, mutta tilanne on, mitä on. Velkojen takia tästä ei enää voi perääntyäkään, enkä sitä oikeasti haluakaan, kun tää yritys on mun mieheni pitkäaikainen haave ja pyörii oikeasti liiankin hyvin.

Kommentit (16)

Vierailija
1/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt vähän aikuisuutta peliin.

Tuo vaihe ei kestä ikuisesti, kuten ei teidän liittonnekaan, jollet pysty nyt heittämään hetkeksi itsekkyyttä sivuun.

Terveisin yrittäjän vaimo, joka käy töissä JA maksaa perheen kulut sillä aikaa että homma saadaan pyörimään.

2/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ajattele, että miehesi nimenomaan raataa perheensä eteen. Jos firma kannattaa niin hyvin, että jo syksyyn mennessä pääsette firman veloista, on asiat oikeasti aika hyvin mallillaan! Jatkossa sitten teillä on ihan eri mahdollisuudet tehdä myös niitä kivoja asioita yhdessä. Yrittäjillä on tietynlaista vapautta myös enemmän, jos toki on vastuutakin.

🇺🇦🇮🇱

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pysy vahvana. Itekkin olen pari pientä yritystoimintaa elämäni aikana startannut ja kummastakin on tullut huomattavasti rennompaa kun saa homman ns. rullaamaan. 

Vierailija
4/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä nautin omasta ajasta täysin rinnoin (meillä ei ole lapsia). Onhan tää alku välillä miehelle hyvinkin stressaavaa, mutta tätä tämä nyt aluksi on.

Meille on toiminut se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että mennään yhtäaikaa nukkumaan. Ennen sitä sängyssä ehditään jutella ja olla lähekkäin, jos päivällä ei ole ehtinyt. Eikä halaukseen, suukkoon ja hempeisiin sanoihin kauaa mene, ja ne osaltaan auttaa jaksamaan.

En tiedä mikä tilanne olisi, jos olisi lapsia. No, en aio ottaa koskaan edes selvää.

Vierailija
5/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan kaksi kuukautta olet jo jaksanut? Toivottavasti miehesi on paremmin kartalla yrityksen aloittamisen vaatimuksista. Et tainnut tosiaan tietää mihin miestäsi kannustat.

Vierailija
6/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Makaat siis kotona päivät pitkät, ja uliset elättinä kun mies raataa perheensä eteen?

Eroa ihmeessä, toivottavasti miehestäsi tulee seuraava suomalainen multimiljardööri ja sinä jäät nuolemaan naurettaaa ulinaa palstalle suoltavia näppejäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuota, tuetko sinä mitenkään henkisesti miestäsi vai tähtäätkö hänelle burnoutin ennenpitkää?

Vierailija
8/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä nautin omasta ajasta täysin rinnoin (meillä ei ole lapsia). Onhan tää alku välillä miehelle hyvinkin stressaavaa, mutta tätä tämä nyt aluksi on.

Meille on toiminut se, että pidetään tiukasti kiinni siitä, että mennään yhtäaikaa nukkumaan. Ennen sitä sängyssä ehditään jutella ja olla lähekkäin, jos päivällä ei ole ehtinyt. Eikä halaukseen, suukkoon ja hempeisiin sanoihin kauaa mene, ja ne osaltaan auttaa jaksamaan.

En tiedä mikä tilanne olisi, jos olisi lapsia. No, en aio ottaa koskaan edes selvää.

AP: Nyt vedät henkeä ja mietit koko kuviota yhteisen hyvän puolesta. Aluksi on paljon sellaista paperinpyörittelyä eri virastojen kanssa. Sitten verotuskuviot vie aikansa omaksua. Mies sanoi, että kesti n.vuoden tottua niihin kuvioihin. Onko miehelläsi yrittäjätuttuja? Voisi saada apuja noiden käytännön asioiden kanssa.

Muistuta, ettei sitten ainakaan laita nimeään maksullisiin yrityshakemistoihin-siis sellaisiin, joista soitellaan heti firman perustamisen jälkeen. Maksavat vain turhaan ja ovat täysin tarpeettomia ja pelkkää huijausta. Miehen oy-tuttava suositteli, eikä turhaan. Heti firman perustamisen jälkeen on lauma erilaisia hyeenoja kokeilemassa onneaan.

Meillä lapsia ja silti mennään samoihin aikoihin nukkumaan. Liikutaan ja pidetään itsestä ja perheestä huolta. Saatte samalla voimia jokapäiväiseen arkeen ja jaksatte fyysisesti ja psyykkisesti. Tsemppiä aloitukseen, sinulle ja miehellesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi aina yrittäjän vaimo?? Itse yrittäjä ja kyllä tuo naisellakin vaatii paljon. Mies/nainen joko sopeutuu tai ei. Näin 12 vuoden yrittäjyyden jälkeen voin todeta, että ei tuo helpota syksyllä eikä ensi vuonna eikä 10 vuoden jälkeen. Töitä tehtävä kun niitä on. Katos, kun ei sitä rahaakaan muuten tule.....

Fatalji

Vierailija
10/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän tuota kukaan pitkään jaksa. Aika moni yrittäjä ei suostu myöntämään, että yritys ei ole kannattava tai järkevä. Jos täytyy yötä myöten raataa itsensä piippuun ilman, että se merkittävästi näkyy elintasossa, niin onko se oikeasti sen arvoista?

Miehesi yritys on kuitenkin ollut pystys vaata pari kuukautta. Mun mies rupesi yrittäjäksi melkein 10 vuotta sitten, teki pitkää päivää. Olin kotona ensimmäisen lapsen kanssa ja olihan se rankkaa nimenomaan henkisesti. Nyt tilanne on ihan toinen. Mies tekee töitä keskimäärin 12h viikossa ja nostaa silti kunnon palkkaa ja osingot päälle. Meillä on kolme lasta, joista kaksi mies on hoitanut kotona kun itse olen mennyt takaisin töihin (osa-aikaisena) heti kun se on ollut mahdollista. Eletään tosi kivaa elämää, missä ei tarvitse huolehtia rahasta ja aikaa riittä lapsille. Olen tosi kiitollinen miehelle, että jaksoi firman alkuvuodet paiskia töitä ja on nyt ymmärtänyt höllentää kun siihen kerta on tällä hetkellä mahdollisuus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yritys on pyörinyt noin 5kk.

Teen miehen kirjanpidon, puhelut ohjautuvat mun puhelimeen, kun ei pysy vastaamaan, otin lainaa, takasin lainaa, hoidan meidän ja hänen lapset ja kodin, työmatkan ajan hoidin täällä olevat hommat. Kyllä mä yritän parhaani mukaan tukea.

Makaan kotona, kyllä, juurikin siitä syystä, että mies ynnäsi mulle paperille, kuinka paljon tulot tippuisi, kuinka paljon tuuraajien palkkaaminen oikeasti tulee maksamaan jne. Ja olisin työssäni edelleen, jos lapsia ei olisi, koska mulla ei olisi ollut mitään syytä jäädä äitiyslomalle. Meillä on 6 lasta, miehen aikaisemmasta liitosta 2 kouluikäistä, yhteiset eskarilainen, 4v ja yllätys kaksoset 8kk, jotka päättivät tulla ehkäsystä huolimatta. Ja päätetty on, että syksyllä, kun yksi siirtyy kouluun, mä jatkan vanhassa työssäni, pienestä palkasta huolimatta.

Kumpikaan ei tiedostanut, kuinka homma paisuisi, kuinka paljon töitä on, joka johti siihen, että investoinnit ja velat kasvoivat.

Eikä mun tarkoitukseni ollut valittaa, vaan kysyä, että miten te selvisitte?

Mä en edes aikaisemmin tajunnut, kuinka paljon mun mieheni kaikessa auttoi ja arki löi kasvoille kovaa, kun tämän hetkisen tilanteen tajusi.

Kaikesta pahinta on kaipaus, mikä välillä iskee, oma ja lasten. Kun on tottunut siihen, että on sitä aikaa yhdessä ololle ja enää sitä ei ole. Kun lapsi kysyy iltasadun yhteydessä, koska isi tulee kotiin, kun vanhimmainen raivoaa siitä, ettei isä ehtinyt taaskaan peliin, vaikka oli luvannut ja tyhmän äitipuolen takia myöhästyttiin harkoista 10minuuttia, miksei isä voi viedä ja niin edelleen. Ja tälläisen päivän jälkeen haluaisit vain pienen hetken sitä omaa aikaa.

Eli miten te selvisitte?

Ja tiedän olevani lapsellinen ja sen takia mä tarvitsenkin vinkkejä siihen, kuinka saan pidettyä pääni kiinni ja purkamatta sitä pahaa oloa toiseen, kun se lopulta raahautuu kotiin?

Vierailija
12/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osakeyhtiö josta minulla on halussa osa osakkeista ja hoidan päivällä lapsen kanssa olessa osan paperitöistä. Meillä on sitten illalla enemmän aikaa yhdessä enkä tee ilmaiseksi töitä vaan nostan osinkoina osani.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Selvisin, kun halusin.

Otin myös järjen käteen ja mietin, että jos mulla nyt on ikävä puolisoa ja yksinäinen olo, niin parantaako sitä oikeasti se, että itkupotkuraivarilla heittää puolison ulos ja ottaa eron? 

Meillä tuo jonkun aikaisemin mainitsema yhdessä nukkumaanmeno ja sängyssä juttelukaan ei toiminut, koska se johti vain siihen, että puolisolla pyöri yötkin firman jutut päässä, tuli unettomuutta ja muuta ongelmaa. Hänen  oli saatava nollata päänsä, vaikka lukemalla akukankkaa tai katsomalla ääliötv-sarjaa, jotta pystyi nukkumaan, pysyi järjissään, eikä sählännyt mitään. Sen sijaan otin tavakseni lähteä säännöllisin väliajoin puolisoni kuskiksi keikoille ja ajella sitten kotia kohti kiertoreittiä pitkin jotain pikkuteitä. Autossa hän pystyi rentoutumaan, koska siellä ei mitään muutakaan voinut tehdä.  Siellä me sitten juteltiin. Kokemuksesta sanon myös, että kannattaa ottaa mukaan termoskahvia ja eväitä, nekin rauhoittavat tunnelmaa.

Ja tosiaan. En minäkään tätä ilmaiseksi tehnyt. Otan osani tuloksesta. Lisäksi meillä on sopimus - joka on pitänyt - että myös minun uraani panostetaan koko perheen voimin, kun tarvitsee.

Vierailija
14/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos firma menestyy niin et varmasti tule tänne vsaittamaan kun rahaa on enemmän kuin tarvitsee. Kai sinulla on jokin osuus tuosta firmasta jos kuitenkin olet lainaakin sitä varten ottanut? Muuten olet tehnyt aika tyhmät ja miehesi voi häipyä yrityksineen milloin halajaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo on kyllä ihan oma syysi, jos olet yrittäjän vaimo ja elät elämääsi miehesi kautta. Tuossa vaiheessa kannattaa viimeistään hankkia oma elämä.

Vain harvoin perheessä puolisoilla on mahdollisuus olla illat ja viikonloput kylki kylkeä vasten, vaat työt on hoidettavana, harrastukset, kotityöt, iäkkäät vanhemmat ja jotkut haluavat olla ihan omana tykönään.

Vierailija
16/16 |
17.04.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori, ei se ole väliaikaista. Se on sitä samaa yrittäjän raatamista vuodesta toiseen. Ainakin useimmissa tapauksissa. Minä hoidin lapset, kodin ja työn. Nyt lapset jo pois kotoa. Mies yrittäjänä edelleen. Nautin omasta ajasta nyt.