Iän tuoma laiskuus ja kavereiden menetys.

Kuinka moni teistä myöntää, että iän karttuessa kaverit vähenevät eikä uusia tule lisää? Ei jaksa nähdä eikä kysellä kuulumisia, koska se on vaivalloista. Näen ympärilläni paljon varsinkin pariutuvia ihmisiä, jotka viettävät aikaa lähinnä keskenään eikä kavereihin vaivauduta pitämään yhteyttä.

Itse huomasin itsessäni samaa, kunnes tein parannuksen ja elvytin hyvää vauhtia kuivuvat kaveruus- ja ystävyyssuhteet taas henkiin. Tämän ansiosta olen saanut myös paljon uusia kavereita ja elämäni on nykyään jännittävää ja mielenkiintoista. Huomaan vanhojen, mukavuusalueella nyhjöttävien kavereiden juttujen pyörivän kehää eikä heillä tunnu olevan nykyään mitään uutta sanottavaa. Surullista.