IS: Siiri pystyi ostamaan ensiasunnon pääkaupunkiseudulta jo 26-vuotiaana
https://www.is.fi/asuminen/art-2000005644020.html
Joten kakkapuhetta etteikö sinkku saisi jo nuorena asunnon hesasta.
Kommentit (14)
Pystyi ostamaan eli siis sai pankista lainaa. Niin minäkin sain, ilman opintolainasta koostuvia ”säästöjä” tai lehtijuttuja.
Btw, juttuvinkki Iltikseen: Näin av-mamma kerrytti säästötiliään tonnilla yhdessä päivässä! (Spoiler: otti pikavipin ja siirti rahat säästötilille)
Ennen vanhaan oli täysin normaalia, että aloitettiin vakituinen työ 18-19 -vuotiaana. Nykyään pidetään lähes ihmeenä sitä, että joku muuttaa omistusasuntoon lähes kolmekymppisenä.
Siiri teki neljää työtä, asui edullisessa opiskelija-asunnossa poikkiksen kanssa (eli maksoi vuokraa 200 euroa), sai vanhemmiltaan lapsilisärahat ja pystyi säästämään opintolainarahat tilille.
En oikein ymmärrä, miten 26v voi edes säästää asunnon ostoon vaadittavaa omarahoitusosuutta niin paljon, ettei ulkopuolisia takaajia tarvitta.
Suurimmalla osalla tuon ikäisistä on vielä opinnot kesken ja elävät opintorahalla, josta ei paljon säästöön jää.
Paras sijoitus tulevaisuuteen tuossa iässä on opiskelu ei asuntosijoittaminen, sillä sen ehtii sitten kun valmistuu kunnon ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli täysin normaalia, että aloitettiin vakituinen työ 18-19 -vuotiaana. Nykyään pidetään lähes ihmeenä sitä, että joku muuttaa omistusasuntoon lähes kolmekymppisenä.
Näinpä. Oma äidiltini oli jo naimisissa, hänellä oli kaksi lasta, vakituinen työsuhde ja omistusasunto Espoossa 25-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli täysin normaalia, että aloitettiin vakituinen työ 18-19 -vuotiaana. Nykyään pidetään lähes ihmeenä sitä, että joku muuttaa omistusasuntoon lähes kolmekymppisenä.
Näinpä. Oma äidiltini oli jo naimisissa, hänellä oli kaksi lasta, vakituinen työsuhde ja omistusasunto Espoossa 25-vuotiaana.
*äitini
– Nostin opintolainaa kaikkiaan 12 600 euroa. Työt mahdollistivat sen, että minulla riitti käyttörahaa elämiseen ja pystyin siirtämään opintolainat suoraan ASP-tilille.
– Siellä ne kasvoivat monen vuoden ajan suurempaa korkoa kuin mitä alan maksaa niistä pian takaisin. Säästetty opintolaina voi toimia myös hyvänä pesämunana aikuiseen elämään, vaikkei omaa asuntoa ostaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli täysin normaalia, että aloitettiin vakituinen työ 18-19 -vuotiaana. Nykyään pidetään lähes ihmeenä sitä, että joku muuttaa omistusasuntoon lähes kolmekymppisenä.
Tämä ennen vanhaan oli varmaan 40-50-luvulla, mutta jo 60-luvulla vanhemmat kannustivat opiskelemaan mahdollisimman paljon ja lapsen opiskelun vuoksi olivat valmiit tinkimään elintasostaan.
Näin oli ainakin meillä ja äitini ja mummini pitivät naisen koulutuksen merkitystä tärkeänä, eikä kannustettu ostamaan asuntoa tai menemään naimisiin, vaan opiskelemaan.
Ensiasunnon ostin kun olin 35v.
Naisten opiskelu on taannut Suomessa hyvän ja tasavertaisen yhteiskunnallisen aseman.
Tyttäreni on asunut kotona, ollut mäkkärissä töissä ja kahdessa ja puolessa vuodessa säästänyt palkoista 15 000e. Noihin kahteen ja puoleen vuoteen mahtuu pari pidempää ulkomaanmatkaa. Asunnon saa ostettua heti kun haluaa, miettii nyt opiskelua ja sitä kannattaako asunto ostaa jo opiskeluaikana.
Onkos Siirillä vähän rikkaat vanhemmat, vai?
Minäkin asun äitin helmoissa, käyn ulkomailla ja kaikki palkkatulot laitan säästöön.
Vapaalla viheltelen ja mietin että mitä rahoillani tekisin.
Käsittämätöntä että uutiskynnyksen ylittää se että joku on saanut asuntolainan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan oli täysin normaalia, että aloitettiin vakituinen työ 18-19 -vuotiaana. Nykyään pidetään lähes ihmeenä sitä, että joku muuttaa omistusasuntoon lähes kolmekymppisenä.
Näinpä. Oma äidiltini oli jo naimisissa, hänellä oli kaksi lasta, vakituinen työsuhde ja omistusasunto Espoossa 25-vuotiaana.
Ennen oli helppo saada vakipaikkoja, kun työelämässä oli paljon avustavia työtehtäviä, johon ei juuri tarvinnut koulutusta ja asiantuntemusta esim. sihteerit, konekirjoittajat, puh.vaihe ja kaikki tehtiin käsin, nyt ne ovat korvanneet teknologia, eikä juuri avustavia työntekijöitä ole, jopa asiantuntijatehtävissä olevat tekevät kaikki työt itse, jopa lääkärit kirjaavat potilashoitoja.
Nykyään nuorena asunnon ostamisessa ei ole mitään ihailtavaa, koska meillä on pilvin pimein, toisin kuin ennen, edullisia vuokra-asuntoja ja nuokin säästöt käyttäisin opiskeluun ja oman ammattitaidon luomiseen, joka on paras turva tulevaisuuteen.
Ostin minäkin kantakaupungista