Lahjat ei olekkaan enää lahjoja??
En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.
Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x
Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?
Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.
Kommentit (40)
En kyllä ole koskaan törmännyt vastaavaa joten siinä mielessä ei kuulosta ihan tavalliselta/normaalilta.
Koin itseni lapsena halvaksi ja jotenkin arvottonaksi, kun sain lahjaksi usein pelkkää halpaa "turisti rihkama" jonka sai suurinpiirtein heittää roskiin. Olin kateellinen pikkusiskolleni, johon panostettiin rahallisesti enemmän ja jolle ostettiin aina ne kalleimmat lahjat. En ole kotoa poismuutettua pitänyt sen enempää yhteyttä vanhempiini enkä sisareeni.
Nekku Hiiles kirjoitti:
No sanokoon mitä sanovat, eipä niitä todellakaan tarvi kenellekään toiselle antaa myöhemmin.
Tuollaisen lahjan tuojille voi sanoa, että "nyt ei ole kahvin kanssa pullaa kun ei ole vielä kukaan aiempi vieras palauttanut syömäänsä känttyä".
Viimeksi saatiin sellainen käsin tehty pipo ja haalari vauvalle, ajattelin että se olisi mukava muisto lapselle mutta kehoituksena oli antaa se eteenpäin miehen veljen vaimolle kun heille syntyy vauva syksyllä.
Ap
Onpas typerää. Lahjaa ei ole pakko laittaa jakoon. Mä en sanoisi tuohon mitään. Tekisin lahjalle mitä itse haluan.
Meitä on moneen junaan. Toiset myy saamansa lahjat ihan pokkana eteenpäin tai jopa lahjoittavat jollekin muulle vielä samassa paketissa. Mielestäni lahja on aina lahja, vaikka se ei olisikaan aina ihan mieluinen. En kehtaisi myydä käyttämättömänä eteenpäin tai lahjoittaa jollekin muulle samantien.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.
Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x
Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?
Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.
Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?
Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.
Mun ex-anoppi oli tuollainen. Hän oli pihi ihminen, kuten myös exäni. Raivostuttavaa ja törkeää käytöstä.
Kieltäydyin lopulta ottamasta häneltä lahjoja vastaan.
Lahjan lisäksi saat neuvon tavaran loppusijoituspaikalle, kun sille ei ole enää itsellä tarvetta, mutta jollakulla muulla olisi. Mistä tämä ulina nyt johtuu?
Petrus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.
Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x
Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?
Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.
Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?
Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.
Vaatteiden kierrättäminen on OK, jos vanhemmat itse niin haluavat tehdä. Lahja, jonka antamiseen liittyy tuollaisia ehtoja(siis ettei voi säästää muistoksi, vaan PITÄÄ antaa eteenpäin) ei ole lahja vaan laina.
Petrus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.
Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x
Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?
Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.
Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?
Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.
Pavut nekkuun? Minusta tuo tuntuu tökeröltä ja en ole moisesta ennen kuullut siksi kysyin mielipiteitä! En silti ole vetänyt herneitä nekkuun.
Kyllä meilläkin menee kieroon tavarat mutta niistä päätän minä. Osan haluan säästää muistoksi lapsilleni.
Ap
Ap
Mun mielestä tosi ärsyttävää ja toisen yksityisyyteen kajoavaa pyydellä antamiaan takaisin. Anoppi kyttää koko ajan kuin harakka että oletko jo lukenut tän kirjan, hän ottaa takaisin. Antamiaan kirpparivauvanvaatteita otti ja otti samalla minunkin ostamiani - suvussa ei edes ollut vauvoja tai perheenperustajia. Miehelleni kutoi villapaidan ja alkoi huutaa että et käytä sitä, hän ottaa ja purkaa ja tekee sukkia. Tyttären leluja kyttäsi että hän antaa mökkinaapurille. Poika oli ottanut hänen joululahjakipponsa leikkiin ja hän närkästyneenä nappasi sen käsilaukkuunsa ja vei pois. Tähän liittyy kyttääminen- jos et käytä lahjaa, hän vie sen pois. Tämä on painostavaa, inhoan hänen lahjojaan enkä niitä huolisi kuin kohteliaisuudesta. Tekee sitä myös tuttaville" askartelin mirjalle kranssin, jos sille ei enää käyttöä,,koppasen pois". Arggh! Koululaiset on ihan hoomoilasena kun anoppi kyselee antamiensa esineiden perään.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tosi ärsyttävää ja toisen yksityisyyteen kajoavaa pyydellä antamiaan takaisin. Anoppi kyttää koko ajan kuin harakka että oletko jo lukenut tän kirjan, hän ottaa takaisin. Antamiaan kirpparivauvanvaatteita otti ja otti samalla minunkin ostamiani - suvussa ei edes ollut vauvoja tai perheenperustajia. Miehelleni kutoi villapaidan ja alkoi huutaa että et käytä sitä, hän ottaa ja purkaa ja tekee sukkia. Tyttären leluja kyttäsi että hän antaa mökkinaapurille. Poika oli ottanut hänen joululahjakipponsa leikkiin ja hän närkästyneenä nappasi sen käsilaukkuunsa ja vei pois. Tähän liittyy kyttääminen- jos et käytä lahjaa, hän vie sen pois. Tämä on painostavaa, inhoan hänen lahjojaan enkä niitä huolisi kuin kohteliaisuudesta. Tekee sitä myös tuttaville" askartelin mirjalle kranssin, jos sille ei enää käyttöä,,koppasen pois". Arggh! Koululaiset on ihan hoomoilasena kun anoppi kyselee antamiensa esineiden perään.
Joo alkujaan oli anoppi jakamassa pois meidänkin tavaroita, vaunut ja sitteri oli käytännössä jo luvattu sukulaiselle ja sitten kauhea haloo kun ei annettukkaan niitä vaan laitoin ne myyntiin.
Nyt on jaossa meidän lasten pyörät, kovasti jo kysellään onko ne vielä sopivia. Kun sanoin että en anna niitä pois, olen kuulemma ilkeä kun turhanpanttina niitä seisotan. (Ovat kyllä vielä käytössä mm. Varapyörinä) ja lapset tuunaavat niitä ja ajavat niillä maastossa.
Ap
Petrus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.
Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x
Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?
Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.
Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?
Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.
Eivät sellaiset tavarat ole lahjoja, joita kierrätetään ihmiseltä toiselle.
Minäkin tykkään kierrättää ja mielelläni annan läheisten lapsille sellaisia leluja ja vaatteita joille meillä ei ole enää tarvetta.
Jos jonkun tavaran antaa toiselle lahjana, niin sen lahjan antajan määräysvalta kyseiseen tavaraan päättyy silloin kun hän lahjan luovuttaa.
Ne suvussa kiertävät vaatteet olisi fiksumpaa antaa siten, että antaa ne muuten vaan, ei lahjaksi. Sanoo vaikka että: "Tämmöisen nutun olen tehnyt ja ajattelin, että teidän vauva voisi käyttää sitä ensin ja sitten kun se jää pieneksi niin minnan vauva voisi käyttää sitä. Olisiko teille tämmöinen ok?"
Lahja on lahja ja kierrätysvaate on kierrätysvaate.
Eihän tuo nyt oikein lahjalta tunnu. Outoa.
Meillä myös kaikki on ollut lainassa. Onhan se kivaa joo "saada lahjaksi" vaunut jotka eivät ole ominaisuuksiltaan sopivia, mutta joita et voi myydä ja hankkia rattaita tms. vaan saat sitten palauttaa. Ja onhan ne lapset saaneet toki pyörää ja sellaista... lainaan.
Ja kummasti ovat isän luota hävinneet minunkin ostamani vaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Petrus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan törmännyt tälläiseen mutta nyt kysynkin onko tämä teistä normaalia.
Miehen puolen sukulaiset tuovat lapsille lahjoja niin ennen kuin paketti on edes auki, sanotaan että sitten kun jää pieneksi/ette enää käytä niin voi tämän antaa sukulaiselle x
Minusta tuo tuntuu hieman tökeröltä, mitä mieltä te olette?
Lahjan arvo on 50-100€ riippuen siitä kuinka monta ihmistä siihen on osallistunut. Ja mainittakoon nyt sekin että en pyydä mitään koskaan, lapsi on joskus voinut jonkun lahjatoiveen esittää tyyliin nukke, barbi tms.
Missä kohtaa tässä piti vetää ne pavut nekkuun?
Jos suvussa on samaan aikaan useampia lapsia (esim. samanikäisiä serkuksia) niin ihan luonnollista että antaa ne pieneksi jääneet tarvitseville. Minunkin pieneksi jääneet vaatteet menivät nuoremmille serkuille, leluja mennyt minun jäljiltä myös. Ai niin se oli 80-luvulla eikä vanhempani tai kukaan muukaan hoksannut pahoittaa mieltään.
Pavut nekkuun? Minusta tuo tuntuu tökeröltä ja en ole moisesta ennen kuullut siksi kysyin mielipiteitä! En silti ole vetänyt herneitä nekkuun.
Kyllä meilläkin menee kieroon tavarat mutta niistä päätän minä. Osan haluan säästää muistoksi lapsilleni.
Ap
Ap
Äitini tekee samaa kuin anoppisi.
Antaa mukalahjoja, joihin liittyy hirveästi kaikenlaisia ehtoja ja kyttäämistä. Ja aina välillä kyselee, että missä sejase on ja onko sitä käytetty ja säilytetty oikein.
Senkin yritti määrätä mitä vaatteita säilytän muistona lasteni vauva-ajoista ö.Ö Siis mitä ihmettä. Ne on mun muistoja, ei äitini muistoja.
Silloin kun olin vielä nuorempi, sellainen parikymppinen, yritti äitini säätää millaisia unelmia ja haaveita minulla pitäisi olla. Ihan oikeasti. Kun sanoin että "mun elämä, mun unelmat ja mun haaveet", niin loukkaantui verisesti. Ei todellakaan ensimmäistä eikä viimeistä kertaa.
Toisinaan saattaa alkaa inttämään meidän sisustuksesta. Siis minun, mieheni ja lasten kodin sisustuksesta. Hän itse asuu eri osoitetteessa.
Antaa ohjeita ja neuvoo miten huonekalut pitäisi sijoittaa tai minkä väriset verhot meidän pitäisi laittaa olohuoneeseen (toistuvasti soittelee ja viestittelee, useita kertoja päivässä, viikkojen ajan saattaa jatkaa sitä). Ja sitten kun ei saa tahtoaan läpi, alkaa surkeana selittämään, että "sinä olet hirveän itsekäs kun et muiden mielipiteitä ota yhtään huomioon". Niinpä niin. Sehän on kamalan itsekästä sisustaa oma kotinsa omien perheenjäsenten kanssa.
Veljen perheeseen ei uskalla mennä yhtä syvälle, ja ymmärtää rajat vähän paremmin. "Kun sitä miniää pitää varoa ettei se loukkaannu."
Tän takia olen ostanut kaiken miehen kanssa itse, jos joku sanoisi jo lahjaa antaessa ohjeen mitä tuotteelle tulee tehdä/ei saa tehdä, niin antaisin samantien lahjan takaisin. Mitä jos paita menisi rikki, sitä kun lapsille monesti sattuu, niin pitääkö ostaa uusi tilalle.
Meillä kyllä esim anoppi on sitä mieltä ettei mitään saisi hävittää. Mutta en näe järkeä säilyttää vaunuja yli 30 vuotta (kuten hän).
Heti kun toinen lapsi ei enää meillä vaunuja käytä, laitan ne myyntiin tai lahjoitettavaksi. Hän ei tosin meidän tavaroita ole maksanut eikä maksa meidän asuntolainaa, joten saadaan ihan itse päättää ettemme säilytä muutenkin rajallisissa tiloissa kaikkea mitä lapsille ikinä ostetaan.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo nyt oikein lahjalta tunnu. Outoa.
Se onkin semmoinen määräaikainen lahja :D
Sopii vallan mainiosti nykypäivään.
Ihmisillä on määräaikaisia silppu- ja pätkätöitä. Siispä he ansaitsevat määräaikaisia silppu- ja pätkälahjoja :P
Huh, taas saan olla tyytyväinen, etteivät appivanhemmat asu lähellä. Anoppi on vähän liiankin innokas kierrättämään, on kierrättänyt jo mm. minun ennen avioliittoa (tai edes mieheni tapaamista) hankkiman huonekalunkin, kun ”se ei ole turvallinen lapsiperheessä”. En todellakaan päästä yhtään käsiksi lapsen vaatteisiin tai tavaroihin ja olemme sanoneet, että jos meille dumppaa jotain, me emme ala niitä hilloamaan kellekään, vaan teemme mitä tykkäämme.
No sanokoon mitä sanovat, eipä niitä todellakaan tarvi kenellekään toiselle antaa myöhemmin.
Tuollaisen lahjan tuojille voi sanoa, että "nyt ei ole kahvin kanssa pullaa kun ei ole vielä kukaan aiempi vieras palauttanut syömäänsä känttyä".