Kuvitellaan onnellisin mahdollinen ihminen. Mitkä puitteet, mikä tilanne?

Mukava työpaikka, kohtuullinen palkka.

Tarpeeksi tilava ja kaunis koti mukavalla sijainnilla, mutta luksusta ei tarvita.

Lapsia ja parisuhde, jossa huolen häivää ei ole ja jossa kaikki huolet ja ongelmat voidaan käsitellä turvallisesti. Lisäksi koira tai useampia. 

Hyvä terveys.

Mökkeilyä ja muuta luontoilua. 

Suomessa on ihan hyvä asua, mutta voisi sitä välillä piipahtaa muuallakin, jos jossain odottaisi töitä.

Oma elämäni ei ole lähelläkään tätä elämää eikä koskaan tule olemaankaan.  

Sellainen joka on vapaa turhista materialistista haaveista sekä riippumaton muista ihmisistä.

Maailman onnellisin ihminen on siis asiantuntijatyössä oleva nainen joka makoilee lomallaan Keski-Euroopan turistirannalla kuoharilasi kädessä postaamassa varvas- ja rantakuvia mielenkiintoisiin sosiaalisiin piireihin kuuluville akateemisille ystävättärilleen.

Keskiluokkainen unelma jossa kaikki on vähän paremmin kuin naapurilla, mutta ei niin paljon paremmin että erottuisi liiaksi joukosta? Ok.

Minusta onnellisin ihminen olisi vaikka nälkää näkevä orpopoika joka kulkee eksyksissä kaupungilla kerjäämässä ja sitten tapaa illalla rannalla kerjäläistytön jonka kanssa istuu käsi kädessä sen hetken katselemassa auringonlaskua, vailla huolta huomisesta.

Kehitysvammainen, joka ei ymmärrä kuinka perseestä tää maailma oikeasti on.

Finderella kirjoitti:

Sellainen joka on vapaa turhista materialistista haaveista sekä riippumaton muista ihmisistä.

Ihan mielenkiinnosta kysyn tästä: tuoko riippumattomuus toisista varmasti onnea? Sehän tarkoittaa myös sitä, että jos itsellä ei ole velvollisuuksia ketään kohtaan, ei myöskään toisilla ole. Eikä silloin ole niitä, jotka auttavat hädän hetkellä ja iloitsevat ilon hetkellä. Vai ajattelitko tämän jotenkin toisella tavalla?

EI LAPSIA.

Rahaa matkusteluun, parempiin merkkivaatteisiin, sisustukseen, gourmet-tason ruokaan, luksuspremium-auto.

Ihmisillä on erilaisia arvoja joten varmasti monet vastaa omien arvojensa puitteissa. Se että onko lapsia vai ei/ hyvä tuloinen työ eivät todellakaan takaa onnellisuutta jos arvot eivät ole sen mukaiset.

Oletan että onnellinen ihminen on terve, tukiverkostoa on jos sellaisia tarvitsee, ruokaa saa tarpeeksi ja terveydenhuollon, myös vapauden tehdä elämässä mitä haluaa ja tietää mitä haluaa ja tarvitsee. Ihminen joka saa itseään tuoda esille ja olla rento on onnellinen ihminen. 

Olen itse kokenut että vaikka elämäni on hyvä, on perhe, poikakaveri, muutama ystävä, työ ja katto päänpäällä en silti ole onnellinen, olen jatkuvasti stressaantunut ja en tiedä mitä teen elämässäni :/ olen kuitenkin vielä nuorikin 25 vuotias. Koen että paineita tulee joka puolelta ja siitä on vaikea päästä irti.

23/23, hyvin kirjoitettu.

Onnen avaimet:

- muiden arvostama ammatti josta saa hyvin rahaa

- laadukas asunto muiden arvostamalla alueella

- lomamatkat muiden arvostamiin kohteisiin ja yöpyminen muiden arvostamissa hotelleissa

- ystävät joita muut arvostavat

- lapset joista pojat ovat pitkiä ja tytöt ovat kauniita

Ai niin joo, ja sitten terveys ja sisäinen rauha ja mitä muita niitä Cosmon artikkelin juttuja oli.

Jösses.