Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ristiäisahdistus nousee...

22.04.2006 |

Odotamme neljättä lasta (rv 12+6). Kun ajattelenkin tulevia ristiäisiä, alkaa ahdistaa: minulle riittäisi, jos paikalle kutsuttaisiin vain isovanhemmat ja kummit, mutta miehen suku on ongelma! Miehen äiti on ottanut etuoikeudekseen kutsua kaikkiin aiempiin ristiäisiimme KAIKKI kynnelle kykenevät sukulaiset! Paikalla on ollut aina 40-50 ihmistä, joista suurin osa siis miehen sukulaisia, omiani ehkä 6-7. Joka kerta itselleni on tullut sellainen olo, että haluan painella makuuhuoneeseen vauvan kanssa ja olla omissa oloissani. Olen sanonut asiasta miehelleni, mutta hänen mielestään on mukavaa kun vieraita on paljon. Olen saanut juhlien järjestämiseen aina apua, kyse ei ole siitä. En vain HALUA kotiini mitään sirkuskarnevaalia ristiäisten sijaan, vaan ihan pienen tunnelmallisen kokoontumisen niiden meille kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa. Mikä neuvoksi? Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
22.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse sanoisin suoraan, että aiomme pitää pienet juhlat. Ei ole anopin asia päättää tälläisistä.

Vierailija
2/2 |
22.04.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

..meillä oli meinaan juuri esikoisen ristiäiset ja tilaisuuden jälkeen vasta oikein tajusin, miten ihana juhla oli, kun läsnä oli vain ne tärkeimmät (meidän sisarukset, vanhemmat ja elossa olevat isovanhemmat sekä vauvan kummit =16henkeä). Häätkin meillä oli ihanat, mutta isot (160henkeä) ja huomasin, että niissä olin ihan kuin jossain roolissa enkä oikein edes tainnut tajuta mitä tapahtuu, mutta noissa ristiäisissä tunnelma oli todella aito, lämmin, ja " hauras" , kyyneliä ja hymyjä sateli joka puolelta - kaikki oli niin aitoa, koska läsnä oli vain pieni porukka.



En missään nimessä halua heittää suolaa haavoihisi hehkuttamalla miten ihanat ristiäiset meillä oli, vaan haluan lähinnä viestittää, että ymmärrän todella miltä susta tuntuu. Voisihan sitä ajatella, että onko se nyt niin tärkeetä (varsinkin jos saa apua), mutta kyllä se todellakin on. En tietenkään tiedä minkälainen miehesi on, mutta kehottaisin silti sua puhumaan hänelle ja koittaa selvittää miten tärkeä asia sinulle on. Jospa hän voisi puhua äidilleen, jollet sinä voi (ainakaan itse toivoisin, että vastaavassa tapauksessa mies puhuisi äidilleen " meidän" puolesta).



Toivottavasti saat tahtosi läpi.



Mangolia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla