Paikat julkisissa kulkivälineissä raskaana oleville ja invalideille

Jos joku tarjoaa istuisin hyvillä mielin, tai jos olis oikeesti semmonen tilanne että olisin pyörtymäisilläni niin kysyisin ystävällisesti: "anteeks, voisinko mitenkään päästä istumaan?". Muuten en, ei raskaus invalidisoi... Muuta kun aivot jollain mammoilla.

Eikö lähijunissa käytännössä kaikki paikat ole merkitty sillä tee-tilaa-tarvitseville-kyltillä? Jos olo on huono, niin kyllähän sitä voi sanoa. Tuo pahoinvointi ei kuitenkaan näy päälle päin, eikä kaikilla raskaana olevilla ole edes mitään vikoja, saati että matkustajat olisivat tajunneet sinun olevan raskaana eikä vain pullea.

Tee aloite siitä, että raskaana oleville merkitään paikat linja-autossa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö lähijunissa käytännössä kaikki paikat ole merkitty sillä tee-tilaa-tarvitseville-kyltillä? Jos olo on huono, niin kyllähän sitä voi sanoa. Tuo pahoinvointi ei kuitenkaan näy päälle päin, eikä kaikilla raskaana olevilla ole edes mitään vikoja, saati että matkustajat olisivat tajunneet sinun olevan raskaana eikä vain pullea.

Juuri näin, siksi mietinkin uskaltaako sitä sanoa ja kysyinkin miten te muut toimitte? Ap

Noilla paikoillahan saa toki muutkin istua silloin, kun niitä tarvitsevia ei ole paikalla. Jos on, silloin paikan voi pyytää. Jos olet toisella raskauskolmanneksella, raskautesi ei välttämättä näy päälle, niin että tarkkasilmäinenkään ei sitä välttämättä huomaa toisin kuin vaikka kepin, kipsin tai rullaattorin kanssa matkustavasta. Eikä toisaalta kyllä niiden paikolla jo istuvienkaan vamma välttämättä päälle näy! 

Jos tunnet tarvitsevasi paikkaa, voit aivan hyvin kysyä, voisitko päästä istumaan. Normaali hyvinvoiva ihminen ei varmasti siitä suutu eikä kieltäydy.  Rohkeasti vaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tarjoaa istuisin hyvillä mielin, tai jos olis oikeesti semmonen tilanne että olisin pyörtymäisilläni niin kysyisin ystävällisesti: "anteeks, voisinko mitenkään päästä istumaan?". Muuten en, ei raskaus invalidisoi... Muuta kun aivot jollain mammoilla.

Voi raskaus invalisoidakin. Jos et sitä siis tiedä.

Kertoo tietämättömyydestä tuo "raskaus ei ole sairaus" fraasin viljely

Pyysin, että saan mennä ennen koululuokkaa bussiin, kun olin syöpähoitojen vuoksi kurjassa kunnossa.

Tietenkin pääsin.

Aina kannattaa pyytää. Joku auttaa varmasti.

Ehdottomasti voit pyytää paikkaa. Suurin osa ihmisistä todennäköisesti luovuttaa paikkansa sulle mielellään, kunhan et kiukkuisesti haukkumalla niitä aja pois :D Minä ainakin antaisin sulle paikan oitis, jos esimerkiksi sanoisit "sori, mutta pääsisinkö istumaan, mun on vähän vaikea seistä". 

Jos on huono olla tai särkee, niin varmastikin kysyisin paikkaa. Jos ei ole huono olla, niin silloin voi hyvin seisoakin. Harvat oma-aloitteisesti paikkaa tarjoaa, koska on monesti vaikea sanoa kuka on raskaana ja kuka ei.

Ap, älä pelkää kysyä sitä istumatilaa, itse luovutan oikein mielelläni. Kun olin raskaana, jokainen niveleni parkui tuskasta jos seisoi kauan ja monesti arvoin joudunko pysähtymään kesken matkan etten oksenna bussin sisälle. Pahinta oli kun oli rattailla esikoisen matkassa ja oli pakko seistä siinä vieressä. Meinasi taju lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö lähijunissa käytännössä kaikki paikat ole merkitty sillä tee-tilaa-tarvitseville-kyltillä? Jos olo on huono, niin kyllähän sitä voi sanoa. Tuo pahoinvointi ei kuitenkaan näy päälle päin, eikä kaikilla raskaana olevilla ole edes mitään vikoja, saati että matkustajat olisivat tajunneet sinun olevan raskaana eikä vain pullea.

Juuri näin, siksi mietinkin uskaltaako sitä sanoa ja kysyinkin miten te muut toimitte? Ap

Minä en raskaana ollessani ollut koskaan niin täydessä kulkuvälineessä, että paikkaa ei olisi löytynyt, mutta polvileikkauksen jälkeen bussilla kulkiessani opin kyllä hyvin nopeasti pyytämään kuskia odottamaan, että pääsen istumaan. Liikkuvassa bussissa köpöttely oli todella vaarallista ja vaikeaa. Siinä meni kyllä oma terveys avun pyytämisen aiheuttaman epämukavuuden edelle. Voisin kuvitella toimivani samoin raskaana ollessani.

Tietysti voit pyytää paikkaa, itse ainakin antaisin paikkani raskaana olevalle.

Täytyy muistaa kuitenkin ettei invaliditeettikaan aina välttämättä näy ulospäin, että osa heistä saattoi hyvinkin istua paikalla ihan oikeutetusti. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänä aamuna täpötäyteen lähijunaan astuessani, että sanonko ko. paikoilla istuville (n. 50 v. nainen matkalaukun kanssa, n. 30 v. tukevampi nainen laukkunsa kanssa, n. 40 v. maisemista haaveileva nainen ikkunapaikalla ja n. 25 v. ulkomaalainen mies), että pyytäisinkö jotakuta antamaan paikkansa, mutten ääntäni uskaltanut avata.

Pyydättekö te (raskaana olevat) kanssamatkustajia luopumaan paikastaan? Yllätyin kuinka hankana tilanne minulle kuitenkin oli, ja mietin jatkoa ajatellen olenko vaan hieman itsekkäämpi ja rohkeampi, kun muut eivät vain halua huomata, ja/tai olla edes vähäänkään huomaavaisia.

Ja en ole sairas, jaksaisin muuten seistä, mutta poden voimakasta raskauspahointia edelleenkin vaikka olenkin toisella kolmaksella.

Menin synnytyssupistuksissa bussilla Naistenklinikalle, seisten tietenkin. Oli niin pieni vatsa että ihan turha vedota siihen. Istumapaikat täynnä joutilaita miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin tänä aamuna täpötäyteen lähijunaan astuessani, että sanonko ko. paikoilla istuville (n. 50 v. nainen matkalaukun kanssa, n. 30 v. tukevampi nainen laukkunsa kanssa, n. 40 v. maisemista haaveileva nainen ikkunapaikalla ja n. 25 v. ulkomaalainen mies), että pyytäisinkö jotakuta antamaan paikkansa, mutten ääntäni uskaltanut avata.

Pyydättekö te (raskaana olevat) kanssamatkustajia luopumaan paikastaan? Yllätyin kuinka hankana tilanne minulle kuitenkin oli, ja mietin jatkoa ajatellen olenko vaan hieman itsekkäämpi ja rohkeampi, kun muut eivät vain halua huomata, ja/tai olla edes vähäänkään huomaavaisia.

Ja en ole sairas, jaksaisin muuten seistä, mutta poden voimakasta raskauspahointia edelleenkin vaikka olenkin toisella kolmaksella.

Menin synnytyssupistuksissa bussilla Naistenklinikalle, seisten tietenkin. Oli niin pieni vatsa että ihan turha vedota siihen. Istumapaikat täynnä joutilaita miehiä.

Pieni vatsa tai ei, voi ihan rauhassa kysyä paikkaa. Miksi ihmeessä et kysynyt? Luuletko että vatsanmitalla on väliä?

Luonnollisesti ympäristö ei omatoimisesti huomannut tarjota paikkaa jos raskauttasi ei näy, mutta sitten pitää itsensä rohkaista kysymään.

Tämä on hankala kysymys käytännössä. Pitäisikö olla niin, että ei-invalidit eivät koskaan saa istuutua invapaikoille julkisissa kulkuvälineissä, eivät edes silloin, kun kulkuväline on muuten täynnä?

Mielestäni nimittäin on väärin, jos oletetaan, että invalidin (myös raskauspahoinvoinnin invalidisoiman) täytyy erikseen pyytää invapaikkaa itselleen joltakulta invapaikalla mahdollisesti ilman syytä istuvalta. Olipa monimutkainen lause. Tarkoitan siis, että invalidin matkustajan tulisi päästä ilman esteitä ja hidasteita suoraan invapaikalle – ilman neuvotteluja, ilman selityksiä, ilman anteeksipyytöjä tai jopa mahdollisesti, toisen reaktiosta riippuen, ilman riitelyä.

Kuitenkin, jos kulkuväline on muuten täynnä, niin tuntuisi hölmöltä, jos vapaalle invapaikalle ei saisi ei-invalidi matkustaja istuutua...

Oikeastaan ongelman ratkaisuksi mieleeni tulee vain yksi vaihtoehto: invapaikalle istuutuneen ei-invalidin tulisi aina nousta invapaikalta varmuuden vuoksi, kun kulkuneuvo pysähtyy ja kyytiin nousee uusia matkustajia. Joku heistä nimittäin saattaa olla invalidi. Tosin hänen noustuaan joku toinen ei-invalidi saattaa istuutua paikalle! Hän ei kuitenkaan saa kyseenalaistaa tämän toisen toimintaa, koska tämä saattaa olla näkymättömällä tavalla invalidi. Käytännössä kyse on siis omantunnon asiasta.

Toinen, selkeämpi käytäntö olisi tosiaan se, ettei invapaikalle saisi koskaan istuutua, ellei ole invalidi – ei, vaikka kulkuväline olisi täpösen täynnä ja invapaikka loistaisi tyhjyyttään. Tämä sääntöhän on invaparkeissa.

Faith kirjoitti:

Tämä on hankala kysymys käytännössä. Pitäisikö olla niin, että ei-invalidit eivät koskaan saa istuutua invapaikoille julkisissa kulkuvälineissä, eivät edes silloin, kun kulkuväline on muuten täynnä?

Mielestäni nimittäin on väärin, jos oletetaan, että invalidin (myös raskauspahoinvoinnin invalidisoiman) täytyy erikseen pyytää invapaikkaa itselleen joltakulta invapaikalla mahdollisesti ilman syytä istuvalta. Olipa monimutkainen lause. Tarkoitan siis, että invalidin matkustajan tulisi päästä ilman esteitä ja hidasteita suoraan invapaikalle – ilman neuvotteluja, ilman selityksiä, ilman anteeksipyytöjä tai jopa mahdollisesti, toisen reaktiosta riippuen, ilman riitelyä.

Kuitenkin, jos kulkuväline on muuten täynnä, niin tuntuisi hölmöltä, jos vapaalle invapaikalle ei saisi ei-invalidi matkustaja istuutua...

Oikeastaan ongelman ratkaisuksi mieleeni tulee vain yksi vaihtoehto: invapaikalle istuutuneen ei-invalidin tulisi aina nousta invapaikalta varmuuden vuoksi, kun kulkuneuvo pysähtyy ja kyytiin nousee uusia matkustajia. Joku heistä nimittäin saattaa olla invalidi. Tosin hänen noustuaan joku toinen ei-invalidi saattaa istuutua paikalle! Hän ei kuitenkaan saa kyseenalaistaa tämän toisen toimintaa, koska tämä saattaa olla näkymättömällä tavalla invalidi. Käytännössä kyse on siis omantunnon asiasta.

Toinen, selkeämpi käytäntö olisi tosiaan se, ettei invapaikalle saisi koskaan istuutua, ellei ole invalidi – ei, vaikka kulkuväline olisi täpösen täynnä ja invapaikka loistaisi tyhjyyttään. Tämä sääntöhän on invaparkeissa.

Kaikki tämä pelleily tai sitten se paikan tarvitsija vaan rohkaisee mielensä ja kysyy paikkaa?

Jos vaiva ei näy ulospäin tämä istuja sanoo kysyjälle että mielelläni luovuttaisin, mutta seisominen on minullekin kivuliasta syystä x.

Ja kuka terve oikeasti alkaa kinaamaan paikastaan jos toinen pyytää pääsyä istumaan? Kertoo jo oikeasti ihmisestä paljon, mutta sitten kysyy toiselta ihmiseltä paikkaa.

Mikä ihme siinä on että pelätään näin toisen ihmisen kanssa puhumista että pitäisi yllä olevaan pelleilyyn ryhtyä?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tämä on hankala kysymys käytännössä. Pitäisikö olla niin, että ei-invalidit eivät koskaan saa istuutua invapaikoille julkisissa kulkuvälineissä, eivät edes silloin, kun kulkuväline on muuten täynnä?

Mielestäni nimittäin on väärin, jos oletetaan, että invalidin (myös raskauspahoinvoinnin invalidisoiman) täytyy erikseen pyytää invapaikkaa itselleen joltakulta invapaikalla mahdollisesti ilman syytä istuvalta. Olipa monimutkainen lause. Tarkoitan siis, että invalidin matkustajan tulisi päästä ilman esteitä ja hidasteita suoraan invapaikalle – ilman neuvotteluja, ilman selityksiä, ilman anteeksipyytöjä tai jopa mahdollisesti, toisen reaktiosta riippuen, ilman riitelyä.

Kuitenkin, jos kulkuväline on muuten täynnä, niin tuntuisi hölmöltä, jos vapaalle invapaikalle ei saisi ei-invalidi matkustaja istuutua...

Oikeastaan ongelman ratkaisuksi mieleeni tulee vain yksi vaihtoehto: invapaikalle istuutuneen ei-invalidin tulisi aina nousta invapaikalta varmuuden vuoksi, kun kulkuneuvo pysähtyy ja kyytiin nousee uusia matkustajia. Joku heistä nimittäin saattaa olla invalidi. Tosin hänen noustuaan joku toinen ei-invalidi saattaa istuutua paikalle! Hän ei kuitenkaan saa kyseenalaistaa tämän toisen toimintaa, koska tämä saattaa olla näkymättömällä tavalla invalidi. Käytännössä kyse on siis omantunnon asiasta.

Toinen, selkeämpi käytäntö olisi tosiaan se, ettei invapaikalle saisi koskaan istuutua, ellei ole invalidi – ei, vaikka kulkuväline olisi täpösen täynnä ja invapaikka loistaisi tyhjyyttään. Tämä sääntöhän on invaparkeissa.

Kaikki tämä pelleily tai sitten se paikan tarvitsija vaan rohkaisee mielensä ja kysyy paikkaa?

Jos vaiva ei näy ulospäin tämä istuja sanoo kysyjälle että mielelläni luovuttaisin, mutta seisominen on minullekin kivuliasta syystä x.

Ja kuka terve oikeasti alkaa kinaamaan paikastaan jos toinen pyytää pääsyä istumaan? Kertoo jo oikeasti ihmisestä paljon, mutta sitten kysyy toiselta ihmiseltä paikkaa.

Mikä ihme siinä on että pelätään näin toisen ihmisen kanssa puhumista että pitäisi yllä olevaan pelleilyyn ryhtyä?

Oletusarvoisesti oikein on, että invapaikka on vapaa invalidille eikä hänen tarvitse erikseen neuvotella oikeutensa toteutumisesta.

Kirjoitit: "Ja kuka terve oikeasti alkaa kinaamaan paikastaan jos toinen pyytää pääsyä istumaan? Kertoo jo oikeasti ihmisestä paljon, mutta sitten kysyy toiselta ihmiseltä paikkaa."

Niinpä. Olisi kiva, jos eläisimme maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä fiksuja ja hyvin käyttäytyviä kuin sinä ja minä, mutta valitettavasti niin ei ole.

Olen itse selkävaivainen ja silti annoin paikan nuorelle huonovointiselle tytölle. Jos joku paikkaa tarvitsee, niin sen aika varmasti saa. Mutta vaikea sitä on arpoa ulkopuolisen. Mieti kohtelias ja anteeksipyytävä tai selittävä lause valmiiksi. Anteeksipyytävä ja selittävä, jos sillä tunnet pyytäminen helpommaksi.

Faith kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Tämä on hankala kysymys käytännössä. Pitäisikö olla niin, että ei-invalidit eivät koskaan saa istuutua invapaikoille julkisissa kulkuvälineissä, eivät edes silloin, kun kulkuväline on muuten täynnä?

Mielestäni nimittäin on väärin, jos oletetaan, että invalidin (myös raskauspahoinvoinnin invalidisoiman) täytyy erikseen pyytää invapaikkaa itselleen joltakulta invapaikalla mahdollisesti ilman syytä istuvalta. Olipa monimutkainen lause. Tarkoitan siis, että invalidin matkustajan tulisi päästä ilman esteitä ja hidasteita suoraan invapaikalle – ilman neuvotteluja, ilman selityksiä, ilman anteeksipyytöjä tai jopa mahdollisesti, toisen reaktiosta riippuen, ilman riitelyä.

Kuitenkin, jos kulkuväline on muuten täynnä, niin tuntuisi hölmöltä, jos vapaalle invapaikalle ei saisi ei-invalidi matkustaja istuutua...

Oikeastaan ongelman ratkaisuksi mieleeni tulee vain yksi vaihtoehto: invapaikalle istuutuneen ei-invalidin tulisi aina nousta invapaikalta varmuuden vuoksi, kun kulkuneuvo pysähtyy ja kyytiin nousee uusia matkustajia. Joku heistä nimittäin saattaa olla invalidi. Tosin hänen noustuaan joku toinen ei-invalidi saattaa istuutua paikalle! Hän ei kuitenkaan saa kyseenalaistaa tämän toisen toimintaa, koska tämä saattaa olla näkymättömällä tavalla invalidi. Käytännössä kyse on siis omantunnon asiasta.

Toinen, selkeämpi käytäntö olisi tosiaan se, ettei invapaikalle saisi koskaan istuutua, ellei ole invalidi – ei, vaikka kulkuväline olisi täpösen täynnä ja invapaikka loistaisi tyhjyyttään. Tämä sääntöhän on invaparkeissa.

Kaikki tämä pelleily tai sitten se paikan tarvitsija vaan rohkaisee mielensä ja kysyy paikkaa?

Jos vaiva ei näy ulospäin tämä istuja sanoo kysyjälle että mielelläni luovuttaisin, mutta seisominen on minullekin kivuliasta syystä x.

Ja kuka terve oikeasti alkaa kinaamaan paikastaan jos toinen pyytää pääsyä istumaan? Kertoo jo oikeasti ihmisestä paljon, mutta sitten kysyy toiselta ihmiseltä paikkaa.

Mikä ihme siinä on että pelätään näin toisen ihmisen kanssa puhumista että pitäisi yllä olevaan pelleilyyn ryhtyä?

Oletusarvoisesti oikein on, että invapaikka on vapaa invalidille eikä hänen tarvitse erikseen neuvotella oikeutensa toteutumisesta.

Kirjoitit: "Ja kuka terve oikeasti alkaa kinaamaan paikastaan jos toinen pyytää pääsyä istumaan? Kertoo jo oikeasti ihmisestä paljon, mutta sitten kysyy toiselta ihmiseltä paikkaa."

Niinpä. Olisi kiva, jos eläisimme maailmassa, jossa kaikki ovat yhtä fiksuja ja hyvin käyttäytyviä kuin sinä ja minä, mutta valitettavasti niin ei ole.

Aina on saanut istua invapaikalla kunnes joku sitä tarvitsee. Pentuna siihen ei halunnut istua, koska tiesi joutuvansa siitä pian pois. Silloin invapaikalla oli aina samassa kohdassa. Nykyään ei koskaan tiedä missä ne on ja siihen voi istua vahingossakin.

Miksi tästäkin pitää tehdä näin vaikeaa? Jos tuntee tarvitsevansa paikkaa, niin voi sitä pyytää. Pyyntöä ei tarvitse kohdistaa juuri tiettyyn istumapaikkaan.

Jos bussissa on vapaita paikkoja, voi laukun laittaa viereensä. Siirtää sitten ajoissa sen syliinsä, kun paikat vähenee. Tilaa voi tehdä isoille laukuilla ja rattaiden aisat kääntää kapeammaksi. Ja alunperin hankkia rattaat jotka mahtuu helposti bussiin.