Terapeutti vaihtoon?

Vierailija kirjoitti:

Mutta kerro terapeutille näistä tuntemuksista. Vaikuttaa että olet juuri ison oivalluksen äärellä. Jos sitten et koe että hän tulee riittävästi vastaan, kerro siitä. Ehkä tämän turvallisempaa ympäristöä "kiusatuksi" tulemiselle et voisi saadakaan. Kohtaa se. Sitten tee päätös vaihdosta jos vielä tahdot, mutta älä livistä. Tämä kuulostaa Mahdollisuudelta :)

Vmp. Tämä on juuri sitä terapian ihmeellistä mystifiointia... olet juuri ison oivalluksen äärellä. Kulostaa samallaiselta shaibalta, mitä tarjoaa mm. erilaiset astrokanavat ja -linjat kiskoen isot rahat tyhmiltä asiakkailta. Ja vielä että terapeutti olisi jokin ylijumala, joka osaa "kysyä oikeita kysymyksiä" millä sitten ihmisen alitajunta räjähtää auki ja tunnelukot katoavat... Hah hah..

Minäkin olen juuri heivaamassa terapeuttiani. Olen ainakin sen "oivaltanut" että olemme niin erilaisia ihmisinä että meille säännöllisesti tulee väärinymmärryksiä että osa ajasta menee jo niidenkin korjaamiseen. Eniten harmittaa että terapeutti itse ei tätä tajua tai välitä asiasta, vaikka olen kertonut suoraan että koen että olemme liian erilaisia ja että olen kiinnostunut toisesta terapeutista/terapiasta. Tuntuu että nykyinen terapeutti on joku liukuhihna korva, joka ei ole oikeastaan tutustunut minuun tai edes kiinnostunut minusta ja mikä minulle voisi sopia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten terapeutti on vain ihminen. Hän saattaa myöhästellä ja mietiskellä omiaan, koska hänelläkin voi olla jotain ongelmia tai stressiä yksityiselämässä. Se ei tee hänestä huonoa ihmistä, hetkellisesti huonon terapeutin kylläkin! Älä ota itseesi, mutta vaihda toki terapeuttia.

Totta kai hänkin on ihminen, ihan kuin minäkin. Mutta ongelmani alkaa olla sen verran paha, että itsemurhariski on jo huomattava, en siihen päätökseen haluaisi viimeisenä pisarana huonoa terapiakokemusta. Olen taistellut näiden vammojen kanssa jo vuosia, alkaa olla takki tyhjä.

Narsisti(piirteisen)-äidin jäljiltä olen elämäni ollutkin oikea ymmärtäjien ymmärtäjä, koska jokainen pahaa tekevä ihminenhän on itse uhri... Enää en jaksa ymmärtää.

Onhan täällä ollut aikaisemmin juttua, että vain narsismiin perehtyneet terapeutit ymmärtävät uhria. Vääränlainen terapeutti tuntuu kuin työntäisi suolaa haavoihin. Saman tuntemuksen kokee lähimmäisten kanssa, jotka uskovat narsistin valheita ja sen vuoksi syyttävät sekä mitätöivät uhrin kokemukset.

Mulla on terapeuttina tällainen alvariinsa saikutteleva, tässä on nyt kohta kuukausi vierähtänyt edellisestä käynnistä 😕

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa siltä, että ajattelet että sinua vähätellään - etkä ollenkaan näe miten arvostelet muita. Arvostelet terapeuttiasi. Vähättelet häntä. Ehkä tämä onkin ongelmiesi ydin, että et itse hyväksy toisissa heikkouksia.

En sano etteikö joku terapeutti voi olla välillä epäasiallinen, mutta yleensä ne tunteet mitkä terapeutti herättää on ihan itsestä lähtöisin. Siksi sinä käyt terapiassa että oppisit ne huomaamaan terapeutin välityksellä. Siksi on tärkeää kohdata nämä terapeutin kanssa keskustellen, eikä toisilta terapia-asiakkailta foorumeilla kysellen.

Minäkin turhaudun välillä terapeuttiini, mutta kun käyn keskustelua mielessäni läpi myöhemmin tajuan miksi hän toistuvasti palaa tiettyyn asiaan ja miksi se minua ärsyttää. Se ärsyttää minua koska se on kipukohtani. Siitä pitää uskaltaa vain jatkaa. Se on terapian tarkoitus. Ei ärsyyntyminen, vaan ärsyyntymisen aiheiden hoitaminen pois mielestä pureutumalla niihin.

Mielestäni jatkuvan myöhästelyn paheksuminen ei ole muiden heikkouksien hyväksymättömyyttä.

Riippunee paljon siitä, onko se terapia-ajastasi pois vai piteneekö istunto saman verran lopusta? Mutta varmasti siinä odotellessa joutuu aika hyljeksittyyn mielentilaan. Mutta onko se välttämättä niin paha asia? Ei kai terapiaan mennä lohtua hakemaan niinkään kuin kartoittamaan tunteita ja rikkomaan vanhoja malleja? En ole itse terapiassa istunut, mutta vaikuttaa että onnistuminen olisi paljon todennäköisempää, jos paikan päällä oikeasti eletään niitä ristiriitoja läpi eikä vain muistella niitä? Ja laitetaan se terapeutti töihin muuttamaan sitä tarinan kulkua, eikä vain kuuntelemaan itsesäälistä jaarittelua uupumukseen saakka? Nimittäin, jos se apu tulisi pelkällä kuuntelulla ja parilla nasevalla kysymyksellä, niin eikö se lähibaari olisi halvempi osoite?

Itse vaihtaisin terapeuttia ja äkkiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kuulostaa siltä, että ajattelet että sinua vähätellään - etkä ollenkaan näe miten arvostelet muita. Arvostelet terapeuttiasi. Vähättelet häntä. Ehkä tämä onkin ongelmiesi ydin, että et itse hyväksy toisissa heikkouksia.

En sano etteikö joku terapeutti voi olla välillä epäasiallinen, mutta yleensä ne tunteet mitkä terapeutti herättää on ihan itsestä lähtöisin. Siksi sinä käyt terapiassa että oppisit ne huomaamaan terapeutin välityksellä. Siksi on tärkeää kohdata nämä terapeutin kanssa keskustellen, eikä toisilta terapia-asiakkailta foorumeilla kysellen.

Minäkin turhaudun välillä terapeuttiini, mutta kun käyn keskustelua mielessäni läpi myöhemmin tajuan miksi hän toistuvasti palaa tiettyyn asiaan ja miksi se minua ärsyttää. Se ärsyttää minua koska se on kipukohtani. Siitä pitää uskaltaa vain jatkaa. Se on terapian tarkoitus. Ei ärsyyntyminen, vaan ärsyyntymisen aiheiden hoitaminen pois mielestä pureutumalla niihin.

Mielestäni jatkuvan myöhästelyn paheksuminen ei ole muiden heikkouksien hyväksymättömyyttä.

Riippunee paljon siitä, onko se terapia-ajastasi pois vai piteneekö istunto saman verran lopusta? Mutta varmasti siinä odotellessa joutuu aika hyljeksittyyn mielentilaan. Mutta onko se välttämättä niin paha asia? Ei kai terapiaan mennä lohtua hakemaan niinkään kuin kartoittamaan tunteita ja rikkomaan vanhoja malleja? En ole itse terapiassa istunut, mutta vaikuttaa että onnistuminen olisi paljon todennäköisempää, jos paikan päällä oikeasti eletään niitä ristiriitoja läpi eikä vain muistella niitä? Ja laitetaan se terapeutti töihin muuttamaan sitä tarinan kulkua, eikä vain kuuntelemaan itsesäälistä jaarittelua uupumukseen saakka? Nimittäin, jos se apu tulisi pelkällä kuuntelulla ja parilla nasevalla kysymyksellä, niin eikö se lähibaari olisi halvempi osoite?

No on se paha asia, jos sellaiset kokemukset ovat syy terapiaan. Vähän hankala työstää mitään, jos v-käyrä nousee pilviin, kun tulee tunne, ettei terapeuttia oikein nappaa. Tulee jopa tunne, että on ongelmistani huvittunut, tosin kuten sanottua, saatan myös kuvitella. Mutta onhan se hieman erikoista, jos minä olen silmin nähden ahdistunut/itken, terapeutti hymyilee ja kommentoi asiaa nuivasti. Mutta on hän myös mukava, toisaalta. Ehkä hän ei usko kaikkea minkä kerron, koska juttuni ovat kyllä aika "älyttömiä" tavallaan -ei ihme että alkaa paletti hajota käsiin hiljalleen, ei näitä kukaan olan kohautuksella ohittaisi.

Katson nyt vielä, mitä tapahtuu. Voin tosiaan olla myös väärässä, minulla on välillä ongelmia vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Tuo myöhästely ja paperitta jääminen on kuitenkin fakta.

Ap

Terapeutti ei todellakaan voi tulla myöhässä ja ajatella että jatketaan toisesta päästä.Asiakkaalla on myös terapian ulkopuolista elämää.Vaikkapa töitä.Ehkä asiakkaalla on terapian jälkeen joku sovittu aika jossain josta ei voi myöhästyä.

Kyllä nyt viimeisin käynti oli osoitus, ettei meillä herra terapeutin kanssa ole tulevaisuutta :( Ei oikein tunnu tätä äitiasiaa ymmärtävän, tai mitään muutakaan.

Nyt sitten täytyy alkaa etsimään uutta ja ottaa Kelaan yhteyttä.

-Ap

Joo ehdottomasti kyllä se ensituntemus on näissä varsinkin se oikea,eli jos tulee jo ekalla kerralla fiilis että metsään mennään niin sinne varmasti mennään itellä käynyt toistamiseen terapeuttien kanssa että vaan pahentaneet omia puolustusmekanismeja(sairaita sellasia tai epäterveitä ) ja olen jättänyt terapian kesken. Viimeksi/viimeinen terapeutti loukkasi vihjaamalla että kohdallani evoluutio on katsonut ettei lajin jatkaminen kannata,no oma reaktio tottakai liinat kiinni enkä missään nimessä näytä aitoja tunteita tuollaselle kusipäälle joka yrittää piilovittuilla/loukata eli vaan pahentaa sitä sisästä kipua vaan esitän että mitään en tajunnut ja sitten vihaan kun pääsen tilanteesta pois ja lopetan terapian koska tiedän etten tuu ikinä tommoseen ihmiseen luottamaan.Loukkasi siis pahimmalla mahdollisella tavalla eli antoi nimenomaan ymmärtää että olen kelvoton joka levy kaiken muun lisäksi jo muutenkin soi päässä eli teki tyhjäksi KAIKEN "terapoinnin" aivan käsittämättömän ammattitaidoton kusipäälehmä.terapiaan nimenomaan hakeutuu niinkun itsekin ihmiset jotka on ihan hajalla pitää itseään ulkosesti ja sisäsesti paskana huonona epäonnistuneina toivottomina ja terapeutin tehtävä on auttaa muuttamaan semmonen sisänen maailma eikä perkele ainakaan vahvistaa sitä lisää saatana oman hyväosaisuutensa korvista!Terapeuteilla yms on aivan helvetisti itsellä ongelmia/siirtävät omia tunteitaan muihin tai sitten ovat vain hyväosaisia hölmöjä jotka ovat käyneet koulun/lukeneet kirjan ei mitään muuta.tässä on kyse niin hemmetin herkistä asioista.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävintä tässä on itselleni se, että yksi isommista syistä, miksi olen terapiaan hakeutunut, on rankka kiusaamiskokemus. Koen jatkuvasti vähättelyä (ulkonäköni ja persoonani vuoksi; kun ei tämä maailma mikään tasa-arvon kehto ole), tuntuu pahalta että nyt kun viimein olen päässyt terapiaan, terapeuttikin olisi jälleen yksi p*ska ihminen listaan.

Ap

Ei ole tarkoitus millään muotoa vähätellä kokemaasi. Mutta oletko ajatellut, että kiusaamistaustasi takia saatat ehkä kokea tällaiset tilanteet jotenkin korostuneesti? Silloin välttämättä terapeutin vaihtaminen ei auta. Ehkä kannattaa ottaa aihe terapeutin kanssa puheeksi ja, jos mikään ei muutu niin vaihtaa.